Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Hämäläisten alkuperä on kysymys joka ainakin itseäni on vaivannut jo pitkään. On olemassa vain jokin kaukainen ja varsin hatarasti esitetty näkemys goottiheimosta joka olisi saapunut kokemäenlaaksoa pitkin. Koetan tässä valottaa asiaa hivenen eri kantilta.

Ilman turhia vähättelyjä pidän itseäni eräänä tämän maan parhaista muinaistutkijoista. Siis amatööritasolla tietty. Niinpä  minäkin joudun aina välillä pohtimaan samaa mitä ne oikeatkin muinaistutkijat, eli tätä  germaanitulkinnan dilemmaa. Harva on termistä koskaan kuullutkaan joten ihan vaan aikani kuluksi ajattelin tätä esitellä, silkan yleissivistyksen nimissä.

Jos jokin on määrittänyt elämäni niin kyllä se on nuo 33-jutut. Siis pääväite että satakunnan alueella kirkot ovat rakennettu toisistaan 33.3 km välein. Hyvin harvoin olen esitellyt mitä tämän ilmiön taustalta löytyy -  ja myönnän että väliin se on ollut itseltäkin hakusessa.

Aika palata siihen mysteeriin miksi satakunnassa kirkot menevät poikkeuksetta 33.3 km välein. Asiahan ei ole millään muotoa uusi jos vähänkään on tätä palstaa seurannut, mutta hyvä on aiheeseen aina palata tasaisin välein. Olen meinaan tutkiskellut tätä hissuksiin ja ottanut aiheeseen tieteellisempää otetta.

Yksi mielenkiintoinen pala historiaa ovat huppupääveljet, tai toiselta nimeltään vitaaliveljet. Aikana jolloin kokonainen merirosvolaivasto oli vallannut Itämeren, ja kaiken kaikkiaan tuhansia merirosvoja piileskeli kotomaamme saaristojen suojissa, ja erilaisissa poukamissa. Tällä kaapparilaivastolla oli jopa oma lippunsakin, mutta kovin paljon heitä ei ole tutkittu. Hämmästyttävää kyllä, aiheeseen kun pureutuu, huomaa että pääosin merirosvot nojasivat Temppeliherrojen kadonneeseen laivastoon, ja sen miehistönä oli eksoottisempaa väkeä kuin uskaltaa edes kuvitella.

Tämä olkoon jatkona tuohon Kirvunlinna –aiheeseen ja millaisen idean se poiki. Kunnianhimoinen hanke saada luokiteltua kokonaan uusi kasvi arkeofyyttien eli muinaiskasvien listaan, mutta joka nyt sitten jää, kun tuntuu ettei taida onnistua. Pannaan ees tänne. 

Näitä puolipakollisia retkipäivityksiä on  nyt edennyt osaansa Kirvunlinna. Eilen vaan ajankulukseni lähin sit tutustuun näihin hämeen linnavuoriin joita on tossa lähellä, muttei ole koskaan eksynyt.  Pakollisiahan nää on sen takia että jostain  kumman syystä ihmiset tykkää lukee tälläsiä ja myönnän kyllä, että lukisin kai ittekkin jos näitä joku tekee.

Onko Suomessa näitä ns. ley-linjoja? Noita outoja maaperään tehtyjä suoria jotka paljastuu niiden varsille tehtyihin muinaisjuttuihin. No tottahan toki. Teen tässä nyt pienen katsauksen hämeen linnavuorien ”ketjuun” jotka pelottavasti asettuvat samalle suoralle jopa satojen kilometrien mittaisen matkan.  Lukekaa ja ihmetelkää tai olkaa lukematta mutta älkää sitten ihmeteltökään.  

Ei ole näillä helteillä päässyt mettään vielä kertaakaan ja poltteli niin, että päätin viimein terästyä. En minä ennenkään ole säitä kattellut sillä jos niitä kattelis, ei pääsis koskaan mihinkään. Tosin tällä kertaa on tunnustettava että  + 31 –asteen helle taitaa olla vähän liikaa meikäläisellekin. Mutta kuten otsikko mainitsee … hengissä sentään selvittiin. Nippa nappa ja noppa.

Pahemmaks vaan menee nää mun kesäpäivitykset. Nyt ollaan jo ihan normi turistireissulla ja tästä ei kai vanha ryteiköntutkijanne alemmas pääse.  Tällä kertaa tuli käytyä Helvetinkolua katsastamassa. Olen minä siellä kai joskus aiemminkin käynyt.