Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Tämä olkoon jatkona tuohon Kirvunlinna –aiheeseen ja millaisen idean se poiki. Kunnianhimoinen hanke saada luokiteltua kokonaan uusi kasvi arkeofyyttien eli muinaiskasvien listaan, mutta joka nyt sitten jää, kun tuntuu ettei taida onnistua. Pannaan ees tänne. 

Näitä puolipakollisia retkipäivityksiä on  nyt edennyt osaansa Kirvunlinna. Eilen vaan ajankulukseni lähin sit tutustuun näihin hämeen linnavuoriin joita on tossa lähellä, muttei ole koskaan eksynyt.  Pakollisiahan nää on sen takia että jostain  kumman syystä ihmiset tykkää lukee tälläsiä ja myönnän kyllä, että lukisin kai ittekkin jos näitä joku tekee.

Onko Suomessa näitä ns. ley-linjoja? Noita outoja maaperään tehtyjä suoria jotka paljastuu niiden varsille tehtyihin muinaisjuttuihin. No tottahan toki. Teen tässä nyt pienen katsauksen hämeen linnavuorien ”ketjuun” jotka pelottavasti asettuvat samalle suoralle jopa satojen kilometrien mittaisen matkan.  Lukekaa ja ihmetelkää tai olkaa lukematta mutta älkää sitten ihmeteltökään.  

Ei ole näillä helteillä päässyt mettään vielä kertaakaan ja poltteli niin, että päätin viimein terästyä. En minä ennenkään ole säitä kattellut sillä jos niitä kattelis, ei pääsis koskaan mihinkään. Tosin tällä kertaa on tunnustettava että  + 31 –asteen helle taitaa olla vähän liikaa meikäläisellekin. Mutta kuten otsikko mainitsee … hengissä sentään selvittiin. Nippa nappa ja noppa.

Pahemmaks vaan menee nää mun kesäpäivitykset. Nyt ollaan jo ihan normi turistireissulla ja tästä ei kai vanha ryteiköntutkijanne alemmas pääse.  Tällä kertaa tuli käytyä Helvetinkolua katsastamassa. Olen minä siellä kai joskus aiemminkin käynyt.

Jatkan vielä Leväluhdan uhrilähteestä tarkastelemalla sen tutkimushistoriaa joka ulottuu aina 1800-luvulta tähän päivään, ja esitän tietenkin niistä ne ei-niin-tieteelliset –mielipiteeni. Se toivoakseni selventää vähän asioita ja samalla valottaa miksi olen vähän eri mieltä julkisen mielipiteen kanssa.

Tän kesän projekti on ollut tuo operaatio Tipulintie tuolla pohjanmaan suunnassa. tarkoitus on ollut ymmärtää rautakautisen jatulien tieverkkoa, koska sen avulla voi ymmärtää myös mihin tämä jatulien valtakunta kaatui. Jäljet johtavat meidät tuntemattomaan sotahistoriaan eli Kyrön taisteluun.

Sanoin tossa edellisessä  postauksessani et pidän vapaata kesän ajan näistä etusivujutuista. Mä valehtelin. Voihan niitä tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vain juttuja keventäen. Ei aina tartte olla niin raskasmielinen. Nyt aattelin vähän kertoilla näitä reissuhommia.

Sain sitten viimeinkin tehtyä sen rästikeikkani Kivikeskun suuntaan ja nyt uskaltaa melkein sanoa että alkaa olla joka kolkka tutkittuna. Tai näin ainakin ittelleni valehtelen, onhan se iso alue jota ei läpivedä kahdessakaan kesässä – ja ittelläni taitaa olla menossa jo kolmaskin kesä.

Ne jotka eivät ole muinaiskuninkaistamme koskaan kuulleetkaan, heille tämä pohdinta ei tietenkään voi kylmiltään avautua. Perehtyneemmille tämä saattaa olla virkistävääkin. Itseäni kun on aina kiinnostanut mitä tuon ensimmäisistä ensimmäisen muinaiskuninkaan Fornjoturin taakse kätkeytyy.