Hunnit – nuo kauhua herättävät idän paimentolaiset, jotka vyöryivät Eurooppaan kuin mongolit vuosisatoja myöhemmin. Tässä artikkelissa emme hehkuttele hunnien kauheuksilla tämän enempää, vaan pohdimme mitä kieltä hunnit puhuivat. Sillä on loogista olettaa että jos ja kun hunnit tulivat suomalais-ugrilaisten alueiden lävitse olisi heillä jokin yhteys suomenkin kieleen. Itse asiassa on, asia josta harvat ovat tietoisia on, että on todellakin olemassa hunninkielisiä sanastoja. Tiesittekö että hunniksi sana kala on kala ja veri on veri? Tämän selkeämpää suomea tuskin voi esitelläkään.



(Juttu on vanhoja kirjoituksiani paperiversioista joita julkaisen netissä aina kun oma päänuppi on tyhjänä - ja sitähän se usein on)


Huns ja Hungarians



Hunnit olivat sotaisa heimo, joka vyöryi kaukaa idän aroilta kohti Rooman etuvartioita. Kokonaiset kansat pakenivat heidän tieltään, ja tästä alkoikin 300-400 –lukujen suuret kansainvaellukset. Paljoa muuta ei sitten tiedetäkään. Nykyisin tosin turkkilaiset katsovat olevansa hunnien perillisiä, vaikka tämäkin on monenlaisten akateemisten väittelyiden kohteena, kuten kaikki muukin menneeseen liittyvä. Hunnit ilmeisesti olivat etnisesti hyvin kirjava ryhmä, ja väistämättä siihen sakkiin on täytynyt kuulua myös ugrilaisia heimoja, koska hunnien reitti eteni ugrilaisten alueiden lävitse. Erityisesti unkarilaiset katsovat polveutuvansa hunneista, jonka englanninkieliset nimet hun ja hungarykin kertovat. Samaan sakkiin kuuluvat ilmeisesti myös bulgaarit. Unkarilaisilla on myös esittää faktaa pöytään; vuonna 1488 ylöskirjattu Chronica Hungarorum esittelee aukottoman hallitsijapolun aina hunnivaltias Attilasta Unkarin kuninkaisiin. Samaten kielitieteilijät vakuuttuivat jo aikaa sitten, että unkarilaiset ovat vaeltaneet nykyisille sijoilleen Volgan mutkasta. Alkupiste saattaa kuulostaa suomalaisestakin tutulta, sillä eihän ole salaisuus, että unkarilaiset puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä, joten kotimaiset kielitieteilijät päättelivät, että Volgan mutka olisi myös suomalaisten alkukoti. Ongelma vain, että unkarilaiset ja suomalaiset ovat muuten etnisesti eri kansaa, vaikka kieli yhdistääkin. Tämän kielimiehemme sitten jättivätkin aikanaan sanomatta. Itse asiassa se paljastus että hunnit nimenomaan tulivat Volgan mutkasta, olisi romuttanut koko asutusteorian niille sijoilleen, sillä etnisesti suomalaista ja hunnista polveutuvaa turkkilaista ei saa millään samaan ruotuun. mutta kun jättää osan kertomatta, niin kyllä se siitä.

Hunninkielen kirjalliset lähteet

Itse asiassa hunneissa on paljon problematiikkaa, ja mitä enemmän asiasta tiedetään, sen hämmentyneemmäksi asia vain menee. Yksi mikä saattaisi ratkaista asian, olisi jos tiedettäisiin mitä kieltä nämä pelottavat paimentolaisheimot ammoin puhuivat. Erityisesti unkarilaiset ovat vaivojaan säästämättä yrittäneet päästä pureutumaan kieleen, joka jo ammoin on kuollut. On ollut onneakin matkassa. Iranista löytyi armenialainen koodeksi Code of Isfahan, jossa on hunninkielistä sanastoa. Se on ajoitettu 500-luvulle, ja 700-luvulla tehty Codex Cretensis on myös antanut hunninkielisen sanaston, josta nykyisin tunnetaan 300-400 sanaa. Ongelmana on tietenkin ollut, että koodeksit ovat armeniaksi, armenialaisin sijapäättein, joten joka sana on täytynyt kuoria pois armenialaisesta kieliasustaan. Se on ollut aikaavievä prosessi, johon tarvitaan ammattitaitoa, mutta lopputulos onkin sitten ollut puhdasta kultaa. Eikä tässä kaikki, Aasian päässä kiinalainen lingvisti Uciraltu on löytänyt 600 sanan hunninkielisen sanaston, josta ainakin 60 sanaa on varmuudella hunnia. Uciraltu on huomannut yhteydet unkarinkieleen, eli sanat ovat ugrilaisia. Tämä antaa vahvaa taustatukea Kalevi Wiikin kieliteorioille, jonka mukaan pohjoiskalotilla on näihin aikoihin puhuttu lähes yksinomaan ugrilaisia kieliä, joten mikä kansa sitten vaeltaakaan näiltä alueilta, on väistämättä puhunut ugrilaista kieltäkin. Puhuivatko hunnit sitten suomalais-ugrilaista kieltä? Tottakai.

Monen kielen sekoitus?

On rehellisyyden nimissä sanottava, että seassa on sanoja, joilla on yhtymäkohtansa turkinkieleen, seemiläiseen sanastoon, ja tietenkin myös kiinankieleen. Seassa on kuitenkin niin puhdasta suomea, todellakin niin puhdasta että nykypäivän suomalaisella ei olisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kommunikoida pelottavan hunnin kanssa. Tietenkin sillä edellytyksellä, ettei hunni jo tavatessaan leikkaa päänuppia harteilta, ennen kuin edes tervehtiä ehtii – mikäli heidän maineensa oli yhtä pelottava kuin roomalaiset kronikoitsijat antoivat ymmärtää. Vanhimpana suomena pidetään yleisesti ottaen Agricolan tekstejä 1500-luvulta, mutta on olemassa vieläkin vanhempaa suomea. Stephen Permiläisen kristilliset tekstit 1300-luvulta ovat selvää suomea – joskin kirkkoslaavin tekstityyppinä kirjoitettuna. Sitä vastoin hunnit vaikuttivat jo 300-500 –luvuilla, joten jo suomalaisen kielitieteen kannalta, on kyseessä sensaatiomainen löydös. Joten ilman pitkiä alustuksia haluankin tarjota hunni-suomi –sanaston, joka on melko pitkälle käännetty unkarista, ja unkarin vuoksi kaikkinaisia Z-kirjaimia on mukana. Suluissa on mainittu ns. ajatusyhtymä jonka sana herättää.

Hunni – Suomi – Hunni -sanakirja

SUOMI              HUNNI

Pää                      Phe

Aie, ajatus        Ajge

Käsi                     Kezi

Veri                     Veri

Keltainen          Sarakh (sarastus?)

Punainen          Verisi

Vesi                    Vezi

Puro                   Zur

Kala                     Kala

Haukka              Hulie

Härkä                 Buka (puskea,pukari?)

Omena              Alma

Juuri                   Tyvi

Kivi                      Kevi

Kupari                Vase (vaski?)

Jää                       Jej

Tuuli                   Hava (havista?)

Jumala               Isatha (isä?)

Esi-isät               Isathain

Usko                   Vallas (valta?)

Poika                  Piguet (pikku?)

Kauppa              Tavar (tavara?)

Jousi                   Viju (vipu?)

Vyö                     Vyvi

Ateria                 Pala

Nuoli                  Neil

Voi                      Voje

Numero            Szan (sana?)

Sammakko - Bulbul

Tiesittekö että hunnien kielessä sammakko tarkoittaa bulbul? Sanan merkitys lienee selvä, mutta muutamia mielenkiintoisia on seassa; syksy on szuvisz, joka riisuttuna on hyvin lähellä sanaa suvi – sanaa jonka merkitys on nykyisin kevät ts. päinvastainen, kuin mitä syksy on. Koira on kutha, eikä voi ajattelematta että tuleeko sana kutka (kutiava kirppu) jollain lailla tästä sanajuuresta. Hunninkielessä on muutamia sanoja, joilla saattaa olla tekoa kotimaisen paikannimistömmekin kanssa. Lehmä on hunniksi Inke, josta saattaa juontua Inkeri. Metsä tarkoittaa Vanta, eli vandaalien nimi saattaa jollakin tavalla juontaa metsäkansasta. Tarkoittaako Vantaa siis etymologisesti metsää – näin ainakin tämän kieliopin mukaan. Kiinnostavin – ainakin itselleni – on järveä tarkoittava Tava. Sillä häme alias Tavastia saattaakin tarkoittaa järvi-aluetta etymologisen päättelyn kautta. Sanasto kuitenkin kiistatta on osaltaan suomenkielinen, joten johtopäätös on joka tästä voidaan esittää, että tämä on vanhinta suomenkieltä, mitä kuvitella saattaa. Asia jota ei käy kiistäminen. Onkin todella outoa, että tämä tieto ei vielä ole kulkeutunut näille maille aikaisemmin, vaikka tieto on internetistä löydettävissä pienen vaivannäön jälkeen.

Jukkis
julkaistu joskus vanhassa Sinikivi-numerossa.
Gravatar
tarja
Mielenkiintoinen aihe. Tosin englannin kielistä materiaalia on niukasti saatavilla. Toivottavasti joku julkaisisi sitä tulevaisuudessa enemmän. Huomiot suomalaisessa paikannimistössä ovat todella mielenkiintoisia. Sen verta kommentoisin, että tuuli eli sanastossa hava tuo minulle ainakin mieleen sana ahava. Lopuksi vielä pakko kiusoitella, mutta tässäkö ne Storyanin jakutit lopultakin löytyivät ?
Gravatar
koizilla
Jännä toi Kauppa=Tavar (tavara?), venäjäksihän suomenkielen tavara=tavar myös. Oon miettiny onko se tullu suomenkieleen venäjältä vai toistepäin. Taitaa olla toistepäin.
Gravatar
Antero
Tavattoman hunsvontteja nuo hunnit. Hunneilla kuten unkarilaisilla ja myöhemmin myös mongooleilla oli erikoinen hevostaktiikka sodankäynnissä, jossa käytettiin kolmea tammahevosta nopeaan etenemiseen. Hevosia vaihdettiin levänneeseen ratsastettavan väsyessä. Taktiikalla oli myös se etu, että se loi melkoisen ääni ja pelotevaikutuksen sekä kuvitelman valtavasta ratsastajajoukosta. Lisäksi huolto toimi pitkillä matkoilla ravinnon, kuten tammanmaidon kulkiessa tuoreena mukana. Unkarilaiset eteni Tonavan seuduilta aina frankkien maille ja joka on antanut oletuksen näiden siirtymisestä tänne pohjoiseen.
Piilota kommentointilomake