Tuossa vilahti uutinen että Saharan autiomaasta löytyi kokonainen Titanosauruksen luuranko ja onnittelut löytäjille tästäkin päästä. Vaikka dinot onkin populaarikulttuurin suuri villitys johon yleisö tuntee mielenkiintoa, on niissä silti ylittämättömiä ongelmia paleontologian saralla. Yksi sellainen on että ne ovat maapallon olosuhteisiin mahdottomia eläimiä ja tutustutan nyt teidät muutamaan murheeseen joka dinosaurustutkijoilla on joka päivä edessään. 



Mitä muuten tapahtuisi jos perustettaisiin Jurassic park? Tulisi sähkökatko ja turva-aidat kaatuisi ja yllättäen näkisimme itsemme juoksemassa tyrannosaurusta karkuun. Oikeasti ei noin tapahtuisi sillä tyrannoparka ei saisi meitä kiinni. Se kerta kaikkiaan hengästyisi, ja lopettaisi juoksemisen sydänkohtauksen uhalla. Valtavat sauropodit eivät nekään olisi mikään vetonaula. Itse asiassa ne kaatuisivat samoin tein kyljelleen ja haukkoisivat happea -  osa kuolisi sydänrepeämään samoin tein. Pääosin maapallon ilmakehä olisi niille liian vähähappinen ja ne olisivat tukehtumisen partaalla, mutta niiden liikkumisen estäisi että painovoima on niille liian raskas.

jurassic park large picture

Erityisesti liian raskas painovoima on paleontologian suuri ongelma. Kun isoimmat sauropodit ottaisivat askeleen, niiden sydänlihas kerta kaikkiaan repeytyisi. Muutenkin niiden sydämen koko on kerta kaikkiaan liian pieni pumppaamaan verta hännästä aivoihin. Eivät ne pystyisi elämään maapallolla ja siksi on aivan turhaa lähteä niitä kloonailemaan. Kuitenkin niitä on ammoin elänyt?

Teoriaksi on esitetty että pääosin dinot olisivatkin olleet kahlaajia koska vesi keventäisi niitä mutta kuten jokainen tietää – teoria ei ole kovin hyvä. Vaihtoehdoksi jää että maapallon painovoima itsessään on muuttunut jollain tavalla.

Painovoima on edelleen tieteelle mysteeri ja tämä perusvoima saattaa olla alisteinen sähkömagnetismille mutta sitäkään ei tiedetä. Tiedetään myös ettei maapallon painovoima ole tasainen kaikkialla. Ilmeisesti muuten Afrikassa on ollut painovoima-anomalia koska muuten ei voi oikein selittää miten norsut ja kirahvit selvisivät  pleistoseenikauden joukkotuhosta. Toinen pääteoria – ihan vakavasti otettava – on että painovoima on ollut aina sama, mutta maapallon koko on muuttunut.

Puertasaurus copia 900x309

Ajatus kokoa kasvattavasta maapallosta on vanha mutta sen perusongelma on, että ei tiedetä mistä ylimääräinen massa olisi putkahtanut. Kiistatta se kuitenkin selittäisi sekä mannerliikunnat että dinosaurusten mahdollistumisen, sillä jos näihin aikoihin maapallon koko on ollut nykyisen Kuun luokkaa, mikäs niiden olisi hypellessä kevyemmässä painovoimassa. Dwardu Cardona esittää  mielenkiintoisen hypoteesin kasvavan maapallon arvoitukselle. Hänen mukaansa ilmakehä olisi ollut niin paksu ja tiivis – ja runsashappinen – että dinosaurukset ja jättimäiset sudenkorennot ovat siinä suorastaan uineet, lähes kelluneet ilmakehässä, ja samalla tiivis kaasukehä on pitänyt maankamaran tiivistyneenä. Kun kaasukehä on äkillisesti ohentunut, on maankamara vapautunut jännityksestään ja kasvanut ja samalla dinosaurukset ovat kokeneet astmaattista vinkunaa hengityksessään kun keuhkot eivät enää ime happea samoissa määrin.

expanding earth theory1

Mielenkiintoista vaikka itse en ostakaan ajatusta kasvavasta maapallosta koska atlantin pohjalla on siitä huolimatta mantereiden raapimisjälkiä jota tässä mallissa ei pitäisi syntyä. Toinen että vuorokauden pituus on näihin aikoihin ollut suurinpiirtein sama kuin nykyisinkin vaikka sen pitäisi olla huomattavasti lyhyempi.

En tietenkään ole missään nimessä samaa mieltä myöskään dinosaurusten häviämisestä meteoriittiin. Jukatanin kraaterin syntymisen jälkeen dinosaurukset elivät ja porskuttivat vielä 120 000 vuotta.

Nämä ovat asioita joihin ei ole vastauksia. Eikä niitä tavallisesti esitellä juurikaan suurelle yleisölle vaikka paleontologit itse keskustelevat niistä kiivaasti omissa ammattipiireissään. Tarinan pihvi on tietenkin se, miten vähän ihminen tietää asioita, kun niihin pureutuu pintaa syvemmälle. Sama pätee tietenkin kaikkiin muihinkin tieteellisiin teemoihin ja ainoastaan joku tähtitieteilijä Valtaoja saattaa korskeasti esittää että tiedemaailma tietää jo kaiken paria pikkudetaljia lukuunottamatta. Loppujen lopuksi me emme tiedä mitään.

Jukkis
Gravatar
Jolle
Ensimmäinen kokonainen dinosaurus taisi löytyä 1800-luvun puolivälissä..Ennen sitä vain silppuja. Muistaakseni jostain olen lukenut että kaikki museoiden dinosaurukset ovat (kipsi) valuksia. Oikeita rankoja ei ole esillä.? Onko tämä taas jokin kumma jesuiittamunkkien sepustus viralliseen narratiiviin, jotta jopa ehkä meidän ihmisten historia pysyisi piilossa iltasatujen takana. Mene ja tiedä.
Piilota kommentointilomake