Eilen illalla innostuin lueskelemaan nettikansan näkemyksiä maamme muinaishistoriasta. Yllättävän sitkeässä asustaa näkemys että  oppineemme -  akateeminen maailma -  jollain lailla pimittäisi maamme todellista muinaishistoriaa. Oppineet tietenkin itse naureskelevat moisille salaliittoteorioille mutta entäs jos pohtisi kysymystä vakavissaan, pimitetäänkö meiltä oikeasti jotakin? Esittelen tässä yhden tapauksen pääpiirteet ja miettiköön sitten itsekukin onko kyse oikeasti jonkinsortin salailusta.



Puhutaanpa maahamme tehdyistä ristiretkistä ja niiden historiallisuudesta. Tiettävästi niitä on tehty Suomeen kaksi, tämä tunnetumpi Pyhän Henrikin ristiretki joskus vuoden 1155 tietämillä ja sitten on tämä 1200-luvun puolivälissä tehty Birger jaarlin ristiretki jolloin kertaheitolla Häme vallattiin ja Suomi liitettiin pysyvästi Ruotsiin. Sitten on vielä kolmaskin ristiretki kun Erik Tottin sotaretki Karjalaan masinoitiin ristiretkenä, jotta sotaretki saisi sen ansaitsemaa kunniaa. Aikalaislähteiden mukaan tätä sotareissua mainostettiin jopa Ruotsin ”ensimmäisenä ristiretkenä” mutta kun 1800-luvun kansallisromantikot pääsivät  vaikuttamaan tulkintoihin,se nähtiinkin pian vain ristiretkien jatkumona. Aiemmat ristiretket on mainittu yksinomaan aikalaisteoksessa Eerikin kronikka joka muodostaa maamme historiantutkimuksen kivijalan.

henrik
Piispa Henrik on tätä nykyä kiistelty hahmo mutta sen sijaan suomemme ruotsalaistumista miekkalähetystön avulla eli ns. toista ristiretkeä ei ole uskallettu kyseenalaistaa.

Eerikinkronikan kirjoitusajankohdaksi on epäilty 1300 –luvun alkupuolta, eli se kertoisi tapahtumista vielä suhteellisen tuoreesti, mitä tulee edellisen vuosisadan tapahtumiin. Tässä kohtaa on jälleen otettava esiin ruotsalaistutkijoiden kriittiset havainnot. He ovat tuoneet esiin, että vanhin olemassaoleva versio Eerikinkronikasta onkin vasta 1480 –luvulta. Vuosikymmen on siis sama, jolloin Ruotsissa alkoi ”ristiretkeläis-romantiikka”. Epäilyttävää että Eerikinkronikka kuitenkin on käsitteessä ihan omilla linjoillaan, jota mikään muu lähde ei tue, ja vielä epäilyttävämpää että Eerikinkronikka putkahti julkisuuteen kesken ristiretkeläisbuumin syntyhetken. On pidettävä mahdollisena, jopa todennäköisenä, että Eerikinkronikka ei ole aikalaislähde ensinkään, vaan myöhempi sepitelmä 1400-luvun loppupuolelta, jolla on syntyhetkeensä nähden omat poliittiset tarkoitusperänsä.

Yllättävää kyllä, tämä vaihtoehtoinen näkemys tulee Ruotsin puolelta. Ruotsalaiset historiantutkijat suhtautuvat ristiretkien ideaan huomattavasti kriittisemmin kuin suomalaistutkijat, ja kyseenalaistavat ne perusteitaan myöten. Näkyvin nokkahahmo on ollut Thomas Lindqvist, jonka hahmottelemat ajatukset ovat saaneet tukea meillekin tutulta Herman Lindqvistiltä, joka veti televisiossa mainiota historiasarjaa Hermannin historia, jonka jotkut saattavat vielä muistaakin. Näkemys ristiretkien olemattomuudesta on Ruotsissa tätä nykyä vallitseva akateeminen agenda. Suomessa tästä on tietoisesti vaiettu ja se voidaan jopa todistaa.

birger

Thomas  Lindkvist kävi Suomessakin luennoimassa Åbo Akademin tilaisuudessa, ja tästä uudenlaisesta tulkinnasta syntyikin sitten näkyvä  keskustelu niin akateemisissa kuin kansalaispiireissäkin tästä piispa Henrikin historiallisuudesta. Aivan varmasti puhuessaan kotimaiselle akateemiselle kentälle on Lindkvist kyseenalaistanut myös Birgerin suorittaman Hämeen ristiretken. Tätä kritiikkiä suomalaistutkijat eivät ottaneet sittemmin vahingossakaan esiin, sillä nyt oli kyse isommista asioista kuin yksittäisen sotaretken historiallisuudesta. Nyt liikuttiin jo tasolla, jossa koko maamme varhaishistoria saattaisi mennä uusiksi perusteitaan myöten, joten aihepiiri lähenteli vaarallista. Tämän toisen ristiretken ruotiminen koetettiinkin peittää messuamalla julkisuudessa yksinomaan ensimmäisen ristiretken roolista. Sillä oli vaarana, että  toisen ristiretken kyseenalaistaminen paljastaisi historiankirjoituksen olevankin korttitalo joka saattaisi romahtaa kokonaisuutena.   

Kokonaan ruotsalaistutkijat eivät lyttää ajatusta Birgerin suomenvierailusta. Heidän mukaansa retki olisi ollut mahdollinen vuonna 1249 tai 1250, jolloin Birger olisi kunnioittanut ensimmäisen luostarin perustamista Suomen puolelle. Samalla hän olisi vahvistanut valta- ja verotusoikeuksiaan Aurajoenlaaksossa asustavan ruotsalaisyhteisön parissa, joka sitä on tiettävästi asuttanut jo 900-luvulta. Ruotsalaisen näkemyksen mukaan Birger Jaarlin perustama linnoitus olisi sama kuin Liedon Vanhalinna, ja myös arkeologia vahvistaa, että näihin samoihin aikoihin Lieto ja sen seudut ruotsalaistuivat esineidensä ja kulttuurinsa puolesta. Liedon korostamista ei yksikään suomalaislähde tunnu mainitsevan, koska tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä minkään hämeen valtaamisen kanssa, vaan pikemmin Liedon vanhalinna on varustettu hämäläisiä vastaan. Meillähän on tämä episodi nähty Hämeenlinnan rakentamisena ja kun se sittemmin ajoituksensa ja tyylinsä puolesta on paljastunut saksalaisvetoiseksi, on tätä linnoitusta koetettu epätoivoisesti istuttaaa Hakoisten linnavuoreen.

Ruotsalaisten mukaan Suomen ajautuminen osaksi Ruotsin kuningaskuntaa on ollut pikemmin hidas, asteittainen ja vuosisatoja kestänyt pehmeä  prosessi, jolla ei ole mitään tekemistä pakkokäännytysten kanssa. Koko alistamisen idea on syntyisin 1500-luvun puolelta, kun Ruotsi alkoi etsimään paikkaansa suurvaltojen joukossa ja tarvitsi itselleen myös suurvallan arvoisen uus-historian.

Tähän kohtaan sanoo joku että entä sitten Pähkinäsaaren raja joka sentään on 1300-luvulla tehty valtakunnanraja.  On kuitenkin uskallettava kysyä että onko mitään pähkinäsaaren rauhaa todellisuudessa ollut olemassakaan? Mitään alkuperäistä dokumenttia kun ei ole olemassakaan, ja kopiot ovat jostain 1500-luvulta. Niissäkin on mukana 1500-luvun sanastoa. Koko juttu pähkinäsaaren rauhasta saattaa olla kehitetty vasta näihin aikoihin. Varhaisin todistettavissa oleva dokumentti on vuodelta 1497 ja sitäkin pitivät venäläiset väärennöksenä kun sitä heille tyrkytettiin. On luultavaa että Pähkinäsaaren raja on todellisuudessa ollut Viipurin kaupparaja ja tuskin ylettynyt eteläsaimaata pidemmälle. Tai näin ainakin tutkija Jukka Korpela on esittänyt ja syy miksi ette ole kuulleet asiasta mitään, johtuu juuri tästä salailun ja kiusallisista asioista vaikenemisen kulttuurista.

Ruotsalaiset professorit ovat käyneet luennoimassa ristiretkien olemattomuudesta usean maan yliopistoissa. vain Suomessa tästä aihepiiristä on vetäydytty kuoreensa, ymmärtäen että maamme varhaishistoria menee uusiksi ja kuka tietää miten pitkälle historiaa pitää korjata jotta tämä valuvirhe saataisiin korjattua. Osaltaan tässä saattaa vaikuttaa sekin että akateemisen eliitin erehtymättömyys näyttäytyy sitten kaikille ja kaikki nämä jotka ovat sanoneet akateemikkojen pimittävän jotakin, ovatkin olleet koko ajan oikeassa. Kyse ei siis ole historiallisista tosiasioista sinänsä vaan jonkinlaisesta arvovaltakysymyksestä. Tämän vuoksi tätä aihetta ei yliopistollinen maailma tutki saati esittele, ja mitä pidemmälle ajatus leviää kansainvälisissä tutkijaverkostoissa, sen enemmän maamme yliopistot eristyvät kansainvälisistä tutkijapiireistä. Ei sillä, etteikö meilläkin varmaan olisi uskallusta ja intoa tarttua näinkin isoon aiheeseen, mutta rahahanojen päällä istuva Suomen Akatemia samasta syystä  ei halua rahoittaa tämänkaltaisia tutkimuksia. On kuvaavaa että asiaa on kyetty panttamaan Suomen puolella jo pian toista kymmentä vuotta…

Onko tämä salaliitto? Päätelkää itse. Surullisinta tässä on, että yleisnäkemys ”ruotsalaiset alisti suomalaiset” on luonteeltaan sen verran nöyryyttävä että siitä on muodostunut kansallinen trauma joka säätelee kansanluonnetta ja sen asennettakin varsin pitkälle.

Jukkis
Gravatar
juppe
Suomalaiset tarvii jotain todellisuudesta irrotettua paskaa, että ne vois olla löytävinään totuuden. Sitten alkaa tappelu siitä, että keitten totuus on paras.

Koko yhteiskunta toimii tälleen, niin että tietty sillä on sitten sellanen historiakin.

Äskön oli taas pikkuakateemikkojen julkinen keskustelu siitä, että miten paljon Lönnrot pani Kalevalaan omiaan, ja taas se päätty siihen, että joku kerto palikoille, että siitä on kaks versiota. Toinen on sen omaa sepustusta ja sen on olemassa sen takia, ettei alkuperänen kiinnostanu suomalaisia kilin vitun karvan vertaa. Tääkin olis varmaan selvinny ihan vaan sillä, että olis lukenu edes sen toisen version alkusanat, mutta se ei vaan kuulu kansanluonteeseen sitten ollenkaan.

Piilota kommentointilomake