Sain sitten viimeinkin tehtyä sen rästikeikkani Kivikeskun suuntaan ja nyt uskaltaa melkein sanoa että alkaa olla joka kolkka tutkittuna. Tai näin ainakin ittelleni valehtelen, onhan se iso alue jota ei läpivedä kahdessakaan kesässä – ja ittelläni taitaa olla menossa jo kolmaskin kesä.


Ei keväässä ja kesässä  ole valittamista ollut. Aurinkoisia päiviä on piisannut mutta metsään ei ole juurikaan viitsinyt mennä moisessa räkityksessä ja sehän me tiedetään että aurinko on muutenkin valokuvaajan pahin vihollinen. Sitten eilen ykskaks ilmaantui puolipilvinen päivä ja tuulikin oli koleanpuoleinen joten ei muuta kuin tutkimaan sitä muinaissaaren niemennokkaa, jonne oon tehny lähtöä jo viime syksystä.

kivikesku
Loogisin paikka Kivikeskun muinaisaarella etsiä megaliittikiveä on kuvassa punaisella ympyrällä. Paikkahan oli siis saari n. 9600 eaa. ja se oli jo silloin asutettu.

Reitti on teoriassa helppo. Ajetaan vaan hiekkatietä kääntöpaikalle ja siitä vie polku suoraan. Siis teoriassa. Kyltin mukaan on yksityistie enkä minä sitten kehtaa ajaa päin kieltotaulua kun tiekin menee suoraan talon editse. Näkyy vieläpä olevan joku hevostila ja sehän nyt vielä puuttuisi että tiepätkällä ollaan ratsastumassa hummia kun allekirjoittanut ilmaantuu pillastuttamaan hevoset viskoen ratsastajat selästään. Parempi vaan suosiolla kiertää nuijalammen laavun kautta, vaikka tekeekin kilometrin lisälenkin.

maisema
Vaikka joutuikin kiertämään Huuhkajavuoren halki, ei näköaloissa kumminkaan ole valittamista. Hyvin näkyy Murhasaarelle saakka.

Syy siihen miksi nimenomaan tämä muinainen niemennokka on hyvin yksinkertainen. Alkaa tulla pelisilmää miten näitä muinaisia kivipatsaita etsitään.  Nehän ovat ihmisten aikanaan manipuloimia ja he ovat tehneet niitä tiettyihin paikkoihin. Tuollaiset niemennokat jotka dominoivat muinaista merenlahtea ja merenselkää on paikka josta niitä väkisinkin löytyy. Olisin mielelläni kyllä kolunnut laajemminkin Huokauskallion aluetta, mutta voimia pitää säästää ja toinen että se on pahasti ryteikköinen eikä siinä kohtaa liiku huvikseen.

kolmijalkainen kivi
Siinähän se seistä möllötti irtokivien päälle nostettuna. Paikassa jossa jo syksystä saakka arvasinkin sen olevan.

Kivuttomasti pääsin tälle niemennokalle ja siinähän se seistä möllötti. Maakivi nostettuna irtokivien päälle ja vähän matkan päässä  toinenkin. Varsin erikoinen pakkaus vieläpä, sillä maakivi oli nostettuna laattamaisen kiven päälle kuin jokin mesoliittikauden patsas. Tähän kohtaan on syytä huomauttaa epäileville tuomaille jotka ovat sitä mieltä että jahtaan tässä aaveita eli normeja luonnonoikkuja, että miettikääpä tätä. Jos ja kun nämä ovat luonnontekosia niin miten minä aina niitä kykenen löytämään siitä paikasta josta niitä arvelen löytyvänkin? Nytkin tarvoin likemmäs  pari kolme kilometriä metsän läpi juuti tähän tiettyyn pisteeseen ja siinähän se oli. Sillä jos kyse on luonnonilmiöstä, joka syntyy omia salaisia ja kaoottisia keinojaan hyödyntäen, niin niiden sijaintikin täytyisi silloin olla summittainen.  Ei ihminen voi etukäteen päättää mistä luonnonilmiöt  löytyy.

laattakivi
Toinen heti vieressä... maakivi nostettuna laattamaisen kiven päälle.

Tietenkin koko Kivikeskun muinaisaarella on yksi paha ongelma. Puhutaan mesoliittikauden tuotoksista. Mesoliitti tarkoittaa suomeksi `vanha kivi´ erotuksena neoliittisesta `uusi kivi´ joka tarkoittaa, että mesoliittikauden ihminen vain hyödynsi maasta löytämiään kiviä sellaisenaan, ja parhaimmillaan vain vieritti niitä tarpeisiinsa. Sen sijaan neoliittikaudella kiviä jo hiottiin, koristeltiin ja ei jää mitään epäselvää, etteivätkö ne ole ihmiskäden tekemiä. Juuri sitä kaliberia joka saa lehtimiehet intoihinsa ja museoviraston amanuenssin haltioihinsa kun niitä sille kiikuttaa. Mesoliittikauden tuotoksiin suhtaudutaan paljon penseämmin. Eikä ihme, sillä niitä on vaikea erottaa luonnonkivistä. Kiviveitset ovat vain teräviä graniittikiviä, kotapohjat karkeita luonnonkiviympyröitä ja nämä megaliititkin suhteellisen vaatimattomia itäsuomalaisiin serkkuihinsa nähden. Vaikea on vakuuttaa ketään pelkällä silmämäärällä, että tässä on kyse asuinpaikasta vuodelta 10 300 eaa. Se voidaan todistaa korkeintaan korkeuskäyrillä ja niiden maisematyypeillä, eli epäsuorin todistuksin.

kivilintu
Nämä ovat ihan oma megaliittityyppinsä

Paljon olen myös näillä retkilläni oppinut. Kivikeskun muinaisen saaren erikoisuus on pienet nyrkinkokoiset kivet joita on nostettu maakivien päälle. Muutama on ollut selkeästi lintumainen muodoltaan ja ainahan sitä ilahtuu kun pieni kivinen lintu kurkistelee maakiven päältä. Aiemmin olen puhunut hattukivistä, eli hylkeen kokoisista kivistä joita on nostettu toisen päälle, mutta tämä nyrkinkokoinen edustaa jotain toista maata. Niitä on siellä niin paljon että eivät mene enää nykypäivän samoilijoiden piikkiin. Tämä on saanut mietteliääksi. Aiemmin olen puhunut paljonkin että nämä ovat kivisiä sarjakuvia jotka ilmentävät senaikaista luomiskertomusta. Rakennekin on selvinnyt. On ollut alkuolento joka on muninut punaisen alkumunan ja hautoo sitä. Siitä syntyy sitten se varsinainen luojajumala Iro, joka on urospuolinen.Lähes kaikissa luomiskertomuksissa tämä yleensä myös kelluu alkumeressä ja varsin usein lintu johdattaa sen kuivalle maalle, eli jonkinlaiselle alkusaarelle. Mieleen tulee väistämättä että tämä kivilintu symboloi myös yhtä osaa tästä ammoin kadonneesta kertomuksesta, jonka sirpaleita on tosin lähes kaikkien kulttuurien tarustossa.

Oli asian kanssa kuinka oli, epäilen ettei tämä välttämättä jää viimeiseksi retkeksi. Olen saanut kumminkin kulmasta kiinni jotakin muinaista ja kadonnutta ja olisi rikos meitä kaikkia kohtaan, ellen sitä tutkisi ja joskus sitten toisi tutkimustuloksiani ilmi.

Jukkis
Gravatar
Jukkis
Jos tulee jotain löydettyä, niin saa laittaa tännekin...voidaan yhdessä pohtia niiden olemusta.
Gravatar
maahinen
Lähdetään tänä kesänä bongaamaan näitä kiviä. Kiitos loistavasta teoriasta jonka maahisena omaksun täysin. Uskon vakaasti, että kaikki arkeologia tähän mennessä on mennyt suoraan ahterilleen kun ihmisluonto ja -luonne on korotettu vain jumalten palvelukseen. Ikäänkuin käytännön toimet ja taide ja hauskuus olisivat olleet vasta muutama sata vuotta olemassa. Kiitos mahtavista kirjoista (kaksi vasta plakkarissa, mutta lisää aion hankkia).
Piilota kommentointilomake