Sanoin tossa edellisessä  postauksessani et pidän vapaata kesän ajan näistä etusivujutuista. Mä valehtelin. Voihan niitä tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vain juttuja keventäen. Ei aina tartte olla niin raskasmielinen. Nyt aattelin vähän kertoilla näitä reissuhommia.


Joka  kesähän sitä pitää kuskata suvun naisia autolla jonnekin. Nyt kekkasin paikan kun ihan vahingossa honasin uudenkaupungin pohjoispuolella tollasen ympyrämäisen tien joka menee saarelta toiselle. Tiedä vaikka näkis merenkin. Juttuhan on niin että tieverkko on vedetty joskus keskiajan loppupuolella paikalleen ja merihän on sen jälkeen vetäytynyt ja nykyään ne rantatiet on jo sisämaan puolella, josta ei nää enää kun kuusimettää.

kammela
Tätä ajorataa uskaltaa suosittaa. Näkyy olevan pyöräilyreitti muutenkin ja minä ennakkoluuloisena aattelin et siellä törmää korkeintaan umpimielisiin kalastajiin jotka ei kaipaa ollenkaan ulkopuolisia.

Sinnehän kurvattiin sitten Euran kautta. Tiesittekö että sen mikä ihme muinaiskeskus se on, siinä on hyvänmakuinen ja kohtuuhintainen lounasravintola, ja sen kummempaa  mielenkiintoa ei tähän mestaan ollut. Siitä sitten käänsin Lappi teeällän jälkeen sorateille jotka luonteeltaan on muinaisia.  Ja mistähän minä tiedän koska niihin on ensimmäinen ura väännetty? Siitä tietenkin että tiensivut notkuvat pronssikautisia röykkiöitä joita nuo muinaiset ovat kasanneet matkalaisten silmien eteen. Eli voi sen sanoa niinkin että ollaan tiellä joka on ollut siinä 3500 vuotta.  Pieniä tuntemattomia paikkoja vilisee: Kodisjoki, Ihode ja mitä niitä olikaan, kaikkien nimiä ei muista.

pronssikautinen hautakumpu
Pakko aina topata kun näkee pronssikautisen kivihärpäkkeen. Niitä olis kyllä siellä päin ihan sadoittain joten sais kunnolla pysähdellä jos ne aikos kaikki kameraansa vangita, Ne on tehty muinaisten tieurien varsille ja jos niitä autonikkunasta näkee niin tietää sellaisella olevansa.

Jossain kohtaa sitä päästään reitille mutta ensin pitää kurvata Pyhärantaan – kukaan ei tiedä miksi – ja sen vastapäätä olevaan Pyhämaahan. Pakko tunnustaa että se jos mikä oli kulttuurialuetta, nättiä kun mikä. Tuli käytyä sen kirkossakin, näkyy 1600-luvulla eläny joku piirustushullu joka oli sen kuvittanut kattoon saakka ja käytännössä jokaisen vapaan neliösentin.

Löytyykö täältä 33-mittaa? No ei tietenkään. Jostain syystä ne tekee vakka-suomen kokoisen aukon. Mielenkiintoisesti kirkon pääoven edessä lukee hautakivessä tässä lepää Kammelan Eilan emäntä! Mahtipontisesti ilmaistuna ja paikkakin valittu tosi reteesti, jopa kirkkoherratkin lepäilee vähän sivummalla.

piirustukset
Pyhämaan kirkon seinät, katot, pylväät jne jne on 1600-luvulla aikanaan koristellu joku tosi piirustushullu tyyppi.

Sitten sahattiin tätä  ympyrätietä  ja pidettiin joku evästaukokin. Joku paikallinen kurvasi siihen lippis  päässään virvelöimään ja katteli meitä  paheksuvasti koska onkiminen tunnetusti tehdään yksin. Lähti muualle mut se varmaan juontu vastatuulesta ja siitä ettei kala noin kuumaan paikkaan syö. Itse reittihän oli oikeen turisteille tehtykin. Erikoisuus että siellä oli sitten uimaranta johon oli tehty vaikka mitä  lentopailokenttää ja matonpesiupaikkaa ja talo olis tarjonnu jopa grillikatoksen polttopuutkin. Jäi mieleen sen uskomaton siisteys. Vielä eteenpäin ja löyty myymälä: ota tästä uuttaperunaa ja pistä  raha lippaaseen kiitos. Nähtävästi olemme kokonaan pahan maailman ulkopuolella.

maailman loppu
Tähän loppuu maailma ja enää 150m sen reunalle...

Tuli sahattua ne kaikki pikkukylät sieltä.  Lyökki jäi mieleen että tie loppu kesken ja siinä oli kivan näköinen oleskelupaikka. Joutsenet kyttäs heitetäänkö makupaloilla – joku niitä lienee ruokkinut – ja Finnlinesin tankkeri iskee saaren takaa. Ollaan taas maailman äärillä josta ei ainakaan autolla mennä pitemmälle.

Lyökkiö on muuten minua kiinnostanut koska Rauman kko, Euran kko, Yläneen kko, Nousiaisten kko ja Järppilän kartano tekis tosi siistin pentagrammin jos vaan Löykkiöstä löytäs  ees jonkinlaisen kappelinpaikan. No olihan siellä ihan niemennokassa, yksityisalueella, ihan selkeä saarnahuone ainakin arkkitehtuurinsa puolesta, mutta oliko sitä oikeesti, vai joku luotsiasema, en minä tiedä. Ei siellä ainakaan asutusta ole ollut ennen 1000-lukua joten sekin sotii 33-juttua vastaan. Harmi, pentagrammin keskipiste kun olis ollu legendaarinen Hautvuori.

Muori halus nähdä leirintäalueen kun kuulemma vuokras sieltä mökin joskus 1972 ja kyseli muistanko minä mitään siitä reissusta? Paikka oli silloin tamperelaisten virkistysalue ja senhän Tampereen kaupunki muuten myi vasta muutama vuosi takaperin.  En minä muistanut vaikka se herätteli muistia  että silloin täällä oli kilejä ja lampaita ja paikanpitäjä joka oli juovuksissa jo aamuyhdeksästä alkaen. Ostettiin jäätelöt kun näky joku kioski olevan.

uusikaupunki olivia
Ei Uusikaupunki paskin paikka ole mitä on tullu nähtyä.

Tulihan käytyä uudessakaupungissa elämäni ekaa kertaa eikä ollu hassumpi mesta. Nämä rannikkokaupungithan on idyllisiä puutalokortteleita jotka muistuttaa etäisesti mitä olen nähnyt kuvia tampereen amurista 1800-luvulla. Sinne vois mennä joskus uudelleenkin, paikka näytti kutsuvalta. Tuli nähtyä Kalantikin joka oli näin meidän kesken harvinaisen ruma mesta jonka talokanta oli jotain 50-luvun tyyliä, eli modernismia, eli ruma. Olen huomannut saman kontrastin muuallakin, verratkaa vaikka naantalia ja raisiota toisiinsa niin tiedätte mistä  puhun. Tosin Raisiosta on sanottava että onhan se julkisivuttanut ne harmaat betonikolossinsa kun olivat ilmeisesti liiankin neuvostolaiskolkkoja jopa heille itselleen. Sit me ajettiin taas tietä pitkin josta ei mulla ollu hajuakaan mihin se on menossa ja millä tiellä ollaan. Ollaan kai jossain Kalevalan laulumailla, sillä jossain kohtaa Untamalan tienviitan kohdalla luki Untamon tie. Siitä kai ne Kullervon ja Untamon sodat on käyty sen toimiessa sotatienä. Ehkä tuo Lyökkikin liittyy Liekkiöön tai mistä minä tiedän…mikä lie merenkävijöille tehty suunnistusvalkea.

Paluumatka oli kummiski ankea koska kello kävi ja piti sahata pikateitä. En suosita kenellekään ajamista Laitilasta Euraan koska suorempaa ja mitäänsanomattampaa tietä saa tosissaan etsiä. Mielelläni olisin kurvannut ne kaikki pikkukylät jostain Soukaisesta mutta aika ei riittäny ja kaikilla oli suolaisen nälkä. Tiesinhän minä Eurassa grillin jossa kävin nyt kolmatta kertaa. Varmaan liitty siihen että ekalla kerralla kun kävin siellä vetään makkaraperunat, se oli kunnon mättöruokaa jota nykyisin harvoin saa kun kaikki on niin salaattivetoista.

Sellainen reissu ja merkittäköön aikakirjoihin.

Jukkis
Piilota kommentointilomake