Jatkan vielä Leväluhdan uhrilähteestä tarkastelemalla sen tutkimushistoriaa joka ulottuu aina 1800-luvulta tähän päivään, ja esitän tietenkin niistä ne ei-niin-tieteelliset –mielipiteeni. Se toivoakseni selventää vähän asioita ja samalla valottaa miksi olen vähän eri mieltä julkisen mielipiteen kanssa.


Tässä on tullut tutkittua tätä aihepiiriä ja varsin paljon sen ympäristöäkin. Olen vakuuttunut että  Leväluhta on sijainnut rautakautisen tien varrella joka on mennyt Aittomäeltä  etelään aina Jokiperän salaperäiseen satamakylän jäänteisiin saakka. Leväluhta vaikuttaa matkan varrella toimineelta lammelta jossa on juotettu eläimiä ja samalla vastaa, miksi sieltä on löydetty eläintenkin luita, joku hevonen ammoin mulskahtanut sinne. Tietä on muuten vielä löydettävissä. Kun olen nyt kahdesti käynyt tuossa rautakauden muinaiskylässä, Jokiperän Korkiamäessä, niin siellä metsässä menee vielä vanha Orisbergin kirkkotie, joka on osa tätä ikivanhaa tiepohjaa ja vieläpä varsin hyväkuntoisena siellä keskellä pöpelikköä.

rantavalli
Ihan tavallista ei ole löytää kokonaista hylättyä rautakautista rantakylää keskeltä sisämaata mutta pohjanmaalla on kaikki mahdollista... tässä on kappale jotakin rantaviivalla ollutta rantavallia jota vasten on aikanaan aallot liplattaneet. Minulla on muuten vankkumaton epäilys että leväluhdan uhrit ovat nimenomaan tämän kylän asukkaita.

Tänään sitten tapahtui ylimaallinen juttu jota ette usko mutta kerron silti. menin Vammalan kirjapäiville ja työnnyin sisään divaritelttaan tutkiakseni sen opuksia. Oli sitten käytävällä ahdas kohta ja kun sieltä puski mummelilauma ja joku likka jumalattoman selkäreppunsa kanssa, painauduin kiinni johonkin kirjahyllyyn. Siinä oli muutaman sentin päässä nenänkärjestäni joku vanha kirja jonka nimen erotin nippa nappa: Vierasperäisiä muinaisnimiä. Otin sen käteeni ja samalla se oli ensimmäinen kirja jota siellä hivelin. Avasin sen tyystin summamutikassa ja luin: BETULIA. kansan muistossa säilynyt Vähänkyrön kuuluisan polttokalmiston Aittoomäen vanha nimi, myös: ”Betulian kaupunki”. Ostin kirjan siltä seisomalta sillä sitä  näemmä tyrkytettiin lähes ylimaallisilla tavoilla luettavakseni. Sen sivuilla on selvästi totuus.

Kuten tiedämme, Leväluhdasta on löydetty 90 ihmisen luut ja sen ympärillä on monenlaista näkemystä. Ensin on tietenkin radiohiiliajoitus joka antaa ymmärtää että kyseessä olisi ollut varsin erikoinen hautaustapa 350  -700 jaa. välisen ajan. Tässä kohtaa on syytä muistaa että radiohiiliajoitus on vain likiarvoja antava mittausmenetelmä jolla on varsin lavea virhemarginaali. Tunnetaan tarinoita joissa on lähetetty samanikäinen esine – jonka ikä tunnetaan – seitsemään eri laboratorioon ja saatu seitsemän eri ajoitusta. Mikään tässä menetelmässä ei koskaan tarjoa yksiselitteistä vastausta vaan ainoastaan aikahaitarin. Jopa siinäkin tapauksessa että luiden omistajat olisivat päätyneet kaikki kerralla vetiseen hautaansa, olisi mittausmarginaali satoja vuosia kanttiinsa. Tämä on johtanut ajoituskysymyksen virheellisille poluille kun se ottaa lähtökohdakseen aikahaitarin kokonaisuudessaan.

Minä pidän parhaana tutkimuksena Raija Formiston luuanalyyseja. Hänen mukaansa luut ovat kuuluneet harvinaisen pienikokoisille ihmisille joista naisten koko yksin on ollut 140-155cm välillä. Tämä viittaa vahvasti saamelaisiin jotka koko nomadihistoriansa ajan ovat tunnetut pohjolan pygmikansana. Nykysuomalaiset eivät tätä tiedä koska tieto on piilotettu. Se kun aatteellisesti kuuluu tuonne kallonmittausten vuosisatoihin joilla on paha maine.

On tehty kumoava tutkimus Markku Niskasen johdolla joka on esittänyt että kyseiset ihmiset eivät olleet sen pienempiä kuin muutkaan aikalaisensa. Tämä tutkimus on saanut paljon näkyvyyttä ja se on hyvin puutteellinen koska esim samanaikaisten hämäläishautojen naiskoko on 165-170cm jne. Tässä mielessä uusi tieto ei kumoa vanhaa.

Se  että luut ovat DNA-testin perusteella tosiaankin kuuluneet saamelaisille, ei hämmästytä itseäni millään lailla joka päättelin saman jo vuosia aiemmin.

Se että olen sanonut sitä tanskalaisten sotaretken veriseksi lopputulokseksi, pitäisi olla itsestäänselvyys.  Kannattaa muistaa että vastaava on löytynyt nimenomaan Tanskasta ja tunnetaan suoruumiiden nimillä. Niitä on epäilty sotakenttien sadoksi kun juutit ja roomalaiset ottivat yhteen ja mahdollisesti näin onkin – isot ruumiskasat hävittää hygienisemmin viskaamalla ne veteen. Olennaista kuitenkin että se todistaa että tämän tyylinen ruumiinhävitysmenetelmä on todellakin tanskalaistyyli jota oman maamme kansanperinne ei tunnista. Pitäkää tätä sattumana jos tahdotte.

levaluhta lehtileike


Formisto huomasi myös kalloissa iskujen jälkiä ja viiltoja ja koko 1970-1980 –luvun niiden pääteltiin joutuneen myös ihmisyönnin tekosiksi. Tämä on pyritty kiistämään eikä vähiten perustein joiden motiivit ovat kansalliset. Ei haluttu luoda mielikuvaa kansasta jolla on ollut massaluokan teloituspaikka jossa on vieläpä harrastettu rituaalinomaista kannibalismia. Jäljet on pyritty selittämään sään tai pikemmin vuodenaikojen aiheuttamalla eroosiolla. Ei tosin ole selitetty miksi jäätyminen/sulaminen vaikutti yksinomaan kallojen yläosiiin ja miksi jäljet ovat niin identtiset tanskalaisten vastineidensa kanssa.

Loppujen lopuksi homma avautuisi jos vain tanskalaisten sotaretki tunnustettaisiin mutta ja silloin selviäisi että sotakentillä oli varsin tavallista hoitaa haavoittuneita ihmisaivoilla, verellä, rasvalla ja selkäydinnesteellä eli harjoittaa ns. lääkinnällistä kannibalismia (esim nykyinen verensiirtokin on lääkinnällistä kannibalismia) jota euroopassa muuten harrastettiin aina 1700-luvulle saakka varsin yleisesti. 

Ongelmaksi nousee että jos tunnustaisi sotaretken pitäisi tunnustaa myös Kvenlandin olemassaolo ja jos sen tunnustaisi, joutuisi myöntämään myös myyttisen kainuun kuningaskunnan todeksi. Tätä ei voi myöntää joten leväluhta on ja pysyy kutkuttavana arvoituksena ja pohjanmaan tyhjentyminen asukkaista heti sotaretken jälkeen tapahtui vain ”jostakin syystä” . Tässä on niin paljon detaljeja jotka sopivat toisiinsa mutta varmaa on myös että minua ei kukaan kuuntele vaikka ainoana osaan selittää koko lähteen tyhjentävästi. Minua ei tietenkään tarvitse kenkään kuunnella mutta sen sanon viisauden sanoina että näin pitkässä tutkimushistoriassa on väistämätöntä, että tutkimukset itsessään heijastavat myös aikakautensa arvokäsityksiä ja jopa uusimpiin väittämiin on hyvä suhtautua terveen kriittisesti sillä tutkimukset voivat mennä myös huonompaan suuntaan.

Jukkis
Piilota kommentointilomake