Ei ole näillä helteillä päässyt mettään vielä kertaakaan ja poltteli niin, että päätin viimein terästyä. En minä ennenkään ole säitä kattellut sillä jos niitä kattelis, ei pääsis koskaan mihinkään. Tosin tällä kertaa on tunnustettava että  + 31 –asteen helle taitaa olla vähän liikaa meikäläisellekin. Mutta kuten otsikko mainitsee … hengissä sentään selvittiin. Nippa nappa ja noppa.



Matka kohti Tihusniemeä alkaa paahteisella ja pitkäveteisellä ajomatkalla.  Toppaan Pieksämäellä kauppaan. Kuusi litraa kivennäisvettä, kolme litraa limsoja, hedelmäsäilykkeitä ja purkki nötköttiä. Sitä kuuluu syödä eräretkillä vaikka näin meidän kesken, ainoa resepti siihen on että on niin kiljuva nälkä ettei piittaa sen mausta. Paketti suolakeksejä, toinen paketti kuivattuja omenoita ja jostain syystä yks makkarapaketti. Tosin tiedänhän minä, ettei näin kuumilla voi tulia sytytellä mutta tiedän mestan jossa on grillikatos ja jos siiinä aattelin nukkuakin, niin riskiä ei pitäs olla vaikka parit risut polttaiskin. Ollaan laihiksella ja tasapainoilu energisen ruoan ja painonpudotuksen välillä on herkkä laji. Pari kolme viikkoa on oltu kasviksilla ja pihvillä per päivä ja tiedä sitten mitä teen väärin, mutta paino ei ole pudonnut grammaakaan. Tuskin putoaa nytkään kun myyjätär laskee päärynä- ja omenalimsa pulloja.

ukonkivi kivikuru
Ukonkivi näkyy tielle ja kun taskussa on upouusi 200e maksanut kännykkä jolla saa säällisiä kuvia, ei mikään voi mennä pieleen.

Ollaan blogisti Satunnaisen Retkuilijan jalanjäljissä joten tutkimusretki alkaa suvereenisti Ukonkiveltä – jonka olen kyllä aiemminkin nähnyt. Tällä kertaa ideana olis tutkia sen pohjoispuoliset kukkulat. Muinaisranta –ohjelmalla on tullut katottua että merenranta on ollut siinä joten sieltä vois jotain löytyäkin. Nousen polkua pitkin mäen päälle ja hiki tekee läpimäräksi, pumppu hakkaa vietävästi ja heikottaa, kun en ole mitään syönytkään koko vuorokautena. Tästä ei tuu mitään. Lippiskin unohtu kotia. Vissypullo tyhjenee jo 300m päässä. Pakko myöntää että ihan kaikkea ei voi panna helteen piikkiin. Viikko on vaan malkoiltu ja tupakki on sellaista kamaa, joka romauttaa yleiskunnon nopeasti. Teen kyllä mitä voin ja ainoa saavutus että jalka uppoaa johonkin kivenkoloon ja lyön varpaat kivuliaasti kolon pohjalle.

kivikuru
Siinä se turistirysä nyt sitten olis... näky siellä mettässä olevan muitakin vastaavia mut ehkä tää on niistä se komein?

Joten se siitä ja paluu autolle. Käyn nyt kurkkaan sitä kivikuruakin kun ovat siitä turistirysän kerran tehneet. Tarkoitus oli seurata muinaista rantaviivaa aina sauna-saariselle saakka mutta se jää nyt tässä helteessä vaan haaveeksi.  Jotain yksittäisiä megaliitteja käyn tutkimassa, mutta vain niitä jotka näkyvät tielle. Toisekseen täällä on ihmisiä. Metsässä käyskentely katsokaas pohjaa suomalaisluonteen totaaliseen epäsosiaalisuuteen ja siihen eivät toiset ihmiset kuulu. Tosin kierrän rantaviivan myöhemmin autolla toista kautta, tie on lähes umpeenkasvanut, eikä se näy olevan kuin supisuomalaista metsää josta tuskin mitään löytäisi.

siitinkivi
Siitinkivi. Allekirjoittaneen oma löydös.

Painan etelään poikkilammentielle ja löydän uudelleen siitinkiveni jonka aikanaan täältä löysin puhtaasti vaiston ohjaamana. Käyn kurkkaamassa kiveä joka on ihmispään muotoinen ja ihmettelen kolmea kiveä jotka on nostettu kalliopaaden päälle.Tämä on sitä kunnon megaaliittialuetta. Menen nuotiopaikalle, vetelen säilykkeitä vissyveden kera ja yökin nötköttiä alas. Etukäteen olen laskenut että Huutokallio olisi se paikka josta kaiken logiikan mukaan pitäisi jotain löytää. Se on sijainnut merenrannalla jokisuiston liepeillä ja siellä tuskin on kukaan käynytkään.  Täydellinen paikka.  Siellä näkyy olevan laavukin mutta suuri on ihmetykseni, että miten sinne laavulle oikein mennään? Kartoissa ei ole polkua, tietä tai mitään uraa mutta jollainhan sitä laavua kai huolletaan? Ei kai tarkoitus ole puskea sinne umpimettän läpi? Kääntöpaikalta lähtee kaksikin metsäpolkua, toinen katoaa jo puolen kilometrin päässä  ja toinen näkyy menevän väärään suuntaan.

piisooni etu
Tämä kiinnitti heti tienposkessa huomion ja megaliitiksihan se paljastui.

Selvää ettei näin kuumalla voi millään raivata tietään ryteikön läpi, vieläpä tutkia neliökilometrien mittaista aluetta ja palata seestyneenä takaisin. 500m maastossa maksaa puoli litraa nestettä, ei tule kyllä mitään. Toisekseen on aina olemassa riskinsä että koko tappomarssi saattaisi olla hukkareissu. Kyllä tämä jää syyskuulle jos on jäädäkseen. Tokihan koetan etsiä reittiä järven toiselta puolen kulkevaa tietä, joka sekin on mystisesti nimetty poikkilammentieksi. Tuuhea kuusimetsä  paljastaa ettei läpi ole menemistä siitäkään. Ei sinne vaan pääse mistään.

patja
Ilmeisesti pikkupojat ovat pitäneet majaa megaliitin sisässä kun sieltä löytyi patja.

Ainoa plussa että uuden tien alussa, heti ekassa mutkassa, on megaliitti. Katselen sitä silmät sirrillä että onko se joku tientekijän vitsi, kaivinkoneella viskattu kiviä päällekäin, mutta on se megaliitti. Sen vahvistaa kaksi yksijalkaisia megaa jotka ovat rinteessä 50m päässä ja ilmeisen vierekkäin. Kapuan mäen päälle ja olipa kaunis lehtomainen paikka jonne helle ei ulotu. Samaa  mieltä näkyvät olevan myös muurahaiset joiden pesät ovat sinne keskittyneet. Täällä on aikanaan oltu, sen näkee maastosta ja sen kasveista. 

Tällä välin joku perhe on vallannut leiripaikkani. Mukavia ihmisiähän ne mutta varmistaa päätökseni että taitaa jäädä yö kokematta näillä  kulmilla. Ajan vielä kerran tien päähän ja lähden sisulla metsään. Ekat puolitoista kilometriä menee hyvin, notko, harjanne. notko, harjanne ja erään avokallion juurella sitten voimat ottaa ja pettää. Nippa nappa jaksan vielä kavuta ylös, ja katson huohottaen ihmispäistä kiveä jonka ympärille on rakennettu viisi alttarimaista kiveä ja vieressä se tuttu yksijalkainen megaliitti. Jalat on risut raapineet vereslihalle ja senhän paarmat kyllä haistavat. Aina kun pysähtyy, aletaan jalkoja tuikkia. Kaadan vissyä naamaani koska elokuvissakin tehdään aina niin. Ainoa näkymä  joka nyt kiinnostaa tulee koivujen välistä – corollan etulamppu kiiltää auringonkilossa, ja muu ei nyt totta tosiaan kiinnosta. Mietin pitkään sitä sauna-saarisen Kummakiveä mutta ei –pois vaan tästä helvetistä. 

huutokallio
Muinaisranta -ohjelma antaa ymmärtää että Huutokallio olisi ollut mesoliittikauden ihmiselle täydellinen asuinpaikka. Suojaisa poukama jonne virtaa makeaa vettä mutta vitullako sinne mistään pääsee kun edes sen pohjoispuolella oleva laavukin tuntuu olevan saavuttamattomissa.

Sellainen reissu joka jää mieleen itsekidutuksen oppituntina. Ja nämä helteethän eivät tästä ole katoamassa mihinkään joten tältä kesältä näemmä mettäkeikat jää väliin.

Jukkis
Gravatar
kirjatoukka
Noi huuto-nimethän on vaihdannaisia meteli-nimien kanssa eli metelinkansa on samaa kuin huutokansa jonka uskottiin tehneen megaliittijuttuja.
Gravatar
Antero
Hyvät on lämpölukemat, pihassa oleva sääasema ilmoitti eilen päivällä 34,6 C astetta ja nyt on taas tänään iltapäivästä samassa. Vielä vähän ja 35 saattaa hyvinkin ylittyä.
Piilota kommentointilomake