Aika palata siihen mysteeriin miksi satakunnassa kirkot menevät poikkeuksetta 33.3 km välein. Asiahan ei ole millään muotoa uusi jos vähänkään on tätä palstaa seurannut, mutta hyvä on aiheeseen aina palata tasaisin välein. Olen meinaan tutkiskellut tätä hissuksiin ja ottanut aiheeseen tieteellisempää otetta.


Olihan se pommi. Että kirkot ovat aina rakennettu 33.3 km välein. Se on jotenkin liian uskomattoman kuuloista kun ajattelee että tietämyksemme sen ajan ihmisen know-howsta on aina viitannut lähinnä nomadiseen elämäntapaan kalastuksineen ja turkispyynteineen. Sitten tulee yks niäminen tampereelta ja sanoo että nää rautakauden tyypit osasi maanmittauksen ja kartografian yhtä hyvin kuin se osataan nykyäänkin.  Onhan se epäilyttävää.

Kiila koskiTL
Kirkot 33.3 km välein Koski TL kirkolta. Yksi lohko muodostaa aina yhden kiilan

Hämmentävän kuuloinen väite vaatii aina poisselityksen. Ihminen kokee hämmentävää ja haluaa sille selityksen, että se lakkaa kiusaamasta ja näin saadaan palattua päiväjärjestykseen. On siis luotava vastaväite. Tällä kertaa se on ollut, että niinhän huoltoasematkin menee 33.3 km välein, joten poisselitys on tehty. Valitettavasti minun on tähän todettava että huoltoasemat menevät  33.3 km välein 0.01% todennäköisyydellä kun taas satakunnan kirkot tekevät näin 8.1 % todennäköisyydellä. Ero sattuma-arvoon on siis 800 –kertainen. Ilmiö on todellinen, haluaa tai ei halua sitä myöntää.

Mitta 33.3 km on kolme päivämatkaa. Yksi päivämatka jonka mies taittaa kävellen, on 11.1 km (hevosella 33.3 km eli sen voi merkitä myös yhtenä hevosmatkana) ja mitta oli olemassa ainakin Rooman legioonilla. Näin saatiin etappipaikat rakennettua oikeisiin kohtiin ja kyettiin laskemaan miten nopeasti sotaosasto on perillä, jos lähtee nyt marssille. Se on koko roomalaisen tieverkoston Vian selkäranka. Koska liikutaan antiikin maailmassa, mitalle on toki astronomiset vastineensa. Lähtökohtaisesti se on kai kaksi ”horisonttia”, koska horisontti näkyy jalkamiehelle aina 5.55km päähän, jolloin kaksi horisonttia on sitten 11.1 km jne.

kaavio
Mitä tulee satakunnan kirkkojen 33.3 -etäisyyksiin, ne voidaan laskea tilastollisesti laskemalla jokainen kuviteltava etäisyys ja katsomalla nouseeko joku mitta ylitse muiden. Tässä laskettuna satakunnan kirkkojen kaikki etäisyydet ja 33 -mitta todellakin nousee reilusti yli sattuma-arvon

Keskiajan kirkkolaitos ei ole tätä kehittänyt, siihen heillä ei voinut olla tietämystä, vaan ilmiö on kristinuskoa kaukaisempi, joskin toinen jalka 700 –luvulla satakunnassa on jo hyvinkin voinut olla pakanakristillinen. Tähän viittaa että varsin monessa tapauksessa kirkot ovat rakennettu pakanallisten rakennelmien päälle. Tavallaan se on onni kannaltamme koska muuten ilmiö olisi aikaa sitten kadonnut.

Varhaisin kosketus kristinuskoon länsirannikolla on varmasti liittynyt kelttikirkkoon ja keltiksi kirkko tarkoittaa k i l – ja sen etymologiaa on vaikea selvittää tästä alaspäin. Vain se tiedetään että esim suomen sana kilta alkuperäisessä merkityksessään viittaa kirkonrakentajiin. Tästä on muistona meilläkin paljon killainen, killajärvi ym –nimisiä paikkoja satakunnassa, mutta ne eivät suinkaan viittaa muinaiskirkkoihin, vaan sanalla on laajempi merkitys. Kil tai kila on ollut pohjasanana suomenkin sanalle kiila, joka on tarkoittanut myös kolmiomaista maapinta-alaa. On hyvin luultavaa, jopa todennäköistä, että alun perin kolmikulmainen oli kiila, kunnes sana kolmio sen syrjäytti.

kiila eurajoki
Eurajoen muinaisesta mittapisteestä laskettu etäisyydet eri kirkkoihin ja aina 33.3 km napsahtaa paitsi Euran kirkkoon jonne on matkaa poikkeuksellisesti 22.2 km.


Sana kirkko on siis tarkoittanut kolmiota. Tarkennettuna kolmiomaista aluetta ja kun sitten kirkkolaitos on syrjäyttänyt alkuperäisen mittapisteen, sitä on sanottu kolmioksi luonnostaan. Ilmiö on kenties ollut kansainvälisempikin, mutta jostakin syystä säilynyt vain Suomessa. Vain se on varmaa, että kun ensimmäinen puukappeli on ilmaantunut kiilan keskelle, kirkko dominoi paitsi maapinta-alaa, myös mitä ilmeisemmin sen aikaista tie- tai jokiverkkoa, edellyttäen että mittaa on käytetty myös matkaetappina. Tästä me pääsemme siihen, että kun länsisuomi on jaettu kolmiomaisiin lohkoihin jo hyvin varhain, kenties jo pronssikauden puolella -500 jKr, on silloisilla suomalaisilla ollut varsin hyvät tiedot alueensa koosta ja kartografiasta.

Valitettavasti tätä ei tulla koskaan tutkimaan akateemisella puolella. Olkoonkin muinaishistoriamme merkittävimpiä löydöksiä. Heidän tutkimuslinjansa kun jatkaa edelleen ”suomi oli kehittymätön keräilytalous,  kunnes ruotsalaiset toivat lukutaidon” ja kaikki muu on kerettiläistä.

Jukkis
Piilota kommentointilomake