Ilman turhia vähättelyjä pidän itseäni eräänä tämän maan parhaista muinaistutkijoista. Siis amatööritasolla tietty. Niinpä  minäkin joudun aina välillä pohtimaan samaa mitä ne oikeatkin muinaistutkijat, eli tätä  germaanitulkinnan dilemmaa. Harva on termistä koskaan kuullutkaan joten ihan vaan aikani kuluksi ajattelin tätä esitellä, silkan yleissivistyksen nimissä.



Germaanitulkinta syntyi tottakai Saksassa 1800-luvun kansallisromanttisella aikakaudella. Näitä  silloisia oppineita otti vähän pattiinkin nämä roomalaisten infrat, kreikkalaisten filosofiat ja egyptin pyramidit, ja kateina heidän oli myönnettävä, että pohjolassa ei juurikaan mitään vastaavaa ollut. Pikemmin näytti siltä että siellä oli elänyt iät ajat vain jotain hurjimuksia joiden aika on mennyt sotakirves kädessä mylvien ja parta kuolassa.  Mistään sivistyksestä  ei siis voi puhuakaan, mikä lie barbaarikansa.

Niinpä alettiin kehittelemään ajatusta, että  kaikenlainen kulttuurinen sivistys pohjois-euroopan puolella on germaanista, tai pikemmin goottista, alkuperää. Nämä pronssikauden keltit, jotka silloin asuttivat eurooppaa laajemminkin, nähtiin roomalaisena vastineena sivistykselle ja hienostuneelle meiningille. Kun keltit sittemmin supistuivat Britannian ympäristöön, se toimi oivana pohjana näille druidilaisille kulttuuri-ilmiöille, joista Britannia on nykyisin kuuluisa.


viikinki
Viikinkejä. Voi tulla shokkina useimmille mutta todellisuudessa viikinkulttuuri oli pääosin 1800-luvun kansallisromanttinen luomus, johon nykyinen populaarikulttuuri on lyönyt kierroksia.

1800-luvulla hommaan sekaantui myös paljon rotuoppeja, ja kun aatevirta levisi Ruotsiin, koko arjalaisuuden idea sai paljon käyttövoimaa. Tämän me suomalaiset tunnemme pahamaineisena svekomaniana, jossa ryhdikkäät  ruotsinsuomalaiset nähtiin rodullisesti jalomuotoisena väkenä,kun taas persejalkaiset suomalaiset lähinnä mongolisena kansana. Tämä näkyi ilmeisimmin 1918 kun työläisten vetoa sosialismiin selitettiin rodullisesta epäpuhtaudesta johtuvana. Aatevirta onkin keskeisin syy tiettyyn jännitetilaan kahden kieliryhmän välillä, sillä suomenruotsalaiset eivät ole koskaan tehneet pesäeroa  svekomaniaan. Svekomania on ollut kiistatta myrkkyä, paitsi että se on tuhonnut finno-ugrilaisen kulttuuriperinnön, se on myös  muokannut kansanluonnetta niin perusteellisesti, että tuttu käsite huono itsetunto, ja joka saa vaikka millaisia ilmenemismuotoja, imetään yleensä äidinmaidossa.

Kun tutkii 1800-luvun kansallisromantiikan vaikutusta historiankirjoitukseen, joutuu yhtä ymmälle oli sitten amatööri tai ammattilainen. On selvää että valtaosa kansallisromanttisesta tulkinnasta on pseudohistoriaa, mutta onkin sitten melkoista tasapainottelua, ettei ala liioittelemaan tai vähättelemään. Kotimaisella historiankirjoituksella on kylläkin onnekkaasti tyhjä pöytä, mutta valitettavasti sekin on kirjoittanut oman historiansa germaanitulkinnan peilikuvana -  taruna jonkinlaisesta sankarikansasta idän ja lännen välillä, joka tietenkin on pelkkää puppua.

Jos kaivaa esimerkkejä mitä germaanitulkinta on luonut, niin heti voidaan vastata varsin usein esitettyyn kysymykseen, olivatko suomalaiset viikinkejä? Ollakseni aivan rehellinen, mitään viikinkejä ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan. Luitte aivan oikein. On tietenkin ollut sarja yksittäisten merirosvojen hyökkäyksiä  eurooopan mantereelle, mutta viikinkikulttuuri –kuten me sen tunnemme – on suoraa seurausta kansallisromanttisesta mielikuvituksesta. Jos todellakin tarkastelee tanskan ja norjan rautakautista historiaa, huomaa että  viikinkikulttuuri on nykyisin elävän populaarikulttuurin luomus. Tällä esimerkillä tahdon valottaa, että kansallisromanttista pseudohistoriaa saattaa tavata niin isoissa kuin pienissä historiankysymyksissä. Enkä ole mitenkään toiveikas, että  tämä asia tästä mitenkään korjaantuisi. Sen verran kova menekki sarvikypärillä on – joita muuten ei ole oikeasti koskaan ollut olemassa.

ristiretki
Ristiretki Suomeen. Todellisessa elämässä suomeen ei ole koskaan tehty ensimmäistäkään ristiretkeä, asia jonka ammattitutkijat hyvin tietävät, mutta ovat päättäneet vaieta koska ristiretket muodostavat historiankirjoituksen selkärangan. Ristiretket suomeen,ovat nekin syntyneet ruotsissa 1800-luvun kansallisromanttikkojen mielikuvituksesta. 

Tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton. Vuosikymmenten ajan Ruotsissa on koetettu puhdistaa historiankirjoitusta 1800-luvun yliampuvista näkemyksistä. Hiljalleen on ymmärretty, että  ruotsinkin varhaishistoria ei ole muuta kuin yhden maakunnan seuraamista, ja varsinainen Ruotsi syntyi vasta kustaa Vaasan aikana. Samaten on nähty paljon vaivaa selittää, että ruotsalaisten ristiretket 1200-luvulla – esim Suomeen – eivät nojaa mihinkään tunnettuun tosiseikkaan, vaan ne ovat syntyneet vasta 1500-luvulla, joihin 1800-luvun kansallisromantikot takertuivat. Kuulua Erikin kronikkaa ei pidetä Ruotsissa minkäänsortin lähteenä, vaan myöhäiskeskiaikaisena fantasiakirjallisuutena. 

Jollain tasolla näitä asioita tunnetaan myös Suomen puolella, mutta on mennyt kokonainen tutkijapolvi joka on näistä ollut niin hämmennyksissä, että  käytännössä tutkijat ovat eristäneet koko aihepiirin. Onhan kuitenkin yleinen näkemys,  että ruotsi-suomen historia olisi alkanut jo 1100-luvulta, kun se todisteiden valossa alkoi vasta 1500-luvulta eteenpäin ja sekin pitkään vain rannikkovetoisesti. Ristiretket suomeen ovat koko historiankirjoituksen selkäranka ja Eerikinkronikka keskeinen lähdemateriaali. 

Toisaalta germaanitulkintaa ei voi sitten tuosta vaan sivuuttaakaan. On kuitenkin kiistatonta että goottikielet ovat toimineet kakkoskielenä  maassamme ainakin rautakaudelta saakka jostain 500-luvulta, ja meillä on paljon saksalaista muuttoaaltoa, joka on muovannut kulttuuriamme. Itse asiassa Saksa toimi kakkoskielenä aina nuijasodan päiviin jolloin vasta saksalainen aateli ajettiin maanpakoon ja korvattiin ruotsalaisella. Koko keskiajan porvarissääty oli saksalaista ja on melko selvää että Hansa-liitto on rakennuttanut keskiajan kivikirkotkin. Agricolakin puhui saksaa äidinkielenään.

Tässä me näemme paradoksin. Suomi on ollut halki historiansa hyvinkin saksalaisvetoinen maa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Vaan se pitää ikään kuin suodattaa ruotsalaishistorian välityksellä,  jotta ruotsalaisillekin saataisiin jokin rooli maamme historiaan. Ette ymmärtäneet mitään? Ei se mitään, sillä näitä linjanvetoja ei ole helppokaan ymmärtää.Mutta sanotaan vaikka näin, että pseudohistoriallinen germaanitulkinta on kuin kerros historiankirjoituksen päällä, joka pitäisi kuoria pois, mutta jos sen kuorii liian raakasti, menee helmiä mukana. Tämän asian kanssa vaan on elettävä.

Jukkis
Gravatar
juppe
Mä oon samaa mieltä tosta, että käsitykset viikingeistä on silkkaa shaibaa, mutta se kulttuuri oli ihan todellinen. Sitä ei vaan oo ajateltu silleen, että se olis ollu vähän kun Villi länsi, mutta todellinen, niin että siitä ei oo saatu kunnolla selvää.

Sivistys oli siihen aikaan rannikolla ja rosvot joutu hakeen orjia kaukaa, koska Itämerellä ei uskaltanu ryöstellä kun kauppiasyhteisöt työllisti paljon viikinkisotureitakin. Tän takia ne ei sitten oo myyny orjia itään Itämeren kautta ja se Hämeen sotareissu liittyy logistiikkaan. Reitti on menny Suomen läpi Hämeen korkeudelta ja sä asut hyvällä tuurilla muinaisen viikinkikaupungin päällä.

Kun tää kenttä on niin pieni, sä joudut lukeen tuolta ainakin Suomen lahjan maailmalle ja kuivan maan kalastajakansojen historiakin on avuks, mutta rosvoilla on selkeesti ollu oma kulttuuri ja Suomesta pitäis löytyä vielä paljon miekkoja orjakauppareitin varrelta.

https://goo.gl/FVBA9D

Gravatar
mykkä
Genetiikka ja nykyinen DNA-tutkimus ei tunteile ,vaan deterministisesti todetaan esim kuka kantanut mitäkin genomaa ja mihin tämän genoman populaatio levittäytynyt.Samoin mutatoituneet geenit hyvin spesifiä ja sinällään informatiivisia.
Algoritmit ohjaa geenien toimintaa ja mahdollistaa ominaisuuksien periytymisen jälkeläisille eikä "omistajaltaan" siihen kysy lupaa.

(*Juuresi näkyvät - Marja Pirttivaara )

Kyllä historialle saadaan tarkempaa dataa(mikäli halutaan) kunhan arkeologia,kielitiede ja geenitutkimus yhdistetään ja uskalletaan katsoa mitä se meille kertoo.

Piilota kommentointilomake