Joskus on vaan tunnustettava rakkautensa mesoliittisiin asuinpaikkoihin. Niissä on aina se sama mystinen tunnelmansa jonka vaistoaa jokainen, joka sellaiseen on joskus eksynyt. Kerron tässä nyt vaan yleisesti jotain jorinaa ja koetan antaa valokuvien puhua. Eikös ne oikeat bloggaajatkin tee niin?


Juu, ei tässä esitellä kun kuvia ja uskoakseni olette niistäkin valtaosan nähneet ennenkin. käytännössä nämä ovat tuosta kivikeskuslta jossa saapastelin pari kesää sitten.

tutkijan jalanjaljilla0
Jäljillä ollaan. Kun polunvarresta löytyy tällänen kiikkukivi tietää että alkaa polttaan.

tutkijan jalanjaljilla1
Yleensä näissä paikoissa tapaa olla aina kaikki jotenkin mystisesti. Kivet on yleensä kaikki vähän epäluonnollisesti ja maankamara vähäkasvinen ja kitulias. Tosin en tiedä onko se luonnollista supra-akvaattisille alueille noin yleisesti vai onko sitä tallottu niin tiiviisti ettei siellä mikään kasva edes 13 000 vuotta myöhemminkään.

tutkijan jalanjaljilla2
Kivikeskulla jostain syystä piisaa näitä kiviä enemmänkin jonka päälle on nostettu tuollainen nyrkinkokoinen kivi. Se ilmeisemmin symboloi joko opaslintua tai sen munaa. Tämä olisi pitkä juttu selittää.

tutkijan jalanjaljilla3
Kun ollaan tälläisillä paikoilla jopa tavalliset maakivet vaikuttaa jotenkin kummallisilta. Tässäkin epäilyttää että etumainen kivi jotenkin nojaa megaliittimaisesti ja takana oleva kivi on jotenkin luonnottoman peräkkäin. Tosin se lienee yksijalkainen megaliitti joka on pudonnut jalustaltaan kiven aikanaan haljetessa.

tutkijan jalanjaljilla4
Sitten on tää joka ei oikein vaikuta luonnolliselta. Siinä on jotain hiottu niin että itse kivikin on kulunut urille. En vaan keksi että mitä ja miksi.

tutkijan jalanjaljilla5
Nämä paikat sijaitsevat lähes poikkeuksetta supra-akvaattisella alueella. Suomeksi tämä tarkoittaa yli 140m merenpinnasta ja ilmeestä näkee että niihin saa kavuta mutta ei näköaloissa ole moittimista.

tutkijan jalanjaljilla6
Siinä se asuinpaikka nyt on. Oli valtava elämys törmätä tähän. Sen vasemmalla puolen on suo joka silloin on ollut vesireittinä ja mitä ilmeisemmin paikka on silloin yyterin hiekkaa.  Nämä kivikehät ovat sellaisia senaikaisia jurtan pohjia.

tutkijan jalanjaljilla7
Mesoliittikauden asuinpaikoilla on aina kaikkee jännää. Toteemikivi - sitä ei joka päivä nää

tutkijan jalanjaljilla8
Reitin varrella on opaskivet edelleen paikallaan. Jostain syystä ne menee nauhamaisesti kilometritolkulla. Opaslintu opastaa sen aikaista kulkijaa.

tutkijan jalanjaljilla9
Onhan tää kivinen leppälintu hienoin irtolöydökseni. Tosin se taitaa olla löytynyt tuolta teiskon puolelta.

tutkijan jalanjaljilla10
Jokin primitiivinen työkalu se on. Ei voi löytää graniittista kiveä gneissikallion päältä ellei sitä joku ole siihen laittanut/hylännyt. Toisella puolen outoja reikiä ja muuten se on kun joku leikkuri.

tutkijan jalanjaljissa11
Sokerina pohjalla tämä kivikasa jolle en osaa antaa mitään selitystä. Haudalta se näyttää mutta keskiaikaiselta. On kuitenkin mesoliittikauden asuinalueella joka kummastuttaa.

Sellasta, toivottavasti toi päivän ilon
Jukkis


Gravatar
Iku-ri
Mä oon ymmärtänyt että noi megaliitit olis senverran vanhaa tekoo,ettei sillon välttämättä ollu tietoo aurinkoristeistä.
Gravatar
juppe
Sä et oo edelleenkään löytäny merkkejä varsinaisesta kulttuurivaihdosta vaan kaupankäynnistä. Piikivikauppiaat on opettanu juntit tekeen maanmerkkejä, mutta mitään muuta ei oo tullu. Ei ees aurinkoristiä, vaikka se on levinny suunnilleen kaikkialle muualle.

Se punanen kivi joku junttien oma keksintö eikä oo mitään yhteyttä muihin kulttuureihin. Ne on vaan merkannu sillä ripustelmat omikseen, että kauppiaat tunnistais ne.

Nää on selkeesti viihtyny omissa oloissaan ja ainut poikkeus on ollu kauppiaat, koska niistä on ollu hyötyä.

Piilota kommentointilomake