Paljon on tullut pohdittua tuota pohjanmaalla käytyä sotaa 700-luvulla, tai ehkä tarkempi määre olisi joskus vuoden 650 jKr tietämillä? Taistelupaikkaa on rekunstroitu niin paikannimistön kuin maankohoamiskarttojen avulla, mutta ehkä syytä olisi katsastaa sekin, ketkä siinä taistelivat.


Tarina itsessään on tunnettu legenda vaikka meillä siitä on harvat kuulleet. Johtuen siitä että akateemisen maailman mielestä suomessa ei ole voinut olla kuningaskuntaa sillä täällä ei saa olla kuningaskuntaa ja jos olisikin ollut, on keksittävä syyt miksi ei saa olla kuningaskuntaa. Tämä niuho ajattelutapa juontaa jo 1600-luvulta jolloin suurvallaksi kohoava Ruotsi halusi arvoisensa historian, eikä suonut kilpailevaa versiota Skandinavian alueella. Perimätieto kadotettiin tieten 1600-1700 –lukujen aikana ja kun sitten Suomi itsenäistyi 1917, älymystön muodostivat suomenruotsalaiset svekomaanit, jotka myös dominvoivat yliopistoja, josta se jäi perintönä nykypäivänkin tutkijoille. Paras tapa pilata akateeminen uransa on olla väittämättä että asiassa olisi jotakin perää.

carta sotajoukot
Cartamarinan kuvituksessa on kuvattu tämä taistelu jota nykytutkijoiden mielestä ei ole koskaan käyty.  Vasemmalla alhaalla tanskalaiset lähestyvät veneillä (1500-luvun sotisovissa) ja yläpuolella suomalaiskunikaan sotajoukot valmistautuvat ratsain vastaanottamaan tämän sotajoukon.

Silti siitä on täytynyt olla perimätietoa sillä jostakin se Johannes Messenius kuin Suomen Kronikan kirjoittaja – mahdollisesti Elias Brenner – ovat tietonsa saaneet. Kaikki heidän käyttämänsä lähteet kun eivät ole tunnettuja enää nykypäivänä. Sen lisäksi Carta Marinaan on piirretty tämä ”kyrönmetsän taistelu” ja korostetaan nyt erikseen, että Olaus Magnuksen Carta Marina on piirretty 1539 kun esim nuijasota käytiin vasta 1597 joten se ei voi kuvata nuijasotaa.

Niin se tarina… legendan mukaan pohjanmaalle alias Kvenlandiin alias kainuuseen hyökkäsi iso ulkomainen sotajoukko. Pääosan muodostivat melko varmaan tanskalaiset juutit josta esim Leväluhdan suo/lampihautaukset ovat tyypillistä tanskalaista tyyliä jonne voitetut yleensä viskattiin. Mukana oli myös svealaisia joukkoja silloisen kuninkaansa Agnen johdolla. Tarun mukaan suomalaiset voitettiin sotakentällä ja tämän jälkeen alkoi seudun ryöstely. Sotasaaliikseen Agnes otti kaatuneen suomalaiskuninkaan tyttären ja tämä prinsessamme Skjälv hirtti ruotsalaiskuninkaan kaulakäätyynsä ja pakeni Suomen puolelle.

Suomalaiskuninkaan nimi oli legendan mukaan Froste jonka akateemikot ovat yksinkertaisesti tulkinneet ”pakkaseksi”. Olen tainnut jo sanoakin että tässä on menty missä aita on matalin sillä Froste tarkoittaa ruhtinasta. Ihan puhtaana nimenä sen varhaisimmat maininnat ovat nimenomaan Suomesta,  sillä se mainitaan vähässäkyrössä jo niistä ajoista kun sulkakynä alkoi nimiä kirjoittamaan 1500-luvulla.

Nyt tulee se mielenkiintoisin osio että toisissa lähteissä  nimenä mainitaan olevan Gusi/Gisi. Sen sanajuuri tulee muinaisgermaanisesta sanasta Gisil joka tarkoittaa panttia ts  panttivankia. Kyseessä oli liikanimi joka annettiin sellaiselle joka lähetettiin panttivankina toisiin hoveihin. Esim Ranskassa 10. vuosisadalla kuningas Kaarle III lähetti tyttärensä pantiksi viikinkikuningas Rollolle jolloin tytär sai tämän lempinimen. Nimi oli muodissakin Ransksassa jonkin aikaa muodossa Giselle mutta silloin kun Snorri Sturlarson kirjoitti saagoja muistiin, ei hän voinut enää tietää muinaisgermaanista kieltä alkuunkaan.

Se on ihmeellinen yhteensattuma. Vaikka suomalaiskuningas kuolikin taistelukentällä, häneltä  otettiin tytär pantivangiksi ja vietiin meren taa, jossa tämä ei selvästikään tyytynyt rooliinsa vaan hoiteli hommat kunnon verikoston tavoin. Yhtä lailla tytär  Skjälv otettiin panttivangiksi ajatellen koko Kvenlandin maakuntaa. Tarkoitan siis että sodassa kaatuneelta isältä, joka edusti kansaansa, otettiin panttivanki ja että  kronikoissa tämä isä on merkitty liikanimellä ”pantti.” Kun ottaa huomioon että tämä kieli -  muinaisgermania – oli jo taatun kuollut kieli, kun Snorri sen muistiinmerkitsi 1200-luvulla, täytyy tämän liikanimen pohjata aiempiin riimukirjoituksiin, jossa nimen merkitys on vielä ollut selvä.

huumus
Huumuksenmäki käyköön etymologisesta harjoitustyöstä. Sanajuuri on Hum tai huum, mahdollisesti um tai uum johon on tullut muinainen -us -pääte, Sanan merkitystä ei ole kyetty avaamaan joten on sävelletty äkkiseltään jotain "tuulen humusta" tai poppamiehen "huumauksesta" tai jotain muuta yhtä typerää.Huumuksenmäen nimi todistaa meille että kaiken tämän alla on jokin kuollut kieli jolla nämä paikat on nimetty.

Kyllähän tämä nimietymologia menee vain hämärämmäksi kun niminä on pelkkiä arvo- tai liikanimiä. Mutta toisaalta… se kyllä romuttaa myös akateemisen teorian joka lähestyy aihetta pelkkinä luonnonilmiöiden symbolisina nimikkeinä, ja vieläpä varsin keinotekoisesti.

Sen sijaan tyttären nimi Skjalv voi hyvinkin olla se konkreettinen nimi. Nimi on ruotsalaisvetoisen riiimukirjoituksen tuottama ruotsinnos nimestä Skälvi joka nykyään on esim Kälviän (Kjelffiå)nimessä . Hyvin todennäköisesti on ollut Kälvien, Kälviän ym niminen suku josta tämä nimi tulee.

Korostetaan nyt että varsin monet pohjanmaan nimet juontavat muinaisgermaniasta ja sen päälle on muodostunut uusi paikannimistö rannikon riimuruotsista, sitten suomalaisvetoiset nimet ja vihonviimeisenä 1600-luvulta eteenpäin ruotsinkielinen nimistö. Olen kyllä tietoinen että kotimaiset etymologimme ovat sellaisenaan ottaneet sanajuurensa 1800-luvun talonpoikaisväestön kielestä ja pyrkivät selittämään joka notkon ja niemen sitä kuvaavin adjektiivein. Se yleensä johtaa metsään. Muuta tietoahan Kälviästä ei ole kuin että nimen juuri on germaaninen/skandinaavinen ja tulee mistä nykyisin tulee englannin sana Calf eli vasikka. Olkoonkin että nimeä on pyritty savolaistamaan.

Mielenkiintoista kumminkin. Palanen sieltä ja palanen täältä.

Jukkis
Gravatar
Antero
Magnussenin kartalla "Kyrö" saattaa tarkoittaa silloista Vähäkyröä tai paremmin Tervajokea (Aittomäkeä) ja paljon taloja joen varressa olevia nykyisen Isonkyrön ja Ylistaron kantataloja... Se voi tarkoittaa myös Ilmajoen kantataloja. Joki on ollut ainakin keväisin leveä järvi ja kesän aikana suoalueilta tuleva vesi on pitänyt sen pinnan korkealla. Tämä "jokijärvi" haarautuu kahteen suuntaan eli Kurikassa Kauhajoelle jossa se haarautuu taas Kaukajärven ja Ikkelä järven suuntaan. Kurikassa oleva toinen haara menee Jalasjokea Jalasjärvellä ja Luopajärvelle. Muinaisessa Nenättömänkylässä Nenättömän talon nimi vaihtui Pantiksi ja vanha Liuhtarin nimi Iso-Koivistoksi. 1692 Geddan kartalla Nenättömän talon vieressä on merkitty kolme kirkon näköistä rakennusta. Nenättömänluoman Ilmajoen puolella Liuhtarin maalle kaksi ja Isokylän eli Tuiskulan puolelle kaksi. Jostain syystä Nuijasota käytiin juuri tuossa kohtaa... Entä miksi Iso-Kurikan talossa on ollut 40 huonetta ja valtava kellari?
Piilota kommentointilomake