Leväluhdan uhrilähde on ollut pitkään niin tunnettu, että sillä on jo oma  tutkimushistoriansa. Pätevimpänä niistä pidän edelleen Tarja Formiston luuanalyyseja joista saatavia johtopäätöksiä voidaan nyt katsoa tarkemminkin. Nehän avaavat meille oivia johtolankoja asiaan, joista emme ole aiemmin olleet tietoisiakaan.


Leväluhdan uhrilähde on siis tämä pohjanmaan Orismalan kylässä oleva lampi josta on nostettu ihmisluita satamäärin. Paikan maine on tiedetty ainakin 1600-luvulta mutta tieteellisesti sitä on tutkittu 1800-luvun loppupuolelta. Erikoiseksi nämä ruumiit tekee että ne ovat poikkeuksellisen pienikokoisia, miehet keskimäärin 158 cm ja naiset 147 cm.

Leväluhta


Viimeisin tutkimus (Markku Niskanen, Oulun yliopisto) on kuitenkin osoittanut että suurin osa aikuisista levänluhtalaisista oli naisia ja että heidän keskimääräinen ruumiinkokonsa on edellä esitettyä selvästi isompi eikä poikkea merkittävästi muista samanaikaisista pohjoismaisista ihmisistä. Tässä olisi kyllä Niskanen saanut käyttää vertailevaa aineistoa hämäläiskalmistoista ja huomata että hämäläiset olivat paljolti pidempiä, eivätkä leväluhtalaiset edusta mitään keskimääräistä jakaumaa  pituuskasvun puolesta.

Seuraavaksi olisi pitänyt verrata saamelaisten keskipituutta yleiseen pituuteen ja huomata että aikakaudesta riippumatta saamelaiset ovat aina olleet 15-20cm lyhyempiä kuin muu väestö. Loogisesti seuraa johtopäätös että  lammessa  uivat saamelaisten ruumiit. Mainitaan oikein erikseen että  über die anthropologie der Lappen in Suomi" by Esko.K.Näätänen (Published by the Finnish Academy of Science in Helsinki, 1936 toteaa lappalaisnaisten pituuden vielä tällöin olleen 146,9cm – 151cm kun suomalaiset olivat 165-173cm. Nythän asia on viimein todistettukin DNA-arkeologian avulla. Omasta puolestani totean että verrokkiaineiston ja yleisen pituuskasvutietämyksen perusteella Markku Niskasen väitös ei  ole kovinkaan kaksista tieteellisessä mielessä. Olkoonkin että se sai aikanaan paljon julkisuutta.

Niskasen harhapolku palauttaa meidät takaisin edellisen sukupolven päätutkijaan Tarja Formistoon. Hän sentään ymmärsi keskimääräisen lyhytkasvuisuuden mutta hän näki merkkejä myös kannibalismista. Tähän yritettiin kehittää pikaisesti vastatutkimus koska ei haluttu – ymmärrettävästi –nähdä omia esi-isiä  ihmissyöjinä. Väitettiin ilman kunnollista perustetta että kyseessä oli eroosion aiheuttamia viiltoja. Sitä  ei sentään selitetty, miksi näitä viiltoja löydettiin vain kalloista mutta ei juurikaan muista luista. Pääasia ettei polveuduttu kannibaaleista. En sano että tämä ”kumoava tutkimus” olisi millään muotoa sekään tieteellisesti validi, vaan lähinnä  tarkoitushakuinen vastaväite.

levaluhta

Vain ajoituksesta vallitsee jonkinlainen yksimielisyys eli ne ovat pääosin kaikki samanaikaisia 600-luvulta. Aivan tarkkaa vuosilukua ei voi antaa, koska radiohiiliajoitus omaa aina tietyn virhemarginaalin ja joka luu antaa aavistuksen erilaisen tuloksen. On kuitenkaan suhteellisen turha väittää että Leväluhta olisi normaali hautaustapa jonne on haudattu pitkään. Tätä vastaan sotii eteläpohjanmaan lukuisat – todella lukuisat – röykkiöhaudat,jotka kielivät  kokonaan toisenlaisesta hautausperinteestä. Leväluhta on muuten samanikäinen kuin Vöyrin Käldämäki ja arvattavasti on vielä muitakin hautoja löytämättä.

Johtopäätöksiä ei ole tehty siitä että Leväluhdan vainajat ovat pääosin naisia, myös vanhuksia ja jopa lapsia. Otanta antaa selkeän mielikuvan siitä että vainajat ovat sellaisia joita tituleerataan siviiliväestöksi. Samanikäisyys saagojen mainitseman juuttien suorittaman sotaretken kanssa on ilmeinen, joskaan tätä sotaretkeä ei ole haluttu tunnustaa koska se todistaisi jossakin määrin saagat historiallisiksi – ja niissä on kiusallisia mainintoja myös Suomen silloisesta kuningaskunnasta.

Samaalla voisi huomata että suolampiin hautaaminen oli nimenomaan tanskalaisten tapa. Yhteenotoissa Rooman legioonien kanssa taistelukentälle kuolleet ym kipattiin vain lähimpään soiseen lampeen.  Vastaavaa tapaa ei juurikaan tunneta muualta kuin Tanskasta jossa vihollisten hautaustapa suolampeen jäi häpeärangaistukseksi.  Tästä voi ilmentää että Leväluhta on joukkohauta. Siviilien joukkohauta koska miehet ovat ilmeisesti kuolleet muualla eli itse taistelukentällä.

Ei ole myöskään haluttu ymmärtää tuon kannibalismin merkitystä lääkinnällisenä kannibalismina. Sehän on edelleen voimissaan kun saamme silmäämme mykiön joltakin joka on testamentannut ruumiinsa lääketieteelle. Elinsiirrot, verensiirrot, ihonsiirrot… kaikki ne ovat lääkinnällistä kannibalismia. Näin oli ennenkin. Taistelukentällä haavoittuneet urhot hoitivat haavojaan jauhetulla verellä joka parhaiten saatiin kuolleelta vihollissotilaalta tai vielä mieluummin sotavangilta. Ihmisrasvaa käytettiin mustelmiin ja selkäydinnestettä voimien palautumiseen. Veren juominen se vasta olikin veritankkausta kun punasolut palautuivat kehoon. Rituaalisella kannibalismilla, kuten tutkijat pelkäävät  esi-isien tehneen, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.  Kyseessä oli arkinen toimenpide mittavan taistelun jälkeen eivätkä kannibaalit olleet edes suomalaisten vaan tanskalaisten esi-isiä.

Leväluhta on edelleen paras ja kiistattomin todiste muinaisesta taistelusta jotka sekä Johannes Messenius että Olaus Magnus ovat selvästi sijoittaneet tälle alueelle.Ilmeisesti vielä 1500-1600 –luvuilla pohjanmaalla oli olemassa aiheesta kansanperinnettä jotka tulevat vuosisadat kadottivat. Se on yllättävän yhteneväinen norjassa asti kirjoitettujen saagojen kanssa. Tämänhetkinen suuntaus Leväluhta –tutkimuksessa on vastaavasti aikansa hengen mukainen. Vähättelevä, poisselittävä ja marginaaliin työnnettävä jossa ”ei ole mitään ihmeellistä” koska jopa ammattitutkijat vaistoavat siinä vaaran, että tuo lampi saattaa vielä todistaa sotaretken puolesta ja jos sotaretki on totta, silloin on kaikki muukin totta.

Jukkis  
Gravatar
mievuan
Geenitutkimuksistahan tiedetään jo, että monet leviksistä muistuttivat nykyväestöstä eniten saamelaisia. Autosomaali oli kai saatu neljästä yksilöstä ja näistä yksi ei muistuttanut suoraan mitään nykyryhmää - olisko ollut silloisia suomalaisia kuitenkin?
Gravatar
Iku-ri
Inttiaikana tulin kerran junalla Helsingistä Tampereelle. Vaunuun astuttuani eräs vanha herra vinkkas toisesta päästä että tulisin istuun hänen luokseen. Siinä matkustaessamme hän kertoi kaikenlaisia sotajuttuja.Tää jäi erityisesti mieleen kun hän sanoi heidän rintamalla juoneen kaatuneitten verta.
Piilota kommentointilomake