Tänään tartumme härkää sarvista ja puhumme muinaishistoriasta suomalaisen identiteetin muovaajana ja kansanluonteen ylläpitäjänä. Suomeksi sanottuna ruotsalaisten ristiretkistä ja piispojen pakkokäännytyksistä. Nämä episodit jotka me kaikki tiedämme, ovat enemmän kuin luulisi, ne ovat osa kansallista traumaa josta ei näemmä päästä ikinä eroon.


Kun on tällä alalla kuin minä ottaa tietenkin lukemattomat ihmiset yhteyttä milloin mistäkin aiheesta. ja tälläinen vaihtoehtohistorioitsija saa aina kuulla sen saman litanian miten ruotsalaiset alistivat meidät, pakkokäännyttivät kristinuskoon miekkalähetyksen avulla,  hyväksikäyttivät vuosisatoja ja niin edelleen ja niin edelleen. Eivätkä nämä ole koskaan olleet mitään pieniä kiukutteluja jossa todetaan loppukaneetiksi että museovirasto panttaa suomen oikeaa historiaa ja koko akateeminen historiantutkimus on ruotsalaistunutta. Kyllä se tulee jokaisesta ihmisestä esiin kun aikansa raaputtaa. Viimeksi tämä nousi esiin kun YLE esitti moniosaisen sarjan ”Kuninkaittemme jäljillä” joka sai katsojakunnassa esiin silmitöntä kiukkua ruotsalaisen näkökulmansa vuoksi.  Tähän yleensä sisältyy ajatus että kaiken tämän ruotsalaistuneen historiantulkinnan alla on sitten se puhdas historia, eräänlainen kultakausi. Siihen sisältyy vahvasti ajatus näistä  muinaiskuninkaista mutta buumina oleva viikinkimiekka –hehkuttelu.

henrik
Piispa Henrik kastamassa pakanasuomalaisia Kupittaan lähteellä. Juuri nämä mielikuvat ovat luoneet sen kansallisen trauman jossa piehtaroimme. Historiallisesti Satakunta kristillistyi jo 900-luvulla eli runsaat parisataa vuotta aiemmin.

On kyse paljon enemmästä kuin yhdestä tulkinnasta. Historian luoma mielikuva brutaalista alistamisesta on enemmänkin – se on kansallinen trauma. Sanoin tämän ihan tosissani. Suomalainen asennoituu luonnostaaan huonommalta portaalta, altavastaajan asemasta. Tuntien alitajuista antipatiaa kaikkia naapurikansojaan kohtaan, talonpoikaisajoilta poikivaa herravihaa, jonka jokainen politiikko tuntee, ja jopa urheilukilpailuissa se paras suomalainen ottaa suosiolla hopeasijan, koska pelkää olla voittaja. Kakkosena on aina hyvä olla.

Olen kyllä aina ja kaikkialla koettanut lohduttaa että asiat eivät ole olleet oikeasti näin. Suomeen ei ole tehty ristiretkiä, hämäläisiä  ei ole alistettu ja hämeenlinnaa eivät  ruotsalaiset rakentaneet hämäläisiä vahtimaan ja mitään pähkinäsaaren rajaakaan ei ole ikinä ollut olemassa. Mitään jättimäistä väkijoukkojen kastamisia ei koskaan tapahtunut Kupittaan lähteellä ruotsalaisten miekkamiesten vahtiessa ja kaikki nämä jutut ovat syntyneet vasta 1500-luvulla joita on täydennetty 1800-luvulla kansallisromantiikan aikana.

Olen tuonut ennenkin esiin – joka kerta itse asiassa – että ruotsalaistutkijat pitävät  tätä nykyä suomeen tehtyjä ristiretkiä sepitteinä 1500-luvulta ja sen ainoa kirjallinen lähde on Eerikinkronikka jota Ruotsissa pidetään pääosin satukirjana. Eerikinkronikkaa on tutkittu Ruotsissa hyvinkin tarkkaan ja eron suomalaisessa ja ruotsalaisessa tulkinnassa huomaa jo vertailemalla näiden maiden wikipediasivuja. Hämeenlinnana ruotsalaiset pitävät Liedon vanhalinnaa, joka suojeli lähinnä Turun olavinluostaria, ollen kuitenkin pääsääntöisesti tulliasema, jollaiset olivat tuiki tavallisia sen ajan maailmassa. Pähkinäsaaren raja kutistuu hyvin äkkiä Viipurin kaupparajaksi ilman mitään valtakunnallisia aspekteja.

jaarli
BirgerJaarli saapumassa Hämeenlinnaan. Todellisuudessa jaarli ei koskaan tehnyt sotaretkeä  hämeeseen, ristiretket suomeen ovat saduiksi todettuja ja itse hämeenlinnakin on rakennettu paljon myöhemmin ja selvää saksalaistyötä.

Ikävä kyllä se on sanottava että akateeminen maailma suomen puolella pitää Eerikinkronikkaa edelleen historiankirjoituksen kivijalkana ja kieltäytyy tunnustamasta ruotsalaistutkijoiden väitteitä. Tässä mielessä salaliittoteoria osuu oikeaan. Tosin pitää muistaa että koulutettukin väestönosa on yhtä traumatisoitunutta kuin tavallinen kansakin. Sen huomaa siitä että tämä alisteinen asema on kaiken ajattelun looginen alkupiste ja kun sen sanoo epätodeksi, varsin monet pitävät siitä silti kiinni, koska ajattelutapa on hitsautunut päänuppiin. Sitä ei saa sieltä irti.

Trauma on tietenkin syntynyt historiallisen kehityskaaren kautta. Tsaarin alamaisuuteen joutuminen pakotti suomenruotsalaisen eliitin synnyttämään svekomaanisen tulkinnan joka nojasi ruotsalaisiin 1800-luvun hurmahenkisiin kansallisromantikkoihin;  ristiretkineen ja vertailemaan itseään suomalaisiin mongoleihin kallonmittauksineen kaikkineen jossa oikein tieteellisesti todistettiin että suomalaiset ovat alempiarvoista rotua.Tätä oikein painotettiin kapinavuonna kun punikkeja ammuttiin joukolla jo siitä  syystä, että  sosialismi oli oire alempirotuisesta ajattelusta. Kun tähän ynnää talonpoikaisväestön suhteen kartanojärjestelmään, protestanttien anti-katolisen propagandan jossa katoliset nähtiin lähinnä hirmuina pakkoverotuksineen ja inkvisitioineen, on mielikuva syntymässä. Tästä tulee tämä ajattelu joka meitä kaikkia riivaa. Ainoa vaan että mikään niistä mielikuvista ei kestä kriittistä tarkastelua.

Trauma voidaan supistaa sanoihin Eerikinkronikka. Siitä juontaa se nöyryyttämisen mentaliteetti, heikko itsentunto joka näyttäytyy tuhansissa eri muodoissa ja joka sitoo akateemista tutkimusta halvaantumisen asteelle. Siitä  juontaa nämä kiukunpurkaukset mutta myös asenne kristinuskoa kohtaan. Kansallinen historia on samanlainen kuin henkilöhistoriakin. Eerikinkronikka antaa ymmärtää että  olemme lapsina olleet hakattuja, nöyryytettyjä  ja pakotettuja jos vertaa kansallisen historian alkuvaihetta yksilöön. Me tiedämme että hakatuista ja pakotetuista lapsista tulee katkeria aikuisia ja samaa voi soveltaa myös kollektiivisesti.

ja juuri tämä piestyn lapsen –syndrooma on se tekijä joka estää näkemästä että Birger jaarli ei millään voinut alistaa hämäläisiä. Trauman läpi on vaikea selittää että mitään ruotsia ei silloin vielä ollut olemassakaan, Birger, jos edes kävi Suomen puolella, ei piipahtanut kuin luostarin avajaisissa, hämeenlinna on rakennettu myöhemmin ja hansakauppiaiden voimin ja hakoisten linnavuoren pitäminen birgerin linnoituksena ei nojaa muuhun kuin tulkintaan ilman todisteita.

Se on sitten oma kysymyksensä miten parantaa suomalaiset traumastaan? Miten kertoa että teitä ei lapsena hakattukaan eikä päätänne työnnetty veden alle kupittaan lähteellä? Miten saada äänensä kuuluviin kun vastassa on koko koulukirjajärjestelmä, proffat joita kuunnellaan mieluummin kun tällästä  miestä ja se tavallinen kadun kansa joka pitää tästä valhejärjestelmästä kynsin hampain kiinni koska on sihen kiinnikasvanut. Tätä jään miettimään.

Jukkis
Gravatar
juppe
Toi trauma on paljon suurempi ja se johtuu siitä, että Novgorod oli tasavalta ennen kun ees ruottalaisilla oli kunnollista kuningaskuntaa. Sotahistoriakaan ei sovi egolle, koska tällaset käpykylät selvis mongoleista ihan vaan siks, ettei ne kiinnostanu mongoleja yhtään, eikä käpykylät ees päässy jaolle sillon kun mongolien valtakuntaa pilkottiin.

Ainut mainittavampi saavutus tuntuu olevan Novgorodin kronikat, koska ne alkaa merkinnällä, missä sotaa varten hommatut skandinaaviset palkkasoturit alkaa olla vaaraks naisille ja sen takia ne tapetaan eikä seuraavan sadan vuoden aikana oo tapahtunu mitään niin tärkeetä, että oltais saatu aikaseks yhtä seikkaperänen merkintä. Kummiskin se on kehittyny ihan hyväks lähdetiedoks jo kauan ennen kuin toi Eerikin kronikka väsättiin, ja sekin tuntuis olevan lähinnä sisällissodan jälkeistä historian kaunistelua. Mä oon vähän vilkassu sitä eikä se oo lukemisen arvonen.

Karu totuus on, että Itämeren pohjoispuolella on ollu pelkkää takapajulaa.

Gravatar
Antero
Huvittavinta tässä on se, että Birger Jaarli on Ilimajoen isäntiä ja kantaen samaa DNA I1-M253. Siinä on ruottalaasilla kansallista traumaa kun Birger Jarl, Ruotsin ruhtinas, Tukholman perustaja Bjälbon itämaisesta suvusta, hänen jäännöksensä kaivettiin esiin ja testattiin vuonna 2002. Hänen havaittiin olevan myös I1-M253.

Haplogroup saavuttaa huipputasonsa Ruotsissa 52 prosenttia Västra Götalandin miehistä ja Länsi-Suomessa yli 50 prosenttia Satakunnan maakunnassa. Kansallisten keskiarvojen osalta I1-M253 on 35-38 prosenttia ruotsalaisista miehistä, 32,8% tanskalaisista miehistä ja noin 31,5% norjalaisista miehistä. Noin 28% suomalaisista I1-M253 miehistä on Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Englannissa I1-M253 on 15,3% eli 4,5 miljoonaa Ilimajoen isäntää.

Haplogroup I-M253 on haplogroupin I * (I-M170) ensisijainen haara, joka on ollut Euroopassa muinaisista ajoista lähtien. I *: n toinen ensisijainen haara on I-M438, joka tunnetaan myös nimellä I2.

Piilota kommentointilomake