Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Tänään tutustumme Torniojokeen ja sen esoteeriseen salaisuuteen, jota Maupertuis hyödynsi, mutta joka silti on tavalliselle suomalaiselle edelleen pala tuntemattomuutta. Samalla teemme sen ikävän tempun, että olemme kuin taikuri joka paljastaa temppunsa ja pilaa ilon kaikilta, eli selvitämme vielä kerran mistä näissä mystisissä mitoissa onkaan kysymys.

Köyliönsaari on mielenkiintoinen paikka –on tullut käytyä moneen kertaan. Hiljainen, rauhallinen ja seesteinen paikka jossa on jotain lumoavaa. Suositan ihan hiljentymiskohteeksi. Tällä kertaa kumminkin tutustumme sen 33-mittoihin.

Tänään jatketaan tätä muinaista salaisuutta josta kaikki eivät ole kuulleetkaan ja vielä  harvempi ymmärtää siitä mitään. Ei sillä että  olisin itsekään viisaampi vaikka olen ns.  päätutkija. On vain viivojen loputon verkosto kirkkojen välillä joilla kaikilla on aina sama etäisyys, mutta tänään valaistaan homman problematiikkaa.

Tänään tutustumme sitten Ahvenanmeren kirkkomittoihin. Nehän muodostavat kronologisen reitin Ahvenanmaalta mannermaalle katkeamattomana ketjuna ja vähän sisämaahankin.  Merikäärmeeksi minä tätä olen tavannut nimittää jo silloin kun tämä  löytyi vuonna 2010.

Tiedä sitten onko aihe puuduttava mutta väliin voisi esitellä näitä kirkkomittoja vähän yksityiskohtaisemminkin kirkko kirkolta. Eihän näitä kyllä aiemmin ole koskaan tullut koostettua. Minä kyllä kotopuolessa mittailen näitä edelleen ja aina väliin tulee vastaan mitä ei aiemmin tiennytkään. Tai on unohtanut ja löytää  uudelleen juuri siitä  syystä, että ei ole niitä koostanut.

Ainahan meitä suomalaisia on kiinnostanut ketkä ja milloin laskivat ensimmäisenä jalkansa näille raukoille rajoille. Onhan se kuin suuren kansallisen kertomuksemme alkuhetki. Virallisesti se siis tapahtui Ancylusjärven aikaan  kun maaperämme oli jo pitkälle nykyisen näköinen. Tässä nyt höpistään sitä oikeaa tiedettä jotta saadaan nämä megaliittikivet aikajanalleen.

Joskus on vaan tunnustettava rakkautensa mesoliittisiin asuinpaikkoihin. Niissä on aina se sama mystinen tunnelmansa jonka vaistoaa jokainen, joka sellaiseen on joskus eksynyt. Kerron tässä nyt vaan yleisesti jotain jorinaa ja koetan antaa valokuvien puhua. Eikös ne oikeat bloggaajatkin tee niin?

Talvella on hyvä miettiä noita kesän aikana keräämiä kivibongauksia ihan järjen kanssa. Tämä olkoon osoituksena mitä aattelen päivät pitkät enkä odotakaan että niistä kukaan kylmiltään tajuaa mistä helkatista edes puhun. Mutta joskus on vaan niin että kun sanoo asiat itselleen tai toisille ääneen, tajuaa itsekin asioiden yhteyksiä. tai sitten ei.

Tuossa kun tuli puhetta koska olisi tehty viimeisin 33-mitta, niin minähän tartun tuollaisiin kysymyksiin heti ja vieläpä varsin innokkaasti. mutta vastaaminen vaatii aina vähän enemmän kuin muutaman relatiivilauseen sillä joka juttua on aina pohdittava kantilta jos toiseltakin.

Tässä on ollu vähän haipakkaa joten en ole ehtinyt tätäkään etusivua päivittää siihen tahtiin kun haluaisi. Anyway, kirjailijan sapattivuosi on pidetty ja paine alkaa kasvamaan josko vielä kerran repäisisi, niin sanotun kaikkien kirjojen äidin kansojen luettavaksi. Puhutaan siis muinaishistoriasta johon lukijakunta on kyltymätöntä.