Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Tänään tartumme härkää sarvista ja puhumme muinaishistoriasta suomalaisen identiteetin muovaajana ja kansanluonteen ylläpitäjänä. Suomeksi sanottuna ruotsalaisten ristiretkistä ja piispojen pakkokäännytyksistä. Nämä episodit jotka me kaikki tiedämme, ovat enemmän kuin luulisi, ne ovat osa kansallista traumaa josta ei näemmä päästä ikinä eroon.

Me tiedämme kyllä kaikki että ammattimaiset muinaistutkijat ovat kovinkin innokkaasti kaatelemassa epätieteelliseksi katsomiaan teorioita ja aina välillä puolihörhömäisiä maallikkonäkemyksiäkin. Hyvin harvoin, jos koskaan, on asiaa katsottu toisesta näkövinkkelistä; ovatko arkeologit pohjattoman tarkkoja omasta reviiristään ja käyvät apinanraivolla jokaisen kimppuun joka uskaltautuu heidän toimialalleen?

No niin rakkaat nuoret! Kevät keikkuen tulevi ja sen myötä  Jukkis painelee hetimiten mettään ettiin kiviään. Tällä kertaa matka suuntautui Hollolan suuntaan Tiirismäen harjanteille. Olin saanut vinkin että paikalta voisi löytyä  jotain mielenkiintoista ja kun vihjaajakin lähti oppaaksi, niin mikä ettei.

Leväluhdan uhrilähde on ollut pitkään niin tunnettu, että sillä on jo oma  tutkimushistoriansa. Pätevimpänä niistä pidän edelleen Tarja Formiston luuanalyyseja joista saatavia johtopäätöksiä voidaan nyt katsoa tarkemminkin. Nehän avaavat meille oivia johtolankoja asiaan, joista emme ole aiemmin olleet tietoisiakaan.

Paljon on tullut pohdittua tuota pohjanmaalla käytyä sotaa 700-luvulla, tai ehkä tarkempi määre olisi joskus vuoden 650 jKr tietämillä? Taistelupaikkaa on rekunstroitu niin paikannimistön kuin maankohoamiskarttojen avulla, mutta ehkä syytä olisi katsastaa sekin, ketkä siinä taistelivat.

Etsiessämme vuoden n. 700 jKr taistelupaikkoja pohjanmaalta on vuorossa Alkinsaaren tutkiminen. Samalla opitte miten vähillä eväillä joutuu väliin asioita pohtimaan, liikkumaan lähinnä vaistonvarassa ja katsomaan mitä löytyy vai löytyykö mitään. Sellaista se on tämä muinaistutkijan arki, ollaan sitten ammattilaisia tai tälläisiä hyväntahdon amatöörejä. 

Hahmotetaan ongelmaa. Olen tottakai pohtinut paljonkin tuota sotaretkeä muinaisKainuuseen vuoden 600-700jaa tietämillä, mikä  lieneekään sitten tarkka vuosiluku, ja ainoa johtolanka on edelleen se Jokikylän metsänsiimeksessä oleva muinaiskylä, joka on sinne ammoin unohdettu ja kadotettu.

Vietinpä tuossa parikin ehtoota luodakseni kartan myyttisestä muinais-Kainuusta ja olihan se vaivan arvoista, jos se oli hauskaa. En tähän tietenkään ole millään muotoa tyytyväinen muttei auta olla ronkeli – tiettävästi maailman ensimmäinen kartta joka edes yrittää hahmottaa asioita. Lukekaa ja tutustukaa.

Tulee ehkä toistettua itseään mutta palataan vielä kerran kotomaisiin muinaiskuninkaisiin.  Aihehan on kiistatta vaikea koska ollaan aikakausissa josta on vähemmän kuin niukasti tietoa, ja se vähäkin on kaivettava päättelyillä heikoista todisteista. Eikä  tosiaan asiaa helpota että tähän aihepiiriin on parempi väki suhtautunut 1600-luvulta saakka avoimen vihamielisesti, eikä asenne ainakaan ole helpottanut.

Tässä kohtaa akateemikko huokaa kyllästyneenä; Vieläkö joku näistä muinaiskuninkaista jaksaa jauhaa vaikka ne on todettu satuolennoiksi jo kauan sitten. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen etteikö siihen voisi palata tälläisen pienimuotoisen vastahyökkäyksen merkeissä. On suuri epäilys että  akateeminen tulkinta on vakavasti puutteellinen.