Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Tän kesän projekti on ollut tuo operaatio Tipulintie tuolla pohjanmaan suunnassa. tarkoitus on ollut ymmärtää rautakautisen jatulien tieverkkoa, koska sen avulla voi ymmärtää myös mihin tämä jatulien valtakunta kaatui. Jäljet johtavat meidät tuntemattomaan sotahistoriaan eli Kyrön taisteluun.

Sanoin tossa edellisessä  postauksessani et pidän vapaata kesän ajan näistä etusivujutuista. Mä valehtelin. Voihan niitä tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vain juttuja keventäen. Ei aina tartte olla niin raskasmielinen. Nyt aattelin vähän kertoilla näitä reissuhommia.

Sain sitten viimeinkin tehtyä sen rästikeikkani Kivikeskun suuntaan ja nyt uskaltaa melkein sanoa että alkaa olla joka kolkka tutkittuna. Tai näin ainakin ittelleni valehtelen, onhan se iso alue jota ei läpivedä kahdessakaan kesässä – ja ittelläni taitaa olla menossa jo kolmaskin kesä.

Ne jotka eivät ole muinaiskuninkaistamme koskaan kuulleetkaan, heille tämä pohdinta ei tietenkään voi kylmiltään avautua. Perehtyneemmille tämä saattaa olla virkistävääkin. Itseäni kun on aina kiinnostanut mitä tuon ensimmäisistä ensimmäisen muinaiskuninkaan Fornjoturin taakse kätkeytyy.

Eilen illalla innostuin lueskelemaan nettikansan näkemyksiä maamme muinaishistoriasta. Yllättävän sitkeässä asustaa näkemys että  oppineemme -  akateeminen maailma -  jollain lailla pimittäisi maamme todellista muinaishistoriaa. Oppineet tietenkin itse naureskelevat moisille salaliittoteorioille mutta entäs jos pohtisi kysymystä vakavissaan, pimitetäänkö meiltä oikeasti jotakin? Esittelen tässä yhden tapauksen pääpiirteet ja miettiköön sitten itsekukin onko kyse oikeasti jonkinsortin salailusta.

Ei uskoisi että keskellä talveakin voi megaliitteja bongata. Tai ainakin omata sellaisesta vahvan epäilyksen. Mutta tarkastellaan nyt yhtä potentiaalista joka on ehkä ollut tai sitten ei. On ollut nimeltään Ketunkivi ja sijaitsee Hämeenkyrön Sasissa.

Olen tutkinut muuten historiaa aikas kauan. Ja jotenkin on vaan niin, että kun pääsee riittävän syvälle, alkaa näkemään asiat aivan eri tavalla mitä koulukirjat sanoo. Jos pohtii missä kaikissa kohdissa laittaa pöydälle eriävän mielipiteen, niin aikamoinen listahan siitä tulee. Jokainen näistä olisi oma maailmansa ja yhdestäkin aiheesta piisaisi syväkeskustelua ja –analyysia pitkäksi aikaa.

Se hetki kun huuhaa muuttuukin tieteeksi… Puhutaan siis (taas) tästä kummallisesta asiasta että Satakunnassa kirkot todellakin menevät 33,33 km välein. Vihdoin ja viimein sain tästä asiasta tilastollista näyttöä, ja voin varmuudella sanoa, että valtaosa kirkkojen välisestä etäisyydestä tosiaan näin tekeekin.

On ollu taas aika palauttaa wanhat kunnon 33-mitat tapetille ja pitää aiheen tiimoilta enemmän tai vähemmän aktiivista päiväkirjaa. Olen tän hommelin takia tässä ollutkin vähän hissuksiin kun aivot on olleet varattuna tälle puuhastelulle. Tänään puhutaan Ikaalisista. Kyllä! Luitte aivan oikein: Ikaalisista.

Miksei asioista voi puhua suoraan? J.V. Snellman tituleerataan kansalliseksi suurmieheksi. Vaan otetaanpa asiaan kokonaan toisenlainen lähtökohta ja katsotaan snellua läpeensä rehellisesti ja sellaisena kuin se oikeasti on. Tilalle astuu oikeastaan aikas hyytävä tyyppi jonka rooli kuuluisi olla lähinnä kuulujen pahantekijöiden joukossa ja jolle kuuluisi osoittaa lähinnä halveksuntaa.