Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Tämä päivä se vierähti tuolla Ruoveden latvavesillä. Pakko lähtee kun oikeen veneellä pääsee ja silloinhan pääsee tietenkin koluaan niitä saaria, joita niillä vesillä sitten riiittääkin. Nää on just näitä juttuja joita ei kannata lukee  - mentiin jonnekin, paistettiin makkaraa ja kivaa oli. Matkakronikoita joihin ei pitäisi haaskata aikaansa.

Hunnit – nuo kauhua herättävät idän paimentolaiset, jotka vyöryivät Eurooppaan kuin mongolit vuosisatoja myöhemmin. Tässä artikkelissa emme hehkuttele hunnien kauheuksilla tämän enempää, vaan pohdimme mitä kieltä hunnit puhuivat. Sillä on loogista olettaa että jos ja kun hunnit tulivat suomalais-ugrilaisten alueiden lävitse olisi heillä jokin yhteys suomenkin kieleen. Itse asiassa on, asia josta harvat ovat tietoisia on, että on todellakin olemassa hunninkielisiä sanastoja. Tiesittekö että hunniksi sana kala on kala ja veri on veri? Tämän selkeämpää suomea tuskin voi esitelläkään.

Aika paljon muinaisaiheisissa keskusteluissa vilahtaa ajatus että muinaistutkimustamme ohjaa – tai pikemmin panttaa – jonkinlainen salaliitto. Itse en ole tätä koskaan nähnyt niin vaan taustalla on pikemminkin muinaistutkimuksen toivoton alkeellisuus ja kehittymättömyys. Meillähän on kumminkin suhteellisen nuori ja väkiluvultaan pieni kansakunta jonka tuottamat raamit eivät  millään yllä siihen tarpeeseen jonka muinaistutkimus vaatisi. Esittelen tässä nyt kumminkin kenties pahimman pullonkaulan joka estää tiedonsaantimme muinaisesta menneisyydestä ja sen nimi on ytimekkäästi Museovirasto.