Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Tutkimusmatkaaja N.A.E Nordenskiöld oli kiistatta suurmies. On kuitenkin muistettava että omana aikanaan häntä ei ymmärretty mutta eipä ymmärretä vieläkään. Ihan vaan tämän kelpoveikon kunniaksi esittelen hänen pääajatuksensa joka on ymmärrettävästi koetettu sensuroida kaikista häntä käsittelevistä teoksista. Kyse on hänen kartografisesta ajatelmistaan joita hän todisti oikeaksi, mutta aikalaiset sen kummemmin kuin jälkipolvetkaan eivät ole niistä mitään tajunneet.

Se on todella harvoin kun minä  jotakuta puffaan mutta Susanna on sen arvoinen. Hän on hittiteokseksi nousseen Ukonpakan tekijä. Ukonpakka on yksinkertaisesti sanottuna  Kalevala-aiheinen tarot ja mukana seuraava tiiliskivimäinen selityskirja joka pursuaa korttitulkintaa kansanperinteellä  höystettynä. Jotkut ihmiset vaan pystyvät elämää  suurempiin tekoihin ja Ukonpakka on yksi harvoja – ellei peräti ainoa – joka on onnistunut sykähdyttämään allekirjoittanutta moneen vuoteen. Pakko on häntä puffata – aivan pakko.

Minäkin olen osoittanut toisinaan mielenkiintoa kaikenlaisia kummituskuvia kohtaan – ainoa rajatieteilyn osa-alue jonka olemassaoloa en kiistä, mutta harvoinhan ne kummitukset kameraan tarttuu. Nyt on tarttunut ja vieläpä täällä kotosuomessa. Ei muuta kun toljottaan silmät hiessä ja etsimään asialle jotain maallista selitystä ja jos sitä ei löydy niin…

Te kysytte mikä on maailman arvoituksellinen kirja? Raamattu? Voynichin manuscripti? Ehdokkaita on mutta itse totean että erikoisin kirja mitä on kuunaan tehty, on Manuel Hieroglyphe Micmac vuodelta jonka katolinen pappi Abbe Maillard julkaisi vuonna 1723. Miksi? Siksi että sen sisältö vastaa egyptiläisiä hieroglyfejä, joita opittiin tulkitsemaan vasta sata vuotta myöhemmin.

Kun puhutaan geologisista ja kulttuurisista arvoituksista, ei tietenkään voi ohittaa 31  leveyspiirin muhkeaa arvoitusta. Jos ei muuta niin se kielii että maailmamme omaa pinnan alla kaikenlaista outoa  ja kummallista joka on itse asiassa niin outoa ettei niitä ole mietittykään.  Hyvät naiset ja herrat – tervetuloa etsimään muinaista päiväntasaajaa.

Vaikka olen pyörinyt Tampereen Ufon seurassa jo vuosikausia, en ole oikeastaan koskaan tehnyt tiliä  ufoihin. Uskonko niihin itse vai olenko ottanut sen relan asenteen että tässä tehdään muuten vaan kaikenlaista ”ufoa juttua”.  Jos sallitte, teen tässä  aihepiiristä pienen sillisalaatin jossa kyllä päästään todella kummallisiinkin mysteereihin.

Kerronpa teille  tarinan. En tiedä mistä sen pitäisi alkaa mutta kai siitä, että huomasin Särkäniemen etsivän sotilaita ja zombeja halloween-iltamansa jonkinlaiseksi perfomanssinäytelmäksi. Huomasin myös sanan palkallinen ja tottakai täytin hakemuksen – valitettavasti taisin huomata ilmoituksen liian myöhään sillä koekuvauspäiväkin oli ja meni tossa tossapäivänä. Olisi kyllä ollut oiva lisätulo muuten niin laihan palkkapussin rinnalle. Tietenkin pidin itsestäänselvänä että tulen valituksi.

Läpikäyn tässä vapaata assosiaatiota uudenkarhean kokopitkän elokuvani tiimoilta. Aattelin ettei tässä jutussa painettas kauheesti jarrua vaan annettas kuva ohjaajasta reteenä ja itteensä täynnä olevasta hemmosta, joka oikeasti uskoo tehneensä erään parhaista elokuvista mitä tässä maassa on kuunaan tehty. Sellainen ylistely varmaan särähtää korvaan toisia elokuvantekijöitä -  kuin jokin sanomaton loukkaus – mutta saahan sitä ittelleen rehellinen olla.