Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
No en minä tiiä onko se joku suurtapaus että  eilen ehtoolla vapautin elokuvan Prioni youtubeen. On se siellä jo kertaalleen ollut, olette hankkineet videon jo takavuosina ja aivan varmasti kuunnelleet kaikki hehkutuspuheeni vaikkette itse elokuvaa olisikaan nähnyt. Mutta olkoon nyt viimeisiä kertoja kun tästä  aiheesta tulee puhetta, yhdenlainen hautajaispuhehan tämä jo onkin.

Ei uskoisi miten polttava kysymys, joka suoranaisesti jakaa kansaa kahtia, on se miten korkealle venäläinen taisteluhävittäjä Sukhoi-25 pystyy nousemaan. Asiasta on hyvin vähän minkäänlaista puolueetonta tietoa, sillä se on eräs informaatiosodan tärkeimpiä pisteitä, joten toivon että voin osaltani tarjota jotain vastauksen tynkää tähän kysymykseen.

Vain pienen pieni vilahdus mäellä olevasta kivestä lepikon seasta, ja samointein olin jo sen päällä. Tämä tarina kieliköön vaistoistani. Tavallisesti kun en pahemmin toppaile biiliä ja lähde samoileen mettiköihin jonkun vilaukselta näkemäni kiven takia, koska voin luvata että mettissä on kyllä maakiviä vaikka muille jakaa ja joskus pitäisi kai päästä  perillekin.

Paljonhan sitä on kysytty,  miksei ihminen ole apollo-ohjelmien päätyttyä juurikaan kuussa käynyt, ja marsinkin retki tuntuu olevan vuosikymmenien mittainen suunnitteluprojekti. Minulla on ollut tähän aina selityksenä että Kuussa käynti oli yhdenlaisen historiallisen kehityskaaren synnyttämä ja siihen oli keskeinen henkilö ja innostaja Werner Braun. Hänen myötään avaruusohjelmatkin lopahtivat. Teoreettisen puolen ja alustavat käytännön kokeet rahoitti Hitler, joka joutui Braunin lumoihin siinä missä Kennedy myöhemmin.

Miehet ajattelee luonnollisesti kaikkea tyhmää. Kuten sellaista voiko eteläsuomen purosista löytää kultaa? Kukaanhan ei sano etteikö se olisi teoreettisesti mahdollista, mutta käytäntö voikin sitten olla jotain toista. Tarvitaan vain oikeanlainen maa-alue, oikeanlainen puronen joka saa  alkunsa oikeanlaisesta paikasta ja se on sitten siinä. Kuka sitä lappiin asti viittiikään?

Ihan vaan leppeitä kesätarinoita tältä viikolta koettuna ja nähtynä. Ekaks pohditaan tälläsen nikotinistin murheita ja sit pelastetaan ihmispolo harvinaisen tukalasta tilanteesta. Muuten on oltu lähinnä sisällä hellettä piilossa. Kuuma on juu.

Tänään – hellepäivän kunniaksi – tarkastelemme ilmastonmuutosta puhtaan yleissivistyksen kannalta. Asiasta voi ja kannattaakin olla huolissaan,koska telkkarin ilmastonmuutosasianttuntijat eivät ainoastaan ole rasittavia, vaan myös tahtomattaan rapauttavat yleistietämystä ja tyhmentävät ihmisiä.

Tänään tutkimme näitä muinaiskiviä puhtaan esteettiseltä, etten sanoisi taiteelliselta kantilta. Minähän oon tunnetusti niin ratkaisukeskeinen ja materialistinen ihminen, etten juurikaan paneudu mihinkään henkisyyttä vaativiin pulmiin. En minä sitä kuitenkaan häpeänä pidä, että me miehet ollaan niin Marsista. Jos ei määrätietoisesti puskisi kohti vastausta armottoman tieteellisessä hengessä, niin eihän tää juttu olis ikinä auennutkaan.

Se ilmastonmuutos. Siitähän revitään otsikoita samaan tahtiin kuin muustakin eliittisestä propagandasta. Eikä se ihme olekaan. Alkujaan kyse oli vain propagandistisesta tempauksesta, jonka varjolla saatiin euroopan ja yhdysvaltain teollinen kapasiteetti siirrettyä Kiinaan. Nythän siitä on kasvanut näiden ilmastopankkien avulla jo triljoonan arvoinen liiketoimi, jolla kyetään epäsuorasti verottamaan ylikansallisia yhtiöitä, joten se on politikoille tärkeää.

Mikään mahti maailmassa ei pitäisi allekirjoittanutta poissa Vammalan Wanhan kirjallisuuden päiviltä. Tällä kertaa oli teemana etsiä jotain yleisteosta Lapinsodasta kun nyt niissä maastoissa tuli kuljettua. Vaan eipä löytynyt mitään, siis ei yhtikäs mitään sieltä satojen Talvi- ja Jatkosota –teosten keskeltä. Monet divarinpitäjät tiesivät ettei sellaista liene tehtykään, kuin korkeintaan paikallishistoria –tasolla. Miksi näin? Kulutin aamupäivän tutkiessani, miksi Lapinsota ei juurikaan kiinnosta tutkijoita.