Vaikka olen pyörinyt Tampereen Ufon seurassa jo vuosikausia, en ole oikeastaan koskaan tehnyt tiliä  ufoihin. Uskonko niihin itse vai olenko ottanut sen relan asenteen että tässä tehdään muuten vaan kaikenlaista ”ufoa juttua”.  Jos sallitte, teen tässä  aihepiiristä pienen sillisalaatin jossa kyllä päästään todella kummallisiinkin mysteereihin.



Tampereen Ufo on muuten tiettävästi maamme vanhin tämän alan yhdistys joka on jollain lailla onnistunut kitkuttamaan hengissä. Sehän on perustettu jo vuonna 1973 ja tiettyä ylpeyttä tuntee, että  on saanut kuljettaa sen soihtua vähän matkaa. Ollaan mukavan rentoa porukkaa kaikki, täysipäisiäkin, ja tätä tehdään koska se on yksinkertaisesti hauskaa. Nytkin ollaan suunnittelemassa isohkoa tapahtumaa Tampereen hervantaan tuossa marraskuun puolella. 

Kokonaan ufoteemaa ei voi ohittaa. Itseäni ei rehellisesti sanoen nämä teemat kauheasti jaksa aina innostaa. Olkoonkin että täällä meilläkin on valoilmiöitä ruvennut näkymään.  Erityisesti Tampere-Pirkkalan kentän liepeillä, siinä kohtaa jossa matkustaja- ja sotilaskoneet alkavat laskea korkeuttaan ja sytyttävät laskeutumisvalot.Eli kovin heikoksi on mennyt nämä ufohavainnot viime vuosina.

1970-luvulla oli tietenkin toisin kun oli näitä Pudasjärven ufoja ym.  Silloin todellakin näkyi niin salaperäisiä valoja ettei niille kukaan osannut sanoa mitään järkiperäistä. Mitä olen alaa tuntevinani niin näitä mysteerivaloja tuntui olevan aina siellä missä oli tekoa ydinmateriaalin kanssa. Pudasjärvi selittyy yksinkertaisesti Novaja Zemlijan ja Murmanskin atomipommikokeilla joita Neuvostoliitto harrasti. Kun maanalaisesta atomipommikokeesta vapautuu gammasäteilyä se synnyttää neutronivirtauksen joka etenee maaperän mineraalisuonia pitkin. Silloin kun se osuu mineraaliin –kuten uraaniin – se synnyttää pietosähköisen ilmiön, kansanomaisesti pallosalaman joka työntyy ulos maaperästä ja jää ilmaan leijumaan. Siinä se tekee mitä oudoimpia ratoja koska se  liikkuu suurinta potentiaalieroa etsien. Ilmiö on selitettävissä puhtaasti fysikaalisin käsittein mutta olennaista on, että ilmiö on todellinen.

apollo 11
Jos etsii todistetta nk. lentävästä lautasesta niin tässä se taitaa sitten olla....?

Niinpä ei ole sattuman tulosta että maailman ensimmäiset ufohavainnot tulevat juuri sieltä jossa atomipommejakin räjäyteltiin. Ilmiöt tunnetaan jossain määrin lähes kaikkien ydinvoimaloiden liepeillä jossa rakennuksesta tulee neutronivirtaa seinien läpi, sikäli kun ympärillä on jotakin joka siihen reagoi. Japanin ydinturmassa maaperästä työntyi näitä valopalloja sitten enemmänkin. Samoja valoilmiöitä muuten syntyy maanjäristyksien edellä, joka ilmentää että maanjäristykset ovat sähköinen ilmiö. Nykyisin näitä valoja saa eniten ihailla siinä norjalaisessa laaksossa joka herättää epäilyksiä onko vuoriin kätkeytynyt jokin ydinasejuttu jonka jokin neutronipommeista vuotaa vai tuleeko meren yli skotlannin ydinvoimaloista silloin tällöin pikku tussauksia. Sanomattakin selvää että viranomaiset eivät ole hyvillään kun näitä alkaa  pohtimaan.

Kun puhutaan sitten valojen sijasta varsinaisista ufoista eli lentävistä lautasista niin henk.koht. tiedän vain yhden kiinnostavan tapauksen. Se on se outo lieriömäinen kappale joka seurasi ensimmäistä kuulentoa eli Apollo 11 miehistöä. Sitä ihmeteltiin, valo- ja videokuvattiin mutta sille ei ole löytynyt mitään selitystä, ja se katosi miehistön silmistä omia aikojaan. En minä suinkaan väitä että se olisi vieraan siviilisaation lentolaite mutta totuus on, ettei sen olisi pitänyt olla siellä jos olikin maallista alkuperää. Muodoltaan se muistuttaa kiistatta kantoraketin osaa mutta kuulentohan oli ensimmäinen eikä avaruusromua voinut olla? Sen sijainti, lentorata ja kaikki muukin ilmentää ettei se voinut olla  jäänne tunnetusta kuuohjelmastakaan ja sen esivaiheista. Tapaukselle ei ole koskaan annettu järkevää selitystä, ehkä on ollut jokin salainen kuuohjelma, mutta jos etsii todisteita vieraasta siviilisaatiosta, tämä on kiistatta vankkumattomin todiste jonka itse tiedän.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Jukkis
Piilota kommentointilomake