Se on todella harvoin kun minä  jotakuta puffaan mutta Susanna on sen arvoinen. Hän on hittiteokseksi nousseen Ukonpakan tekijä. Ukonpakka on yksinkertaisesti sanottuna  Kalevala-aiheinen tarot ja mukana seuraava tiiliskivimäinen selityskirja joka pursuaa korttitulkintaa kansanperinteellä  höystettynä. Jotkut ihmiset vaan pystyvät elämää  suurempiin tekoihin ja Ukonpakka on yksi harvoja – ellei peräti ainoa – joka on onnistunut sykähdyttämään allekirjoittanutta moneen vuoteen. Pakko on häntä puffata – aivan pakko.



Se oikeastaan alkoi sillain että Susanna lähestyi itse Ultra-lehteä. Koska Ukonpakan kustantaja on Salakirjat, jutuntekoa Ultrasta tarjottiin minulle.  Tietävät että olen sopivan naivi tekemään ilmaiseksi jos aihepiiri sivuaa historiaa, folkloristiikkaa tai muuta kansanperinnettä, jonka jonkinmoinen tuntija kai olen. Itsehän pidän itseäni erikoistoimittajana, haluan joskus perehtyä aihepiiriin viikkokausien ajan ja kun lopulta sain näytekirjan ja korttipakan, häkellyin sen sisällöstä; sehän on saakutti soikoon neroutta. Sitä se on. Käyn Susannan kanssa mailitse ajatustenvaihtoa ja lopulta sovimme tapaamisen, jos ei muuta niin valokuvan merkeissä. mistä tulikin mieleeni että kameraahan en omista ja tuntemani valokuvaaja hesasta oli juuri silloin estynyt. Mut kyllä me huaweilla pärjätään. Onneksi tuli napsittua sillä arviolta 30% oli tärähtäneitä vinksinvonksin kuvia mutta mistään hinnasta en olisi tätä  jättänyt jollekulle toiselle.

hetteenhaltija
Hetteenhaltija. Alitajunnan suuri oivallus, pieni ideaalinen henkäys joka iskostuu hetkeksi mutta karkaa kuin sumu josta ei saa oikein tarkkaa otetta. Susanna kehottaa luottamaan kunkin kortin kohdalla omiin mielikuviinsa ja olla ottamatta selitysopastaan liian kirjaimellisesti. Hyvä neuvo. Näin minä siis Hetteenhaltijan näen.

Syy miksi haluan tätä puffata johtuu siitä että  Kalevala –aiheinen Tarot  ei ole yksinomaan klassisen tarotin hahmot siirrettynä kalevalaiseen kuvastoon vaan niiden pohjaton älykkyys joka korteissa piilee. Myönnän kyllä  että jo kuvalliset vastaavudet ovat nerokkaita. Kalevalan suuri tammi on Torni –kortti ja Hallitsijatar on Louhi, Kohtalonpyörä ja Sampo, rakastavaiset ja Pohjolan häät ja niin edelleen. Vastaavuudet ovat ilmeiset joten pakkohan se on myöntää että ne kiistatta ovat tarotit ja sisältävät alkuperäiset ideat.

Kuvakortteja on kaikkiaan 78 ja jokainen omaa oman teemansa joka on jo melkoinen työvoitto.

Loput kortit jakaantuvat neljään elementtiin; toiminnallisiin tulikortteihin, alitajuntaa kuvastaviin vesikortteihin ja niin edelleen. Mielenkiintoisesti ne omaavat myös teemallisen jatkuvuuden. Yhdessä kortissa löydetään puinen pursi,seuraavassa kortissa ollaan koskenkuohuissa, sitten juututaan hauen selkään ja seuraavana luonnollisesti hauenluinen kannel jne. Mutta ne omaavat myös omat ristiviitteensä toisten teemojen kortteihin, eräänlainen rinnakkaiskertomus joista löytää myös ketjumaisuutta.

ikuturso
Iku-Turso. Susanna sanoo nähneensä useat hahmot unessaan jotka on sitten piirtänyt muistiin. Näin meidän kesken, naikkosemme tuntuu näkevän aikas pelottavia unia.

Tekijähän sanoo tehneensä kortteja vuosikausien ajan; tutkinut kansanperinnettä, laittanut ideoita lippusille ja lappusille, muuttaneensa, siirtäneensä, yhdistellen, poistaen ja vaihtaen paikkaa,päivittäin, vuodesta toiseen kunnes palaset loksahtelevat kohdilleen kunnes lopputulos  on jo osiensa summa. Eli niissä on yksilöllinen mutta myös makrotaso ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka olen itsekin niin kabbalistia kun olla ja voi, pelkään että korttien kaikki vivahteet ja salatut merkitykset –puhumattakaan visuaalisista salaisuuksista – eivät koskaan lopullisesti avaudu, vaikka useasta kortista tuleekin mielleyhtymä  johonkin toiseen korttiin vaikka rationaalinen mieli ei keksikään suoraan mikä se voi olla. Tyttö on saakutti soikoon nero. Olen jaellut toisinaan epämääräistä Sinikivi –palkintoa vuoden älykkäimmälle  kirjalle,  mutta pitänyt siinä myös taukoa koska en ole halunnut jaella  tunnustuksia  kaiken maailman keskinkertaisuuksille…nyt tulee vastaan tälläinen jollaisia ilmaantuu kenties kerran kymmenessä vuodessa. Tienraivaaja. ja mikä valtaisa potentiaali niihin liittyy.

susanna 2
Tekijä esiin. Tunnustan niin lumoutuneeni hänen työmäärästään että on suoranainen vääryys etten heittäydy hänen eteensä polvilleni ja puhdista nenäliinalla kurasta hänen saappaitaan. Olen todellakin lumoutunut tästä kaikesta - hillitön Ukonpakka fani - ja johan tässä alkaa epäillä että on jo lähes noiduttu ja joutunut taikavoimien kontrolloimaksi. 

Tiettävästi Ukonpakkaa on myyty tänä syksynä hillittömiä määriä. Jokainen tuntemani kirjakauppias sanoo että on mennyt loistavasti ja koska kirjailijana tunnen tietenkin tervehenkistä kateutta, rimpautan kustantajalle joka vahvistaa valtaisan menekin. Tarkkoja summia ei hänkään tiedä mutta arvelee että muutaman kuukauden myynnin jälkeen tuhannen kappaleen haamuraja saattaa rikkoutua jo tänä jouluna. Kiittelee itteensä että tulikin suoraan otettua reteenluokan painos sillä normimäärä olisi loppunut heti. Pitkänlinjan kirjailijana satun tietään että esikoiskirjailijalle tälläinen menekki on lähes ennenkuulumatonta. Itsehän pystyin aikanaan vastaavaan vasta neljännen tai viidennen kirjan jälkeen, ja sekin kovalla työllä. Enkä yhtään ihmettele että kadunkansa on tähän mielistynyt. Tahtoo tai ei tahdo myöntää, mutta Ukonpakassa on poweria. Se on hevimetallia kevythumpan keskellä. Sen näkee jo kun kirjan avaa plärärätkseen. Korttien visuaalinen ilme on huima. Susanna sanoo nähneensä useimmat aiheet unissaan. Jostakin sielä alitajunnan syövereistä jonne rationaalinen mieli ei tunkeudu.

metsanpeitto
Metsänpeitto. Kun tämän kortin vetäisee voi olla varma ettei ole nyt nähnyt asiassaan ns. metsää puilta.

Ihme kyllä osaan Senaatintorille ilman navigaattoria. Parkkipaikkakin löytyy Helsingin yliopiston edustalta. Rakko halkeaa joten ekana lorottamaan yliopiston vessaan, vaksi mulkoilee pahasti maastotakkista kaveria joka ei oikein vaikuta opiskelijalta mutta hätä ei lue lakia. Tuomaanmarkkinat on kiistatta tasokkaammat kuin kotopuolessa koska täällä on ostovoimaa toisessa mitassa ja se näkyy laadussakin. Tapaan Susannan Salakirjojen kojulla ja arvattavasti joulukuinen merituuli ei ole kaikkein miellyttävin kokemus. Juttelemme, napsimme valokuvia ja juttelemme lisää. Tuossa hän on; noiden silmien takana on aivokudos josta on irronnut jotakin kulttuurista neroutta, ja jos itteltäni kysytään, Ukonpakkaa tullaan vielä myymään tuhansittain ja sen potentiaali vakavasti otettavaksi vientituotteeksi on sekin olemassa. Olenko vähän salaa kade? No tottakai, mutta ennenkaikkea tunnen vahvaa tarvetta tukea, kannustaa ja salaa myös ihailla, että joku pystyy luomaan elämää suurempaa. Älykkäät  naiset ovat aina olleet heikkouteni. Tunnen kunniaa että saan tutustua häneen jo uransa alkumetreillä sillä pian hän on ainakin esoteeristen piirien superkuningatar josta tulee vakipuhuja näiden iänkulujen ufohihhuleiden sijaan, joihin yleisökin on kyllästynyt jo vuosia sitten. Tajuan että ihailen häntä. En ihmisenä vaan harvinaisuutena sillä älykkäitä ihmisiä ei kasva puissa. Ei ainakaan sellaisia jotka pyyteettömästi tuottavat kulttuuria.

Todellisuudessa Susanna oli ystävällinen, helposti lähestyttävä mutta myös sillain alakarein katsova kuten luonnostaan vaatimattomat ihmiset ovat. Häntä saattoi imarrella hehkutukseni mutta hyvin hän sen salasi ja jos tunsi mielihyvää, sen piilotti. Hän myös ennustaa minulle Salakirjojen kopissa ja aiheeksi olemme valinneet saanko tehtyä  hänestä tähden. Kortit nostavat mahtipontisia,  tulisia hahmoja jotka raivaavat tiensä mutta Susanna tulkitsee ne luonteensa mukaisesti varovasti,  takapakkia vedellen. Kehottaa tarkkailemaan itseään, olemaan varovainen, ettei mene selkääntaputtelijat päähän ja että ehkä on syytä kypsytellä jotakin juttua ennen kuin ryntää  suinpäin. Se on hänen luonnossaan. Ettei näe itseään toisia parempina. Ihan toista kun minä joka tunnetusti olen retee, joskus diivamainen ja ylimielinen joka ei paljoa jarrupoljinta painele kun saumaa irtoaa, ja kaikkein vähiten kuuntelee hyväätarkoittavia neuvoja. Jolle on itsestäänselvää että varastaa kaiken huomion isoissa väkijoukoissa. Aika näyttää onko Susannalle strategista etua arkailla vaan ottaa suoraan Idols-linja jossa pyyhälletään keskinkertaisuuksien ohi niin että vaan tukka hulmuaa. Uskon kuitenkin että ainakin salaa hän tiedostaa oman arvonsa ja tasonsa vaikka vielä ei ole valmis ottamaan isompaa ja näkyvämpää roolia. Sekin päivä vielä tulee, sen on pakko tulla, koska tämä juttu ei tule jäämään äkilliseksi tähdenlennoksi. Näitä juttuja ei vaan kasva puissa.

susanna 1
Susanna on luonteeltaan hieno vaatimaton ihminen joka ei tee itsestään numeroa vaikka varaa olisi. Silti tästä hahmosta kasvaa lähivuosina esoteeristen piirien ykkösnimi ja aika näyttää tunnetaanko hänet pian myös mainstream -puolella - vai lyökö Ukonpakka itsensä lävitse peräti kansainvälisellä tasolla.

Aika erota ja päätän lähteä moikkaan Aavetaajuus kauppaan. Suunnistan hesassa puhtaasti kompassivaistolla ja koetan päätellä missä mikin kaupunginosa nyt olisi ja kun päätän kääntyä vasemmalle, yllättävästi seinässä  lukee Kustaankatu. Tätä moukantuuria ei satu miljoonaan vuoteen. Kysynkin kaupassakin paljonko Ukonpakkaa on mennyt, ja tuttu kirjamyyjä alkaa heti kehua sen menekkiä. Selvästi kyse on myyntilistojen kovasta kärjestä, sen kuulee niin useasta suusta ettei epäilystäkään. Kun vihdoin viimein pääsen Tampereelle, alan puffata hänen nimeään tutuille kontakteilleni, vihjaan puhujaksi sinne tänne,  ottelen yhteyksiä juttuvinkin taholta eri toimituksiin ja alan kirjoittamaan Ultraan isoa juttua, joka nähdään helmikuussa, ja mielessäni olen sitä mieltä, että tuleekohan jutusta liiankin keskinkertainen näin suuren jutun kohdalla? Miksi teen tämän kaiken? Miksi ponnistelen ihmisen eteen jota en oikeastaan tunne ja josta en saa mitään hyötyä. Siksi että olen kulttuuripersoona, renessanssi-ihminen ja arvostan hänen tekemäänäs luovaa vaivannäköä ja älykkyyttä. Jos saan tungettua heikoilla voimillani hänet kansakunnan kaapinpäälle niin siitä on kulttuurista hyötyä meille kaikille, sillä tämä on kulttuuria isolla koolla. Sen eteen kannattaa ponnistella jo yhteisen hyvän nimissä. Lisäksi hän on sen arvoinen.

Kotiinpäästyäni taidan tutustua tarotin taikavoimiin ensimmäisiä kertoja. En minä ole koskaan ennustamiseen tuntenut tarvetta.  Huvikseni päätän kysyä miten Prioni II tulee menestymään. Ensimmäinen kortti on Louhi, synkkäilmeinen postapokalyptinen pohjola ja Louhin takana maalattu pääkallo kuin korostaakseen Prionin kannibalistista maailmankuvaa. Seuraava kortti on kultainen nainen. Elokuvani sankaritar. Täytyy vähän selittää. Kun jossakin kohtaa suunnittelin elokuvasta romaaniversiota, siinä hellu meni pakkasta piiloon autioon saunaan josta oli jo nähnyt unta. Unessa lauteilla istui Kleopatra. Alaston nainen jolla oli naamallaan sellainen egytpiläistyylinen kultanaamio ja jonka se riisui. Tällä halusin viitata sankarittaren kaapissa olevaan lesbouteen mutta vasta näistä korteista ilmeni, miten hyvin tämä visio istui kultaisen naisen ideaan. Ja nyt vedin sen esiin. Suhteella 1:78. Toisen kerran jo.

louhi
Louhi kuvastaa ainakin minulle pakan parasta symbolia tulevasta post-apokalyptisesta kauhuelokuvastani. Aina ne kortit jotain tietää.

Jäljellä on vielä kolme korttia. Elokuvahan on nyt siinä vaiheessa että  olen tyhmyyspäissäni mennyt lupaamaan musiikinteon kahdellekin eri tyypille joten ei ihme että korteista nousevat Väinämöinen ja Lemminkäinen ja niiden väliin kortiksi valikoituu Kilpakosinta. Hämmästyttävää. Ehkä tämä juttu ei avaudu kuin minulle? Päätän vielä kysyä miten saan sen Hitler-kirjankin tehtyä ja ensimmäisenä korttina nousee Sudenmorsian. Avainsanat; omanpolun kulkeminen, vapaus tehdä mitä huvittaa, kapina jne eli jos joku kortti symboloisi Hitleriä niin se olisi tämä. Jätän homman kesken sillä nämä asiat jo tiesinkin ja täytyy jatkaa ja keskittyä jotta näkee myös sen mitä nyt ei näe.

Tähän pitäisi sanoa että hankkikaa tämä jos ette muuta esoteeriselta rintamalta hanki ja tähän loppuun yhteystiedot. mutta kyllä te tälläisen löydätte ilman minuakin jos tarvetta tunnette. Sitten vaan M.A. Nummisen sanoin: se on joka kymmenes vuosi kun tulee joku joka sanoo mitä tehdään.

Edellisen kerran se muuten oli minä tolla 33-jutulla, nyt se on Susanna ja se joka on seuraava on tällä hetkellä alakoulun pihalla. Nyt voi kumminkin sanoa että kuningas on kuollut - eläköön kuningatar!

Jukkis the Ukonpakka fani.
Piilota kommentointilomake