Tänään kun taas laiskottaa vetästään vaan yksi artikkeli loppuunmyydystä kirjastani Suomen Mysteerit. Oman aikansa myyntimenestys mutta muuten vähälle huomiolle jäänyt teos, joka on kylläkin poikinut inspiraation lähteensä lukuisia tytärteoksia, jotka taas ovat saaneet näkyvyyttä. Mutta omani on ja pysyy edelleen lajissaan rankimpana jota kirja-arvostelijatkin kavahtaa. tällä kertaa tutkaillaan Gallen-Kallelaa. 


Gallen-Kallela tuskin paljoa esittelyjä kaipaa. Tämä aikakautensa suuria neroja kuului samaan ryhmään Sibeliusten ja muiden kanssa, jotka synnyttivät nuorelle kansakunnalle korkeataiteen, joiden jälki on vieläkin ylittämätöntä. Harvoin mainitaan että näillä neroilla oli ajan hengessä myös varsin omintakeisia ajatelmia teosofian, vapaamuurariuden ym esoteeristen aatesuuntien maailmaan. Vaikka ei se sinänsä ihme ole, esoteria on aina vetänyt puoleensa taiteilijatyyppejä, ja mitä boheemimpi luonteenlaatu on – sen varmemmin haetaan inspiraatioita valtavirrasta poikkeavia kanavia pitkin.

Gallen-Kallelasta ei kuitenkaan tullut koskaan vapaamuurarien mannekiinia, samaan tapaan kuin vaikkapa Sibeliuksesta. Häntä alettiin hyljeksimään niissä piireissä jo omana aikanaan, ja huhuja liikkuu syistä. Pääsyynä pidetään että hän paljasti teoksissaan vapaamuurarillisia salaisuuksia, erityisesti 1900-luvun alussa kun liike oli vielä maanalainen. Yksi mielenkiintoisin huhu on siis tämä Gallen-Kallela –koodi. Toisaalta on todettava että on jokin toinenkin huhu joka liittyy miehen seksuaalielämään mutta jääköön mainitsematta kun en nyt muista miten se meni tarkasti,

Akseli Gallen-Kallela oli vapaamuurari vuodesta 1926 alkaen, mutta luultavasti hän oli liittynyt järjestöön jo 1900-luvun alussa. On aivan selviä viitteitä, että järjestö olisi toiminut maanalaisena veljeskuntana jo tällöin, koska virallisesti toiminta oli kiellettyä – lähinnä silloisten venäläisten vallanpitäjien määräyksestä. Legendan mukaan Gallen-Kallela alkoi kätkemään tauluihinsa vapaamuurarillista symboliikkaa, joka sai toiset vapaamuurarit raivoihinsa, koska niissä tuotiin ilmi, että järjestö oli olemassa.

Gallen Kallela Tuonelan joella

Voimme katsastaa ainakin yhtä. Kyseessä on Porissa oleva Juseliuksen hautamausoleumi, joka rakennettiin vain 11-vuotiaana kuolleen Sigridin hautamonumentiksi vuonna 1903. Gallen-Kallela palkattiin luomaan sen sisälle komeita freskoja. Tunnetuimmassa freskossa `Tuonelan joella´ esiintyy etualalla Sigrid-tyttönen riisumassa itseään ja astumaan veneeseen joka kuljettaa hänet tuonelanjoen ylitse. Selvästi peloissaan, kuten kuvasta ilmenee. Muutkin hahmot ovat alistuneen peloissaan, tai lähes hysteerisen kohtauksen rajamailla. Taustalla uiskentelee punainen joutsen. Vain yksi hahmoista seisoo ryhdikkäänä, vailla pelon häivääkään. Hän on Gallen-Kallela itse, joka kuvassa seisoo vasemmalla katsoen kokonaan toiseen suuntaan. Odottelee ilmeisesti kokonaan toisenlaisia venekyytejä, eihän ole salaisuus että aikakauden teosofisessa hengessä Gallen-Kallela uskoi sielunvaellukseen, eli uskoi syntyvänsä tänne murheen alhoon uudelleen ja uudelleen. Gallen-Kallelalla on kädessään muurauslasta ja päällään nahkainen esiliina, jotka eivät varmasti jätä epäselvää vapaamuurarillisesta symboliikasta. Tämä ja monet muut symboliikat takasivat että häntä alettiin karsastamaan niissä piireissä.

Tarina ei kuitenkaan ole kokonaan tässä. Mausoleumi otti ja paloi vuonna 1931. Virallisesti salamaniskuun, mutta tästä voidaan olla montaa mieltä. Elettiin kuumia aikoja Lapuanliikkeen ja vapaamuurarien välillä, ja samana vuonnahan oli tapahtunut kuuluisa Tattarisuon tapaus, jossa joukko ihmisiä oli varastanut ruumiinosia Malmin hautausmaalla, ja kuljetti ne Tattarisuolle mustan magian rituaalejaan varten. Vaikka tapauksen taustalla olikin yksinkertaisia ja osittain mielisairaita talonpoikia, eivät lapualaiset jättäneet tilaisuutta käyttämättä syyttämällä asiasta vapaamuurareita. Pori, joka on satakunnassa, oli jo silloin kuuluisa suojeluskuntamyönteisyydestään kuin siitäkin, että seudulta on turha etsiä työväentaloja. Oli sanomattakin selvää, että lapualaiset eivät niillä seuduilla pitkään katsele vapaamuurarillista symboliikkaa edes hautaholvin seinässä. Niinpä yksi yö ”salama” sitten sytyttikin mausoleumin tuleen, joskin freskoja sittemmin korjailtiin vuosikymmenten ajan. Missä muissa Gallen-Kallelan suurteoksissa sitten on salaista symboliikkaa – se jääköön lukijalle kotitehtäväksi.

Jukkis
Piilota kommentointilomake