Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Kesällä on kesäjutut. Ja parempaahan outojen ja mitä eriskummallisempien asioiden kokoelmaa ei olekaan kun vanha hermeetikko-aikani sen aikaisine kirjallisuuksineen. Joten esitellään niitä nyt tässä  sen verran kun viiittin. Varoituksen sanana että luonto on mitä ihmeellisin ja ihmisen kyky ymmärtää tiettyjä  luonnonmekanismeja ja –tapahtumia on todella alkeellinen ellei peräti olematon. Sen vuoksi suuria ja hätkähdyttäviäkin asioita on meille tyystin tuntemattomia.

Tiesittekö että Suomen löylynlyömä tasavalta on vielä niin nuori ja näkemyksissään ohut, että se heijastuu lähes kaikkeen.  Erityisesti tämä yhden totuuden politiikka joka ulottuu kaikille elämänaloille. Meidän ihan virallisessakin historiassa on paljolti paikkansapitämättömiä juttuja ja tällä kertaa otan teemaksi vuoden 1808 sodan.

Sarjassamme toisen maailmansodan tapahtumia tuli eksyttyä väliin kotomaankin kamaralle ja sodanjälkeiseen asekätkentään.  Varoituksen sana etukäteen. Tietoisena miten ”pyhänä” tiettyjä juttuja suomalaiset pitävät  isosta kakkosesta, tämä kirjoitus kyseenalaistaa virallisen narratiivin. Omalla vastuulla siis.

Tuli tossa piipahdettua rannikolla katsomassa Santolvin kalliota. Itse asiassa kävin uuden autoni neitsytmatkalla. Edellisessä autossa kun oli sellanen vika, että alko katsastuspäivä lähestyyn ja päästöarvot on korkeet jos ne on jotain 0.3 tai yli, maksimi saa olla 0.5 ja siinä nyt oli vaatimattomat 9.2. Mikä tarkoittaa että  jos sitä olis käyny näyttään, olis joutunu palaan katsastuksesta taksilla. Eikös  ollutkin hyvä  alustus tälle kalliolle?

Tänään tutustumme aihepiiriin josta todella harva on näillä kulmilla tietoinen; auringonpilkkuihin. Tai siis jokainen auringonpilkut tuntee, mutta tuskin kukaan niiden vaikutuksista maapalllolle ja sen elämälle. Otetaan siis härkää sarvista. Pitkästä aikaa minäkin saan kirjoittaa jotain kategorian "Oudot jutut" alle.sillä tämä on sitten todellakin outoa...

Koska tuo ilmastonmuutos puhuttaa niin jatketaan aihetta ainakin vielä tämän kerran tuon CO2 –kaasun tiimoilta. Eli katsotaan hiilidioksidia ihan puhtaasti biologiselta ja fysikaaliselta kantilta sekoittamatta juttuun millään muotoa ns. poliittisia totuuksia. 

Yllättävän vähän sotahistoria käsittelee natsi-Saksan merivoimia ja tähän on ihan syynsäkin; Saksan laivasto eli Kriegsmarine oli aselaji joka hävisi taistelunsa jo kaksi vuotta ennen maa- tai ilmavoimia. Käytännössä laivasto oli tehoton jo vuoden 1943 keväästä, jolloin sen viimeinen, ja käytännössä ainoa, toimiva aselaji sukellusveneet tulivat nekin tiensä päähän. Siinäkin on paljon sellaista jota mielellään ei muistella. 

Tänään tutustumme satakunnan tieverkon alkuhistoriaan. Eli sinne hämärään jonne ei juurikaan ole kukaan uskaltautunut sanomaan mitään varmaa. Juttu on kuitenkin oleellinen jos haluaa edes vähän ymmärtää mistä näissä 33-jutuissa oikein on kysymys. Mä koitin tehdä - vastoin tapojani -  tän jutun niin ymmärrettäväks kun ikinä.

Tai ainakin todella vahva johtolanka... Taisin kuin taisinkin saavuttaa jonkinlaisen läpimurron noissa kirkoissa jotka tuntuvat menevän 33.3km välein. Meni kiistatta aikaa ja tupakkia – vuosikausia – mutta vetoan siihen, ettei tämä mitään kokopäivätyötä ole koskaan ollut.

Tänään sitten väännämmekin ley-linjoista 33-mittojen sijaan. Kyllähän nuo 33.3 km välein olevat kirkot voidaan todistaa tarkoituksellisesti ihan tilastolaskennan avulla, mutta maaperän suorat linjat ovatkin sitten kinkkisempi asia. Niiden tarkoituksellisuus on aina enemmän tai vähemmän subjektiivisempi asia,  ja sen myötä voi sanoa heti,  että niistä tuskin tulee akateemista totuutta vielä pitkään aikaan – jos koskaan.