Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Tämä kirjoitus käsittelee omaa suhdettani näihin Tuntemattomiin sotilaisiin ja taidan olla jo valmis sanomaan ennen kolmatta versiota että nyt alkaa jo piisata. Tästedes tyydyn vain romaanversioon. Se muuten on vuoden -55 elokuvaversio (eli kuvitettu romaani) jonka perin vaarivainaaltani.

Prioni II tilattavissa.

Luitte aivan oikein. Prioni II – viljasodat – on todellakin saatavissa DVD:nä. Hinta vain 7 euroa. Uunituoreena, vastailmestyneenä uutuutena, mutta katsotaan nyt ensin mitä te oikein olette ostamassa. Vain sen voin sanoa heti, että laatua. Eikä tätä ole edes heitetty sarkastisena vitsinä tai itseironisena toteamuksena.

”Parempi kun luulin” – niin ne sano Prioni II –elokuvan ensi-illassa. Ja ne tarkoitti sitä. Ne odotti jotain aivotonta rymistelyä ja saikin laatudraamaa, jota ne ei sit osanneet yhtään odottaa. Vielä osaan yllättää ja vieläpä hyvään suuntaan. Jossen tässä ny olis henkseleitäni paukuttanu tässä kohtaa niin koskas sitten?

Tuli reissattua. Nyt te oottelette jotain eksoottista matkakuvausta jostain mut ihan arkisesti ruottinlaivalla. Täähän on niin arkinen juttu meille kaikille että kukaan ei kehtaa sellasesta mitään matkakuvausta kirjoittaa – ja just sen takia se onkin tehtävä.

Kaikkihan me tiedämme että Väyrynen on tätä nykyä yksinäinen kostaja mutta jossa edelleen on puhtia taistella talojen katoilta käsin vilunkipeliä vastaan. Eikä Väyrystä pidä liian vanhana pitää. Muistetaan että sarjakuvataiteilija Frank Miller puki jo yli 70-vuotiaalle Bruce Waynelle Batmanasun päälle ja hyvin tuli pahiksille turpaan. Katotaan siis ketä Väykkä tulee leipomaan.

Tulihan se minullekin postia valtiolta eli 170e ylinopeusakko. Ainahan ne vituttaa maksella mutta pitkässä juoksussa olen alkanut epäilemään jonkinlaista salaliittoa sakkoauton ja nopeusrajoituksen yhteydestä. Alkaa tulla epäilys että liian kireälle vedetty nopeusrajoitus on tieten tehty ja suunniteltu, jotta valtionkassaan kilisisi rahaa. Puhutaan Tampereesta.

Eikös olekin mukavan arvoituksellinen otsikko. Tarkoitus on kuitenkin kertoa että poliittiset suuntaukset eivät ole janamainen kokonaisuus joka venyy kumilangan lailla kun äärivasemmisto ja –oikeisto sitä venyttää suuntaansa. Pikemmin kyse on ympyrästä että  kun riittävän pitkälle vedetään, ääriliikkeet kohtaavat toisensa ja ovat sittemmin toistensa peilikuvia.  Häh?

Pitkästä aikaa ilmaantuu kirja-arvostelukin kun törmäsin kirjaan nimeltä Ylegate. Ostopäätökseen ei yksinomaan vaikuttanut se, että olen aina ollut heikkona kaikenlaiseen mediakriittiseen tutkimukseen, vaan myös se että se löytyi Prisman alehyllystä vitosella. Se nyt ei ole paha hinta se.

Meillä kaikilla on kuva Aleksis Kivestä todellisena hengenpalon jättiläisenä, joka kohosi maineeseensa  syrjäkylien harmaista tölleistä. Tavallinen ihminen tavallisista – eli köyhistä – olosuhteista. Näin myytti kertoo. Tämä voidaan myös kyseenalaistaa, sillä Kiven kirjassa kulkee omituinen koodinpätkä, joka saattaa olla kirjan oikeiden kirjoittajien allekirjoitus. Kaarlo Marjasen teos Näkökulmia, vuodelta 1958 paljastaa tämän koodin.

Me ollaan niin pieni maa, ettei meillä ole tilaa seurata rock-tähtiä, urheilustaroja tai vaikkapa filosofeja. Sen sijaan meillä on politiikkoja, ja niitä me joudutaan päivittäin seuraan – halutaan tai ei. Joten turha potkia tutkainta vastaan vaan tartutaan härkää sarvista. Tehdään katsaus puoluejohtajiin.