Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Ei uskoisi mutta paatuneen ja kaikennähneen kyynisen asenteeni pääsi yllättämään tuo elokuva Witch joka putkahti töllöstä ja teki suuren vaikutuksen. Itse asiassa ajattelin siitä sanoa sanasen koska jostain syystä leffa pyörii päänupissa vieläkin vaikken tiedä miksi. Jotain syvällistä siinä siis oli.

Kirjakatsauksessamme tutustumme päivänpolttaviin kirjoihin, joita on lanseerattu näkyvästi, mutta jotka silti jäävät kustantajien varastoihin. Potentiaalia niissä kyllä olisi mihin tahansa kansalaiskeskusteluun. Sillä niiden tekijät tapaavat olla useimpien inhokkeja, joten kun kukaan ei niitä lue, onpahan asiaa itse kirjailijoista.

Nyt se sitten tapahtui eli myös Prioni II on vihdoin viimein vapautettu youtubeen. Tätä olen panttaillutkin eikä se ole aiemmin ollut nuukemmalle kansanosalle nähtävissä. Joten kai tää on sellanen ns. suuri hetki? Anyway, nähkää omin silmin miten erilainen tämä on ykkösosaan verraten. Hyvää elokuvahetkeä jos ei muuta.

Trilogian viimeisessä osassa tutustutaan nykypäivän kotimaiseen sotakirjallisuuteen ja sen luotsaamiin arvoihin. Mikä  on nykypäivän tulkinta tästä kaikesta ja mikä sen painotus. Luonnollisesti tähän nivoutuu ylitse muiden Tuntematon, jonka nimen kaikki tietävät, vaikkeivat olisi kirjaa tai elokuvaa nähneetkään. Lopussa kysymme hätkähdyttävän kysymyksen: edustaako Jessikka Aro sotakirjallisuuden uusimmasta uusinta tyylisuuntaa.

Jos oli runebergiläinen katsauksemme aavistuksen vanhakantainen ja pitkästyttävä, niin nyt pääsemme onneksi asiassa eteenpäin. Tämä kirjoitus toivottavasti on aavistuksen mielenkiintoisempi. Siinä  kun käsitellään niin Severi Suhosta kuin Uuno Turhapuroakin. Joku saattaa kysyä mitä näillä hahmoilla on tekemistä sotakirjallisuuden kanssa - hyvinkin paljon!

Jos jostakin sodankäynnin historiasta oppii niin tietenkin sotakirjoista. Yllättäen tuli mieleeni aloittaa taas tälläinen tekoälykkömäinen artikkelisarja sotakirjallisuuden omasta historiasta. Tuskin kukaan voi kuitenkaan kiistää etteikö se olisi muokannut suomalaista mentaliteettia joten aihepiiri on katsastamisen arvoinen. 

Kun ei mua muut kehu niin kehun itte itteeni. Kesällä tekemääni lyhytelokuvan kautta. Sehän on tarkoitus saada Tampereen Lyhytelokuvajuhlille, jossa kuulemma jokainen ellu on automaattisesti kilpasarjassa. Ilmiselvää että se voittaa ykköspalkinnon ja palkintorahan ja sit kun se on voittaja, elokuvaostaja tarjoaa esitysoikeuksista jotakuinkin 50 000e. tai niin luulisi.

Mieli on vähän kaksinainen. Mielessä on käynyt piipahtaa Lavialla Huuhkajavuori –blues –tapahtumassa mutten silti taida? Ihan vaan muutaman tunnin ajaksi nostalgioimaan sillä isäukko vuokrasi lavaa joskus vuosien 1972-1977 välisen ajan, jos oikein vuosiluvut muistan. Olisi ollut kiva käydä siellä ihan fiilistelemässä.

Harvoin kotimaisessakaan sotahistoriassa käsitellään mikä merkitys Murmanskin valtaamisella olisi ollut, paitsi jatkosodan kannalta, myös koko sotatoimien kannalta kokonaisuutena. Sitä kauttahan käytännössä liittoutuneiden ase-ja materiaaliapu kulki, ja tuon suonen tukkiminen olisi tehnyt saksalaisten sotaretkestä käytännössä kokonaan toisennäköisen.

Tulihan se purkkiin juu… Olin tossa  viikonlopun kateissa elokuvanteossa jolla ei tätä  kirjoittaessa ole vielä iskevää  nimeäkään, enkä tiiä yhtään mikähän sen lopullinen pituus tulee olemaan. Puolen tunnin molemmin puolin kumminkin. Paljon tässä ei ole kertomista mutta kerrotaan kumminkin…