Mistä Yösyöttö –elokuvan ja Finnkinon välillä oikein rassaa? Kysymys on oleellinen koska samalla puhutaan kotimaisen elokuvan koko tulevaisuudesta. Tapaus tuskin jäänee ainoaksi laatuaan ja tapahtuman taustat on hyvä tuntea ja sanotaan vaikka näin että syyllinen löytyy Finnkinon ulkomaalaisomistuksesta, ja samalla voikin sitten miettiä tuleeko tästä laajempikin ilmiö, jahka kansainvälinen sijoitustoiminta löytää tiensä tänne sitä mukaa kun Sipilän yksityistämisbuumi vain jatkuu.





Syy siihen että Finnkino ja Yösyöttö –elokuvan tuotantoporras joutuivat koviin riitoihin lipputuloista, johti siihen että kyseistä elokuvaa ei sitten nähty ollenkaan ko. elokuvateatterissa. Kova hitti siitä on kuulemma muuten tullut ja tässä mielessä leffateatteri menetti pitkän pennin jonka se olisi tienannut vaikka olisikin tingannut kiristysvaateistaan. Vaan niinhän sitä sanotaan että se joka haluaa kaiken, ei lopulta saa mitään.

Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan hintojennousun taustalla on kiinalaiskonserni joka osti itselleen Finnkinon elokuvateatterin. Luonnollisesti sen tarkoitusperä on repiä tuohta tästä pikkumaasta minkä julkeaa ja olla välittämättä muusta. Tässä on tietenkin pikanttina yksityiskohtana että suurien amerikkalaisten studioiden hengentuotoksia tämä ei tietenkään koske. Yksikään kiinalainen ei sentään niin kaheli ole, että edes  uskaltaisi ajatella jättävänsä nämä katteetta mutta asia koskee tottakai kansallisia tuotantoja ja jossain määrin myös pohjoismaisia elokuvia – joista Björn Borgin elokuva tunnetuin.

Fu Manchu
Paha rikollisnero tohtori Fu Manchu on laajentanut liiketoimiaan oopiumista Finnkinon omistajaksi. "Totelkaa tai tuhoan teidät kaikki" on tohtorin strategia tälläkin liikealalla.

Tämähän tarkoittaa että mikäli elokuvantekijät alistuvat siihen, että heidän voittokatteensa ohuenee ohenemistaan, se tekee elokuvanteon Suomessa tarpeettomaksi. Rahoittajatkin miettivät kaksi kertaa ennen kuin lähtevät sponssaamaan, koska heidänkin voittomarginaalinsa pienenee. Mikä kai tarkoittaa että kansallinen elokuvatoiminta hiipuu pois, kapenee ja mahdollisesti loppuu kokonaan. Tämä ei tietenkään jotain kiinalaista paljoa hetkauta, hän ei tiedä suomalaisesta elokuvasta – saati koko Suomesta muutenkaan mitään – ja näin pienellä markkina-alueella se on yks ja hailee. Hänen ei tarvitse neuvotella mistään mitään. 

Tulevaisuuksia on siis useita. Kotimainen elokuva ja sen tekeminen loppuu kokonaan. Tai ainakin valtaosa. Tietenkin valtiovalta toi tulla mukaan jonkun elokuvasäätiön kautta ja alkaa antamaan elokuvantekijöille palkkionsa yleisistä verorahoista. Pannaan vaan parit vanhainkodit kiinni tai vaihtoehtoisesti tingitään jostain muusta kulttuuririennosta mikäli budjetista ei anneta kulttuurille lisää. Kyllähän kiinalaiseen taskuun kelpaa veroeurot siinä missä  lipputulotkin – samanlaistahan se raha on. Tässä vaihtoehdossa ei siis ole taantumassa  yksinomaan kotimainen elokuva vaan kulttuuri yleensäkin. Kolmas – sekin realistinen – vaihtoehto on, että  kotimaiselle elokuvalle syntyy omat levityskanavansa Finnkinon kylkeen ja alkaa verinen reviirisota.

Tapaus kuitenkin opettaa meille jotakin yksityistämisen vaaroista. Erityisesti silloin kun kansallisia instituutioita myydän kansainvälisille keinottelijoille jotka panevat kerralla lypsylehmät lihoiksi mikäli lypsettävää ei tule siinä määrin kuin halua olisi. Ja ahneellehan ei tietenkään mikään määrä ole riittävä, joten olkoon lihatiinu vaikka samalla menisi koko navettakin. Tapauksen luulisi opettavan mitä yksityistäminen käytännössä tarkoittaa ja ihan kauhulla odottaa kun Sipilän hallitus saa kaupiteltua kiinalaiskonserneille kaiken terveydenhuollosta ja rataverkostosta alkaen.

Jukkis
Piilota kommentointilomake