Puhutaas vähän leipäjonosta. Ei sen viitekehyksestä eli yleisestä sosiaaliturvan riittämättömyydestä, tai miten se antaa kontrastia oikeistohallituksen leikkauspolitiikkaa vasten, tai edes siitä miten se on kansallinen häpeä (sitähän se kyllä on) vaan puhutaan ruoka-avusta itsestään. Puhutaan Hurstin ruoka-avusta.



Ruoka-apua on tässä maassa jaettu vissiin aina. Enää ei ole tosin niin kuin omassa lapsuudessani jossa ovikelloa saattoi soittaa joku pispalasta tullut mummo joka oli kerjuulla. Joskus kerjäläisinä oli mustalaismammat ja jos niille ei mitään antanut – kuten kukaan ei antanut – niin ne saatto pudottaa postiluukusta jotain koppakuoriaisia. Tiedä sitten mikä noitarituaali sekin oli?

17 4754656c5ddd05b248
Elämä on hei aina ollu kovaa.. sitä se oli jo 60-luvulla

Varsinainen elintarvikeapu alkoi 90-luvun lamavuosina. Silloin jakajana oli EU ja siinä oli nämä klassiset näkkileipäpaketti ja uunimakkara – tiedän kun hain itsekin kerran pari. Niitä jaetaan edelleen, joskin antajat ovat monipuolistuneet, jakajat uusia tahoja mutta avuntarvitsijat edelleen sitä samaa sosiaaliuokkaa.

Sanon sen rehellisesti että mulla on aikas lailla tota Hurstia vastaan. Tai pikemmin sen käyttämää metodia joka nojaa julkiseen jonottamiseen ja sen myötä syntyvään sosiaaliseen häpeään. Ei kukaan halua näyttäytyä moisessa jonossa mielikseen. Minä olen muuten aina ihmetellyt mikä tämä hurstilainen strategia tässä asiassa on?

Tampereella pussit jaettiin ainakin 90-luvulla sisätiloissa. Niissä sai jotakuinkin arvokkaan käytöksensä pitää kun ei tarttenut tihkusateessa jonottaa kohtalotovereiden kanssa ihmisten töllättävinä. Nuorina punkkareina me käytiin ilmatteeks Turussa syömässä joidenkin hihhuleiden ylläpitämässä ruokalassa joka ei leimannut millään lailla kun oli seinät välissä. Huume-Eeva sitä piti ja muistelen häntä edelleen jotenkin lämmöllä.

3 17Marraskuunliike
Marraskuun liikkeen organisoima itsenäisyyden 50-vuotispäivä rappioalkoholisteille.

Jostain syystä Hurstit on sitten ottaneet sen linjan, että he haluavat seisottaa ihmisiä näkösällä ja nöyryyttää näitä ehdoin tahdoin. Pakkasessa, sateessa, helteessä… Jakelun voisi varmasti tehdä vähän säällisemminkin jos haluaisi. Sitä en kiistä, etteikö leipäjono ole poliittinen ase, ja sillä on tietty näkyvyysarvo. Pahinta että monet tuntuvat ajattelevan että leipäjono on jokin kansallinen instituutio, jota pitää varjella, suojella ja ylläpitää. ”Hurstille hynää” onkin ensireaktio kun avustuksia leikataan. Sinänsähän on tietenkin hyvä suojella vähäväkisiä mutta missään nimessä Hurstin metodeissa, viedä köyhät keskelle katua ohikulkijoiden eteen , on selvää simputtamisen ja nöyryyttämisen makua.

Minen tiedä miten Hursti on hommansa organisoinut mutta median perusteella siellä käy kova vilske ja nälkäiset kourat hamuavat tiskin yli annettavia leipäpusseja kun jossain ambomaalla ikään. Uskoisin – en tiedä – että tälläisen näkymän saa aikaan jos pitää puljuaan auki vaan muutaman tunnin viikossa jolloin kaikkien on pakko ryynätä paikalle ja talloa toisten sormetkin siinä kaaoksessa. Näin saadaan mielikuvia syntymään ja yleisestä kaaoksesta syntyy jälleen poliittinen ase. Ainakin mitä asiaa googlasin niin avoinna näkyis olevan ke ja pe noin klo 11-14, joten en ole vaistoissani ihan väärässä.

Kun nyt tätä tässä oikoluen niin tajusin juuri että taidan olla ensimmäinen joka kritisoi näitä Hurstin apuja jollain lailla. Ihan tässä ittensä paatuneeksi tuntee. Mutta silti seison sanojeni takana että Hurstia saa ja pitääkin avustaa mutta jonkun pitäisi kyllä puuttua hänen työmetodeihinsa jotka ei oikein vastaa ihmisarvoista kohtelua. Sisätiloissa vaivihkaa jaettava apu ei kylläkään kerää näkyvyyttä ja lihavia otsikoita.
Tämä näin omana kantana tähän asiaan.

Jukkis
Gravatar
juppe
Jono on hyvää mainosta Hurstille. Muuten ei moni tietäis, että se ruokkii köyhiä
Gravatar
Pyry
Hurstin tavoitteena lienee kristillisen sanoman julistaminen. Toisaalta Jeesuksen sanat: " voi teitä kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää"...( Luuk. 6).
Piilota kommentointilomake