Otanpa kantaa tähän elokuva-alan Metoo –kampanjointiin. Perjantaina onkin luvassa varmasti kaikille kiusallinen tilanne kun Tuntematon koppaa monia Jussi –pystejä ohjaajansa iloksi – ja samaan aikaan gaala on omistettu Metoo  -teeman kiusaamiselle ja kopeloinneille.



Ei olisi vielä syksyllä uskonut, kun Tuntematonta kehuttiin kilvan ja katsojamäärät rikkoivat miljoonan haamurajan, että ohjaajan uran aallonpohja odottaa vain muutaman kuukauden päässä. En ota kantaa  kenenkään syyllisyyksiin tai syyttömyyksiin mutta sen tiedän että taiteeseen vetoaminen on huono tekosyy mennä noin pitkälle.

Näyttelijätär on näissä asioissa täysin ohjaajan armoilla. Hänen nimensä on sopimuksessa  jossa velvoittuu tekemään asiat loppuun asti tai on kyse sopimusrikkomuksesta. Mitä siitä nyt tulisikaan jos pääosanesittäjät saisivat lähteä kotiinsa kesken kaiken, siinähän kaatuisi koko miljoonabudjettinen elokuvakin. Sen vuoksi näyttelijä onkin korvausvelvollinen ja yksi tavallinen rokulipäivä ja näyttelijä saattaa joutua korvaamaan siltä päivältä muun elokuvaryhmän palkat joka helpolla voi tehdä toistakymmentä tonniakin.Jos ohaaja alkaa simputtamaan, vittuilemaan tai kopeloimaan niin siinähän sitten on... mitään et voi.

niina munat
Nyt lähti ainokaiset... Niinan hupikohtauksia. Huomatkaa muuten miten fiksusti olen hommannut kumihanskat käsiin. Jos jotakuta kiinnostaa niin ei tässä oikeasti kiveksiä ruhjota vaan nyrkin sisässä olevaa naudanverellä täytetty kananmunaa. Tuli vähän laitettua se liian täyteen ja sehän sit jysähti kun pommi.

Toisaalta siinä varmasti motivoi että elokuvasäätiön rahoittamissa elokuvissa saa liitontaksaakin. Se on muistaakseni 500e/vrk plus kulut ja jos kuvaukset kestää kuukauden puolitoista, on kädessä ihan kohtuupalkkio jolla nuuka elää koko loppuvuoden. Sellaiseen pääseminen on puhdas lottovoitto.

Louhimiehen temput tuntuu ainakin minusta pahalta.  Minä olen tottunut että itsekullekin jäisi kuvauksista hyvä mieli ja saisi nauttia siitä elokuvanteon glamourista. Tiedän kyllä näitä perfektionisteja jotka takaavat että mitään mukavaa ei jää mieleen. Olen kuullut samaa muuten mallipuoleltakin. Aina on joku valokuvaaja joka ei muuta teekään kun huutaa mallille naama punaisena ja itkettää tätä. Valta tekee sellaiseksi. Se tuo esiin myös ihmisten pahimmat puolet.

ruumiskasa prioni
Tulevan Prioni II -elokuvan ruumiskasa. Kuvattu kaukaa, miehillä porttikielto 10m lähemmäksi, ketään ei voi tunnistaa ja naispuolinen apulaisohjaajani on asetellut neitokaiset niin että strategisia paikkoja ei näy.

Ei sillä ettenkö itsekin olisi syyllistynyt rivojen vitsien heittelyyn jotka eivät ole aina naurattaneet naispuolisia. Se kyllä selittyy stressillä kun on ollut aloitteleva, on ote jotenkin haparoiva, ei pysty nukkumaan paineeltaan ja verenpaine jyskyttää korvissa kuin joku hakkaisi lekalla peltilevyä metsän toisella puolen. Pakko on ollut jotenkin saada painetta itsestään ulos. Sittemmin olen päässyt niistäkin irti sitä mukaa kun kokemusta ja itseluottamusta karttuu.

Häpeällisin hetkeni elokuva-ohjaajana muuten on ollut kun minut on -  mahanmuodon perusteella – sekoitettu Raitala-filmsin legendaariseen Riku Raitalaan. Hänethän on täydellisesti savustettu ulos elokuvapiireistä ja on pysyvällä mustalla listalla kaikkialla. Mitä juttuja hänestä kuulettekaan – ne ovat yleensä tosia. Pikku kopeloinnit ja seksistiset vitsit ovat vielä pientä raitalan avioliitto- ja seurustelutarjouksiin, kielisuudelmaharjoituksiin ja mitä niitä juttuja liikkuukaan. Raitala oli näitä elokuvantekijöitä joille ellunteko oli vain taustana vongata näyttelijättäriltä pesää. Ette te hänestä ole kuulleet. Olen katsonut yhden hänen ns. elokuvistaan ja niitä ei oltu näemmä editoitu ensinkään. Kesken elokuvan ohjaaja kävelee kuvan poikki antamaan ohjeita kameramiehelle ja sitten kohtaus jatkuu ilman sen kummempia. Jotenkin autistisia pläjäyksiähän ne tuppasivat olemaan.

Voin pienoisella ylpeydellä sanoa että minullakin on ollut elokuvassani alastonkohtauksia jotka on tullut hoidettua todella ammattimaisesti. Sinänsä alastomuus on näyttelijälle vain rooliasu eikä sen pitäisi olla kynnyskysymys. Ammattimaisella tarkoitan että olen maksanut alastonmalllille hyvin kun taas vaatteelliset eivät ole saaneet mitään. Joka asia on sovittu yksityiskohtia myöten. Jos haluan alastomuutta niin se ei vielä sisällä tisua tai tuheroa ja jos niidenkin pitää..hmm… taiteellisista syistä näkyä niin sitten kasvot jäävät tunnistamattomiksi ja kukaan ei voi viimekädessä sanoa, kuka tämä vartalonomistaja on.  Näin ne pitääkin sopia. Lisäksi on vielä sovittu kuka saa olla kuvauspaikalla ja miten kaukaa kuvataan. Nämä ovat tarpeen senkin vuoksi että nykypäivänä yksittäisiä kuvia voidaan irrottaa filmistä freimin tarkkuudella, ja kuka tahansa voi siis tehdä näyttelijästä alastonkuvia pitkin nettiä.

alastomuus prioni
Kun ampuu takaraivoon... silmät pulpahtaa päästä. Nimeltä mainitsematon ja tunnistamaton luottotyttöni joka ei kainostellut ja oli mukana vaikka kuvauspäivä siirtyi kokonaisella vuodella. Tämä hengenluoja teki tästä elokuvan vaikka virallisesti onkin tituleerattu vain avustajaksi.

Halusin mainita tämän alastonjutun sen takia että aikanaan Mollberg elokuvassa "maa on syntinen laulu" väänsi kenties liikaakin 16-vuotiaan näyttelijättärensä alastonkuvia. Se takasi tytölle sittemmin armottomat koulukiusat eikä hän näyttelijäksi koskaan palannut. Ei sillä etteikö se olisi tehnyt itse elokuvasta rankan ja katu-uskottavan mutta tiettyjä asioita on silti hyvä miettiä ennalta myös toisen näkökulmasta, tai edes sitä mikä on oikeasti tarpeen ja mikä ei.

Ohjaaja Aki Louhimiehelle lähetän terveiset. Hänelle on varmaan valjennut että pelkät sanalliset anteeksipyynnöt eivät riitä. Ei vuolas anteeksipyytely eikä kaikille sen sanominen että saattaa olla ammatti-auttajan tarpeessa. Kun on mennyt liian pitkälle, on anteeksipyynnön sijasta mietittävä sovittamista. Se on konkreettisempi ja pidemmälle viety anteeksipyyntö mutta saattaa tuoda anteeksiannon myös itselle suuren yleisön silmissä.

Jukkis
Gravatar
Antero
Kaksi koulukuntaa:

"Ne, jotka korostavat aitoutta, korostavat aidon kokemisen merkitystä.

Ne, joiden mielestä kyse on esittämisestä, korostavat näyttelijän kykyä esittää aitoutta, ammattitaitoa luoda illusio todesta valkokankaalle. Louhimiehen ja naisnäyttelijöiden konfliktissa voi olla kyse juuri tästä. Yksikään Louhimiehen miesnäyttelijä ei ole astunut julkisuuteen" (sanden bloki)

Turkka pani seitsemässä veljeksessä aikoinaan miesjoukon tarpomaan alasti kelteisillään, killuttimet kalkattaen -20 asteen pakkasessa ja metrisessä lumihangessa ilman jalkineita. Muistaakseni miesnäyttelijät eivät tästä valittaneet mutta yleisö sitäkin enemmän, kun näytettiin vain yksityiskohtia irvistävistä naamoista.

Piilota kommentointilomake