Otsikko toimi työnimenä ja sinänsä iskevämpi kun mikä tulee oikeen se oikea nimi – Avaruusralli 2.0. Kyseessä siis lyhytelokuva  joka saatiin tuossa eilen purkkiin hikisen päivän aikana. Voisinpa  tässä nyt muutamalla sanasella vähän avaista tätäkin kun ei tässä sunnuntaina muutakaan.



Köyhän miehen MadMax on nimenä sellainen että siihen ei ollut vaikea pyytää porukkaa mukaan. Kukapa ei haluaisi olla osana legendaarisia elokuvia. Tuskinpa sitä on vaikea sitten joskus katsojillekaan tuputtaa, sillä nimi kielii että vauhtia ja vaaraa piisaa. Köyhämies tässä yhteydessä kielii, että kyse on tietenkin campista ja tottakai huumorista.

happotytto
Vau! Kattokaa mikä Lada! Yksi avaruusrallin osanottajista Happotyttö on kotoisin planeetalta jossa haihtuu kaikki rikkihappoa miedompi. 

Rehellisesti sanoen Mad Max on autiomaan lajityyppi ja sinänsä mahdoton toteuttava missään muualla. Eikä niihin voi nollabudjettityypit tarttuakaan koska lajityyppiin sisältyy oikeasti vaarallisia elementtejä jotka tarttis tehdä ammattilaisvoimin. Siis stuntmiesten joiden palkkiot on huimat ja jotka tarttis kuvauspaikoille järeitä nostureita ym ellei sitten jostain löydy nuorten miesten holtitonta kuvausporukkaa, jotain tosielämän duudsoneita, joilla ei järki pakota rutata datsuneita jollain sorakuopalla.  Jos sellaista koettas tosissaan niin selvää että mukaan lorahtaisi väkisin tahatonta huumoria joten parempi antaa suosiolla periksi ja tehdä vaan komediaa.


neiti huu
Neiti Huu hohtaa pimeässsä. Huu on taatun omituinen tyyppi joka on aineellistunut kaikkeuteemme jostain tuntemattomasta ulottuvuudesta mustanaukon kautta.

Ratkaisu autiomaakysymykseen tuli kun ittestään kun aatteli että ulkoavaruudessahan on kyllä tilaa ja koska avaruus tunnetusti on  vaan pimeyttä, ei autojen tartte olla kun paikallaan kun taas kameramies liikkuu ja vähän heiluttelee kameraa niin saadaan kolarimaista tuntua. Joskus asiat vaan on näin yksinkertaisia. Vielä kun löyty yhdeltä tutulta autoverstas Turengista, oli siinä  elokuvastudio joka vaan pimennettiin. Ei muuta kun jätesäkkejä ikkunoihin.

Kireellehän se aikataulu meni, tunnilla mentiin vaan yli ja sekin vaati vähän mutkien oikomista. Vuorosanojen typistämistä, parin irtovitsin pudottamista pois, ja pariin kohtaan jäi vähän tönkköä näyttelijätyötä – ainakin omalla kohdallani. Mun piti olla sellanen ralliselostaja ja tajuan kyllä et selostajat on näemmä ihan omaa rotuaan joka vaatii vähän harjaannusta kun sitä on vaikee ees näytellä luontevasti.

piru ja puputytto
Happotytön vieressä on Ranen bändäreitä eli faneja. Rane on tietenkin kisan ennakkosuosikki ja tiettävästi kosmoksen rasvaisin, ylimielisin ja leuhkin tyyppi.

Pahinta oli että koko homma piti puskee purkkiin kuudessa tunnissa ja siitäkin katos haahuiluun ekat puolitoista tuntia. Näytti siltä että  itsekullakin oli menny eilinen pitkäksi ja nukkuun tuntu yks jos toinen päässeen vasta aamukolmelta mutta minähän olen tietenkin täysin armoton. Sille ei voi sit mitään että yhdellä jos toisella oli myös omat iltarientonsa, yhdellä  polttaribileet, toisella soittokeikka, kolmannella joku valmistelu johonkin klubitapahtumaan jne. Mikä  takas että tuli taas kiusattua kameramiestä hoputtamalla mutta ammattimaisesti sekin vaati joka jutusta uusintaottoa jättäen mun tiuskimiseni omaan arvoonsa. Ja oikeessahan se tietenkin oli.

Strategisesti voi aina valita kaksi tietä. On helppoa lintsata kuvauspaikalla ja aatella et tekee digitaalisesti jälkitöissä.  Siihen on helppo haksahtaa siinä kohtaa kun alkaa väsyä, nestehukan takia oksettaa pirusti ja joka paikassa  pörräävät ampiaiset tuikkii kyynärpäähän. Sen hintana voi olla sitten lyhärin juuttuminen vuosiksi jälkituotantolimboon eli se ei valmistu koskaan.  Toisaalta jos puskee paikanpäällä, voi olla että aikataulu venähtää sitten iltamyöhälle ja joudutaan jatkaan joskus ja yhteistä päivää kalenterissa voikin olla sitten vaikea vääntää uudelleen. Tai ehkei sitä sitten löydykään ja se jää ikuisesti tekemättä valmiiksi. Nää on näitä johtajuuskriisejä jossa joutuu valitseen tietyn tien ja pysyyn sit siinä.

tanya soturi
Tanya! Avaruusrahtari, palkkionmetsästäjä, rallikuski ja palkkasoturi samassa paketissa.


Oma läheltäpiti tilanteensa sekin että äänimiestä pisti ampiainen kaulaan. Kuvaukset olis voinu vaihtua kuuden tunnin terveyskeskusjonotteluun. Minähän tiedän kokemuksesta että se alkaa turpoon 2-6 tunnin kuluttua ja turvotus painaa henkitorven tukkoon, jollon tietenkin ilma lakkaa pihisemästä. Olisin lähettänyt sen terveyskeskukseen mut onneksi se tunnusti sen vasta reilun viiden tunnin päästä jollon tiesi akuutimman vaaran olevan jo ohi.

Joka tapauksessa tämä on kuvattu ja saadaan varmaan valmiiksi syksyn aikana. Vähän ajatellut sitä kevään roskaleffafestareille mutta mitä siitä eteenpäin, sitä ei kukaan tiedä. En minä vaan tiedä missä tämän voi nähdä, milloin, ja millaisella alustalla. Tiedä vaikkei sitä näkisi kukaan, kaikki on vielä auki. Mutta sen näkee sitten, pääasia että tekee ensin ja miettii sitten.

Jukkis
Gravatar
Antero
Kannattaa varata ampiaisvaaraan Hydrocortison (Orion) voideputkilo mukaan. Vaikuttaa viidessä minuutissa poistaen pistoksen kivun ja pistoskohta ei paisu. Ampiaanen on siitä kummallinen ötökkä, se koittelee hermoja kestääkö kumman kantti.
Piilota kommentointilomake