Tulipahan tehtyä elämäni ensimmäinen luolabongaus. Tai enhän minä nyt niihin sisään ala ryömimään, mutta suuaukolta tuli sentään kurkisteltua. Näky olevan jumalaton maakivi jonka pohjapuoli oli lähes kauttaaltaan ontto ja uskoakseni sen alta pystyy ryömimään puolelta toiselle.



Paikka on Lavia ja ensimmäistä kertaa minäkin sinne sit eksyin vaikka olen Lavialla pyörinyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo 1970-luvun alkupuolelta saakka – eli ihan pojankoltiaisesta. Sen vuoksi suhteeni tähän jäyhään, totisen nuukaan ja konservatiiviseen suojeluskuntailmapiiriin onkin vähän outo –tiedän Lavian paikanseudut kun omat taskuni, mutten yhtäkään lavialaista. Ne jotka olen tuntenut, on kaikki jo kuolleet. Se kai alkoi siitä kun isäukko vuokras silloista Huuhkajavuoren tanssilavaa. Eksyin kerran sinnekin muistelemaan niitä aikoja kun nöösinä  sunnuntaisin sain kerätä parkkipaikalta kaikki rasvaiset makkarapaperit. Se jotenkin tuntu pienemmältä. Eikä se varmaan ole sitä että nykyisin on iso mies kun silloin oli pikkupoika jolle maailma nyt vaan on iso paikka, vaan jotenkin kaikki entiset avarat paikat vaan on päässeet puskittumaan.

pirunkellari
Tässä sitä  poseerataan suuaukolla. Mitä siellä sisällä on -  sen saa käydä konttaamassa joku muu.

Pirunkellarilla on myös oma historiansa. Se liittyy tähän Kullaalla olleeseen korsuun jonka perustivat sotavuosina lomilta palaamatta jääneet rintamasotilaat ja sittemmin porukkaan liittyi käpykaartilaisia, kommunisteja ja Porin vankileiriltä karanneita venäläisiäkin. Siellä he elelivät korsussaan mettässä kunnes yhtenä päivänä  paikallepätkähti poliiseja ja syntyi monituntinen laukaustenvaihto.  Koska lähiseudun suojeluskuntia tuli koko ajan vain lisää ja lisää, ottivat metsäkaartilaiset ritolat ja hajaantuivat pitkin maakuntaa. Yksi piilopaikka oli juuri täällä, Pirunkellarin takana olevilla kallioilla ja onhan itse luola ollut hyväkin piilopaikka kun Kankaanpään upseerikoulun oppilaat ovat siitä kulkeneet ohi vihikoirien ja konepistoolien kanssa.

meillähän on mökki siinä ollut lähellä ja tuli ne sinnekin. Silloin sen omisti oikein kunnon tulipalokommunisti ja kun sieltä sitten löytyi venäläisiä sotavankeja tuli isännällekin lähtö Kakolaan. Ne oli siellä silloin vähän sellaista porukkaa kun me ostettiin se joskus 1972. Umpimielisiä, humalaisia ja saakutin vaarallista porukkaa. Yks känninen isäntä eksy kerran meillekin kun sen traktori jäi siihen jumiin ja se esitteli erilaisia puukkoja taskustaan – oikein kunnon kokoelman – ja opasti miten pitää tuikkia mitenkin, jos alkaa joku suutaan soittaan.

kiikoisten luola
Kauan sitten otettu kuva yhdestä toisesta lähiseudun luolasta. Suuaukko taustalla.

Mutta se siitä. Eikä tämä muuten ole ainoa luola alueella. Tiedän sieltä yhden lippaluolan jonka onkalo on huoneen kokoinen ja mukavasti yläosassa on aukko josta tulee valoakin sisään. Jos vähän jalallaan potkaisisi, niin varmaan sen pohjalta löytäis litorinameren aikaisia simpukankotiloita.

Tuli taas joristua kaikkea muuta mutta eihän sitä nyt jutun juurta paljoa saa yhdestä  metsäkävelystä. Paikkaan vie vielä mukavasti polkukin ja joku säänhaalistama kylttikin opastaa polunalkuun.  Äkkiä se on nähty. Tein aiheesta videonkin joka selvittänee tapausta?



Loppujen lopuksi uskon että nämä videot on kivoja koska harva viittii paikanpäälle lähtee joten koko retken voi ohittaa minuutin puolentoista mittaisella videolla. Kuten aina, näissä mun videoissa musa on rautaa ja ne toimii kun panee äänet kybälle. 

Eipä tässä muita kummempia nyt olekaan kertoa.

Jukkis
Piilota kommentointilomake