Ajattelin ensin sanoa jotakin oman elämänsä anti-sankarista Ilja Janitskinista ja hänen oikeudenkäynnistään. Sitten vaan aihe jotenkin laajeni MV-lehden puolelle, joka tuli, näki, koki ja romahti. Se oli yhdenlainen pala kotimaista mediahistoriaa joka on ansainnut pienen analyysintapaisen.


Rouva fortuna on ihmeellinen. Kun yhteiskunnassa tapahtuu turbulenttisia ilmiöitä, kuten nyt maidanista alkanutta sotakiihotusta tai taannoista pakolaisaaltoa, toiset joutuu väen väkisin tapahtumien keskiöön.  Sitten on ne tyrkyt ja onnenonkijat jotka ponnistelevat kovastikin päästäkseen samalle aallonharjalle, mutta eivät saa suosiota mitenkään päin. Vaikea sanoa miksi toiset eivät  pääse kansantulkiksi vaikka kuinka koettavat, ja toisille rooli lankeaa luonnostaan. Mikä ero on vaikkapa Sofi Oksasella joka koetti ratsastaa epäonnisesti maidanilla ja natotuksella jos vertaa johonkin Olli Immoseen, jonka varomaton somepäivitys aikaansai kymmenien tuhansien ihmisten rasisminvastaisen mielenosoituksen. Onko se vain se, että joku Sofi on liian analyyttinen kun taas Immonen on vaan tomppeli, ja tuollaiset väärässä paikassa olevat antavat fanijoukoilleen tilaa tyytyen itse pelkkään keulakuvailuun. Ehkä se on näin.

Taannoisessa Janitskin –oikeudessa olivat vastakkain kohubloggaaja Ilja janitskin ja kohutoimittaja Jessikka Aro.  Se että Jessikka Aro että Ilja Janitskin ovat päässeet näin pitkälle, on seurausta sattumanoikuista, sillä kumpikin ponnisti tuntemattomuudesta päätyäkseen sinne jossakin kohtaa takaisin kuin syyttömät  huijarit konsanaan. Näissä kahdessa on muuten yllättävän paljon samaa. En tarkoita että he ovat kytkeytyneet samaan yhteiskuntapoliittiseen agendaan kuin plus- ja miinusnapa vaan heitä tuntuu yhdistävän moni muukin asia.  Kumpikin tuntuu olevan addiktiivinen persoona, ylimielisiä molemmat, sähäköitä ja taatun kunnianhimoisia  joka sorruttaa ylilyönteihin. Kumpikin tuntuu vaistomaisesti osaavan dramaattiset elkeet ja rakentavat tarinaansa olemattomista ja keksityistä lähtökohdista.  


Ilja Janitskin
Kuvassa oikeastaan on ne kaikki elementit millaisena Janitskin näki itsensä uho-kaudellaan. Jonkinlaisena terminaattorin kaltaisena pysäyttämättömänä voimamiehenä joka on tullut kaatamaan korruptoituneen valtamedian ja tarjoamaan totuutta tilalle. En epäile yhtään, etteikö olisi ollut vaihe jolloin Janitskin oikeasti uskoi tähän satuun.

Janitskinin tarina on oikeastaan äkkiä kerrottu. Hän on tuiki tavallinen mies joka vain halusi elää nettisivujensa mainostuloilla. Siinä kaikki. Mikään politiikkoaines hän ei ole, tiettävästi ei edes  rasisti. Hän vain pyyhälsi sieltä mistä aita oli matalin. Strategiaksi hän otti että antaa äänen kansalle sensuroimatta mitään. Antaa ihmisten keuhkota kaikesta mikä heitä sapettaa ja sanomattakin selvää että näin opportunistisesta linjasta syntyi äkkiä maahanmuuttokritiikin, ja sitten umpimielisen rasismin äänitorvi.

MV-lehti oli olevinaan uutistoimisto. Uutiset joko sepitettiin itse tai ne vain nyysittiin kuvitusta myöten muualta ilman sen kummempia lupia. Enpä usko olevani minäkään ainoa bloggari joka lukee omia juttujaan mv-sivustolta. Ironiaa muuten mutta kun Janitskin nyysi Vastavalkea –sivustolta – sen kummemmin lupia kyselemättä -   Jessikka Aro – USAn infosoturi –artikkelin, hän joutuu pulittamaan sen törkeästä kunnianloukkauksesta Arolle muhkeat 50 000e. Luulisi artikkelin alkuperäisen kirjoittajan ja julkaisijan puntin tutisevan tässä kohtaa?

Se missä Janitskin tekikin sitten virheen, että hän ei oivaltanut, että tällä linjalla hänen sivustoaan dominoivat pahimmat kuviteltavissa olevat äärityypit. Sellaiset todella häiriintyneet joilla oli ilmiselviä väkivaltafantasioita jakoivat siellä ”suvakkihuorien” kuvia, osoitetietoja ja viereen ilmestyi artikkeli ampuma-aseiden esittelystä. Kun juttu alkoi mennä tähän suuntaan, oli selvää että yhteiskunnan oli pakko vastata. MV-sivusto ei jättänyt tässä mitään vaihtoehtoa kun sivusto alkoi muuttua linjaltaan terroristikseksi. Kosteaa elämää espanjassa viettänyt Janitskin sen sijaan ei piitannut vaan ilmeisesti joutui oman hybriksensä ja selkääntaputtelijoidensa pauloihin ja uskoi oikeasti olevansa joku kansan äänitorvi.  Tässä oli hänen itsetuhonsa siemen. Todellisuuteen hän havahtui liian myöhään. Voidaan sanoa että se joka Janitskinin lopulta kukisti, ei suinkaan olleet vihervassarisuvakkihuoralesbot vaan hänen oman ryhmänsä se 5% joka käytti tilaisuuttaan hyväkseen suoltaakseen koko sielunsa pikimustan aggressiivisen sisällön hänen kauttaan.

pressaksi
Kun hybris kasvaa elämää suuremmaksi. Janitskin ei ole maailmassa ensimmäinen joka saa liian paljon liian nopeasti ja kadottaa suhteellisuudentajunsa kokonaan. Lopulta on jo itseltäänkin kateissa.

MV –lehti oli hetkellinen leimahdus, mutta josta olisi tietenkin voinut kasvaa vastaava ilmiö mitä vaikkapa Hymy –lehti oli 1960 –luvun loppupuolella. Ainekset ainakin olivat leivottu oikeaan suuntaan.  Vaan se kompastuskivi oli siinä, että aktiivisin kirjoittajakunta tuntui olevan tyyppejä, jotka olivat lähellä mielisairautta tai ainakin niin häiriintyneitä, että leimasivat koko lehden linjaa. Silloin harvoin kun siellä itse kävin, se tuntui olevan omissa väkivaltafantasioissaan piehtaroiva julkaisu, joka muistutti lähinnä Alibi –lehden hardcore-versiota. Se mässäili pääosin murha ja kidutus –teemoilla ja mitä sadistisempaa –sen parempaa. Koko julkaisu ja sen formaatti oli jollain lailla sairas. Parempaakaan termiä en keksi.

Janitskin itse tottakai löi kierroksia kun kerran kunnon banaali ja läpeensä karkea  vihapuhe toi lukijakuntaa. Tässä hän erehtyi pahemman kerran, mutta hän ei voinut sitä tietää, koska sen oppii vain kokemuksesta. Ihmiset seuraavat hulluja. Eivät minkään muun syyn takia kuin sen, että hulluilla on aina viihdearvonsa. Edesmennyt Rauni-Leena Luukanen-Kilde keräsi aina täysiä saleja – ihmisiä tuli sata- tai jopa tuhatmäärin -  kuuntelemaan kuinka jokaisessa valopylväässä on oma kameransa ja mikrofoninsa. Yleisö  kuunteli hyvillään ja ajatteli salaa että onneksi en ole itse tuollainen.  Hullu saa siis yleisönsä tuntemaan itsensä normaaliksi.

Kun ymmärrätte ylläolevan, ymmärrätte miksi sivustoilla kävi väkeä. He kävivät  viihtymässä. Lukemassa sekopäiden artikkeleita, jotta saivat tuntea oman olonsa normaaliksi keskilinjan kulkijaksi.

Samasta syystä ymmärrätte että kun romahdus lopulta kävi, tämä samainen yleisömassa ei kiiruhtanut millään muotoa apuun. Janitskin oli yleisömassan keskuudessa kuin Olavi Virta aikanaan, jonka alkoholismin tuhoavaa vaikutusta odoteltiin puoliksi vahingoniloisena. Niinpä – lopulta yksin sä jäät!

Jukkis
Gravatar
Kaleeriorja
Onhan tää mielenkiintoista ja hyvä niin:

Minä Ilja Janitskin ilmoitan tässä ja nyt, että asetun eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi Reformin yhteislistalla Helsingin vaalipiirissä. Kantavina vaaliteemoinani ovat sananvapaus, suomalaisten oikeudet Suomessa ja yrittäjien aseman tasavertaistaminen ja kasvupohjan tervehdyttäminen.

Päätökseni asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi syntyi saatuani Helsingin käräjäoikeudelta oikeushistoriallisesti erikoisen tuomion lukuisin hatusta vetäistyin rikosnimikkein.

Gravatar
juppe
Se on ryhtynyt Reformin ehdokkaaksi. Toivottavasti tulee valituksi, ettei vaiva mennyt ihan hukkaan.

https://reformime.wordpress.com/

Gravatar
juppe
Sulla on vieläkin toi illuusio, että suomalaiset on älykkäitä ja jonain päivänä ne kiinnostuu sun jutuistas, vaikka nää arot ja janitskinit on tässä maassa sen tason ajattelijoita, että korkeekouluissa tuotettu sonta plagioi niiltä sisältöä omiin juttuihinsa.

Täällä tehään kaikki päin vittua sen takia, ettei suomalaisista oo peltotöitä vaativampiin hommiin, mutta niillä on hirvee tarve saada kusta päähän. Missä vaan on tärkee homma, mille pitäs löytää älykäs tekijä, niin siellä pönöttää joku täysin tyhjäpäinen natsi, koska tää on sitä osaamista, mitä kansa arvostaa.

Arot ja janitskinit on palvelijan asemassa ja niille pitää muistuttaa, että pitää tuottaa sellasia ajatuksia kun natsisaasta haluaa, ja sen takia Janitskin oli tärkeetä saada siihen oikeudenkäyntiin. Se on varmaan suunnitellu jotain muuta kun masentuvansa ja ryyppäävänsä ittensä hengiltä, mutta natsit ei opi näin vaikeita asioita. Niiltä saa edelleen pikkasen ärsyttämällä ilmasen julkisuuden jos haluaa vaikka eduskuntaan.

Gravatar
juppe
Nää reppanat on jauhanu infosodasta jo vuosia, mutta ne ei edelleenkään tajua yhtään, että miten se toimii. Ne ajattelee lähinnä Twitteriä ja Facebookia, koska retardien runkkuringit käyttää niitä, ja hysterian saa aikaseks ihan mistä vaan. Uutisparodiat ja oikastut väärät uutiset on fake news ja varmaan kanssa ryssän juonia.

Oikeesti näillä asioilla ei oo vitunkaan väliä, koska Twitterin ja Facebookin käyttäjät on lähinnä idiootteja, jotka hokee sitä mitä muutkin. Reddit on tärkee, koska uutiset leviää ajatteleville ihmisille sitä kautta, ja siellä tapahtuu välillä jänniä juttuja.

Piilota kommentointilomake