Tikusta asiaa eli kerron päiväretkestäni Helsingissä. Tämä paikka se aina jaksaa kiehtoa ja on kertomisen arvoinen. Ei maalaispoika kaikkea aina ymmärräkään. Menköön nyt kumminkin näinkin arkinen homma puhtaana pakinana tai jotain.


Kiire tulee. Pakko mennä motaria pitkin mikä hirvittää etukäteen. Ei sen takia että rata on vauhtinsa puolesta bensasyöppö suhteessa siihen että köröttelis vanhaa kolmostietä. Vaan sen takia ettei sitä kertaa etteikö joka kerta napsahtaisi tuulilasiin pikkukivi edellä ajavan renkaasta. Jos aattelee että olen ainakin seitsemän kertaa porauttanut tuulilasin viimeisen kolmen vuoden aikana ja ne kaikki on tulleet just tällä motarilla, paha aavistus on tarpeen. Erityisesti kun ajoretkiä on kymmenen joten prosenttiluku on melkoinen. Johtuu vauhdista, pikkuteillä kivet ei saa voimaa mut täällä ne on kun pieniä  luoteja. Ajan tottakai nykyisin varovasti, pidän edellä olevaan kunnon etäisyyttä ja samalla varmistan ohittaessani, etten itse niittaa kenenkään toisen tuulilasia. Jo motarin alussa autonalusta kilisee kun lukemattomat pikkukivet irtoilee rengasurista vauhdin kasvaessa.

Ilma on raaka ja pureva. Helsingissä paistaa aurinko ja lämmittää ilman. Oikeen kateeksi käy.  Ollaan kai Töölössä ja ihme kyllä, parkkimittari on vielä kolikoilla toimiva. Ei vaan ole kolikkoja. Ajattelin vaihtaa jossain liikkeessä  mutta kun katse haravoi, vieri vieressä lukee vaan seksiliikkeitä ja yhtä jota luulen ompelutarvikeliikkeeksi, siinä lukee soita ovikelloa ja vieressä Private. Jonkinlainen punaisten lyhtyjen alue tämä on? Pieni kivijalkakauppa jota pitää tummapintainen Cherry saa vieraan. Joku nainen tuo hänelle lämpöpuhaltimen ja Cherry hakee sen kadulta aamutakissaan. Siitä voi arvata että liiketila on samalla myös  Cherryn koti. Kuten varmaan naapurikopeissa on hänen virkasisartensa hima.
Ihmettelen kyllä kun lehdestä luin että jossain pääsee paneen nukkea. Miksi ihmeessä? Tältä kadulta saa varmasti oikeaa pesää niin paljon kun vaan sielu vetää.

pornokauppoja
Tällä alueella ei näemmä ole korttelikaupalla mitään muuta kun pornoluolia ja pikaruokaloita. No oli siinä joku hippíkahvila.

Sitten näen sen alakadulla. Ruokajonon. En ole sellaista koskaan aiemmin nähnyt omin silmin. Nyt vasta tajuan miten megalomaaninen jono se onkaan. Se on valtava korttelinpituinen ihmismato jonka mittasuhteet on lähes neuvostoliittolaista mittalluokkaa. Jono kasvaa pituutta koko ajan.

Viimein päästään asiaan eli editoimaan viimeiset editoinnit suomen MadMax –elokuvasta. Nimi jo kielii että kaikki haluaa sen nähdä. Todelllisuudessa on se on 11 minuuttinen pöhköily ja lajityyppi komedia, mutta tähtää silti arvoiseensa yleisöön eli Tampereen roskaleffafestareihin. Sitä sitten tehdään tunti jos toinenkin ja viimein ollaan valmiita. Premiere rendaa sitä ulos ja vasta kotimatkalla muistan mitä jäi vielä tekemättä. Tarkemmin kun sen himassa kattelin, huomasin siinä kaikkineen neljäkin virhettä mutta toisaalta siihen on musiikki tekemättä joten se on joka tapauksessa vielä kerran avattava.

editoimassa
Tässä sitä saatetaan valmiiksi - suomen MadMaxia.

Tällä välin ruokajono on kasvanut talon kulmalle saakka eli siihen on tullut puoli korttelia lisää. Jos siinä seisoo vaikkapa 400 ihmistä ja se vetää 1000 ihmistä per tunti, ja tunteja on vaikkapa 4-6 voi siitä jotain laskeskella. Erityisesti jos tämä on vain yksi jono toisten joukossa. Mitä helvettiä tässä maassa oikein tapahtuu?

Toisaalta jonon sisältökin on silkkaa matikkaa. On olemassa THLn laskelma ns. minimibudjetista. Se on rahasumma joka on ihmiselle kuin ihmiselle välttämätön silkkaan hengissäpysymiseen ja ihmisarvoiseen elämään. Se on siis rahasumma joka on pakko kuluttaa ruokaan ja varmasti on työntömitalla laskettu että ravintokoostumuskin on suht tasapainoinen. Ihmisarvoinen elämä tarkoittaa että voi ostaa uudet kengät jos vanha hajoaa tai että on varaa hehkulamppuun jos keittiönlamppu kärähtää, eikä tartte pilkkopimeessä asua. Minimibudjetti on tietenkin Helsingissä isompi koska elinkustannusetkin ovat siellä isommat. Arviolta luku liikkuu kuitenkin jossain 600-660 euron välimaastossa joten työttömyyskorvaus nippa nappa piisaa, mutta kymppiäkään ei jää kyllä säästöön. Sen sijaan huonoimmat eläkkeet ja toimeentulotuki on pari sataa alle minimitason, joten ilman ruokajonoa nää tyypit vaan kuolis nälkään.

ruokajono
Mä en sitten osaa sanoa onko nää leipäjonot sillain helsinkiläinen ilmiö et se juontaa pohjimmiltaan elinkustannuksista vai sittenkin maanlaajuinen mut muualla se hoidetaan matalalla profiililla.

Sitten on Orpo jolle satasen nosto eläkkeissä on maailmanloppu joka romauttaa koko talouden. Sen sijaan kun se Sipilän kanssa tunki Talvivaaraan melkein miljardin, se on pikkusumma. Niillä on kyllä tukenaan nää kansansyvätrivit eli persuvetoiset. Niiden logiikan mukaan on mahdoton ajatella mitään nostoja säällisille tasoille koska se hyödyttäs myös näitä ahmedeita ja abdulllaheita joten eläkeläisten ny vaan on seisottava kerjuulla kuten vanhukset kautta aikain on tehneet pitkin 1800-lukua. Sitten on nää ylimieliset tyypit jotka ei asiasta mitään tiiä mut niitten mielestä tässä maassa on liiankin avokätinen sosiaaliturva. Rehellisesti sanoen, ne jannut tarttis kunnolla turpiinsa, mutta kaikkea ei aina kannata sanoa ääneen.

Naps. Ja siinä se on. Kundi tulee hyvinkäällä ramppia alas suoraan eteeni ja kivi lentää niin että oikeen korvat soi. Repsikanpuolella on sivussa tyylikäs kiveniskemä. Täytyy kattoo mihin suuntaan viiru kulkee sillä jos menee reunaan, ei sillä väliä, muuten menee poraushommiks.

Tankkaan vielä Hämeenlinnan Tiiriössä ja raaka pureva ilma iskee naamalle heti kun nousee lämpimästä autosta. Olis kannattanu pysytellä stadin lämmössä.

Jukkis
Piilota kommentointilomake