Pitkällinen haave päätyä Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen eli Nordkappiin on tehty ja toteutettu. Kotiin on palattu keho maitohapolla sillä nuukana miehenä sahasin paluumatkan yhdellä rykäisyllä vaatimattoman 14h ajomatkan päätteeksi. Inari-Tampere ei ole mikään pikkumatka. Mikä ettei matkantekoa vähän valaisisi, sillä saattaahan tästä joku toinenkin saada vinkkejä omaan matkaansa, jos sinne päin on asiaa.


Itsehän en ole koskaan käynyt Kemijärveä pohjoisempana - ja silloinkin vain kun armeija väkisin vei - joten nyt oli aika menettää neitsyytensä tässä asiassa. Sitä en sitten tiedä autosta missä määrin 1.4 kokoinen kone tulee kestämään moisen ajomatkan, mutta mentävä on niillä korteilla jotka annettu on. Lähtöaamuna katson vielä öljyt ja mittatikku on tyystin kuiva kun sen nostan. Aina unohtaa että nämä vanhat autot kuluttaa enemmän öljyä kun bensaa. Lorautan puolitoistapulloa sisään ja pamautan konepellin kiinni. Muijalle en puhu mitään. Se kun lähtee tälle matkalle tosi nihkeästi ja saattaa edellleenkin etsiä tekosyitä jättäytyä pois. Mukaan sen on saanut monenkirjavan kiristyksen ja mielistelyn yhdistelmällä ja lopulta lupaan kustantaa kaikki viulut. Se lupaus käykin rahallisesti kalliiksi.

tornio ortodoksikirkko
Tornion ortodoksikirkko lienee kaunein rakennus mitä siellä on.


Sen kummempia matkavalmisteluja ei ole kun että on pitänyt etsiä jostain keltaliivit. Norjan tieliikennelaki kuulemma velvoittaa sellaiset autossa olemaan. Toisaalta kun on nähnyt norjalaisen tieverkoston, ei se huono laki välttämättä olekaan. Niin…ja sit pitäisi olla takakontissa kiinni se FIN-tarra jota kuulemma ei kukaan kysele mutta jos tullimies ei ole saanut pesää edellisyönä, se olisi hyvä olla. Se löytyy sittemmin Torniosta 2e hintaan paikallisesta motonetistä.

Muuten valmistelut ovat sitä mitä ne on lapinmatkaajalle. Offia, Raidia ja niitä hyttysverkkoja naamaan. Partiokauppa myy hyttyssuojia hintaan 25e ja vastaavasti motonet pyytää samoista 4.20e joten ei liene vaikea arvata, kummasta tuli ostettua? Eikä niitä sitten tarvittu. Ei siellä mitään hyttysiä ollut ja mäkäriä vieläkin vähemmän.

Auto huristaa halki pohjanmaan. Katse kiintyy Lapualla tanssipaviljonkiin. Tuolla on varmaan paljon tapeltu aikanaan totean kuivasti. Häjyt tuloo…väki pihalle. Pian päästään keskipohjanmaalle Raamattuvyöhykkeen reunamille. Muija haluaa yllättäen tutustua Ouluun. Minen tiedä Oulusta mitään mutta tiedän että aina kun netissä tulee kinaa jonkun kanssa, kusipää on aina oululainen. Jotenkin oma persoonani ja puheet ärsyttää oululaisia tavattomasti, aivan kuin habitukseni olisi täydellisimmin kaupungin ilmapiirin vastainen. Se käskee nouseen rampista jossa on sairaalan kuva mutta minä sanon et venataan ramppia jossa lukee keskusta. Eikä siellä sellaista ole, itse asiassa ei edes toista ramppiakaan. Mikä vitun kaupunki tää tällänen on? Riidellään teinkö sen tahallani, Ouluahan ehdin haukkuun koko motarin pituudelta ja nimesin sen suomen vittumaisimmaksi kaupungiksi jossa kaikilla on paha olla. Voitan riidan kun huomautan että meidän eka riita tapahtui tässä Oulun kohdalla – kaupungin ikävä ilmapiiri tarttui heti meihin. Äkkiä pois. Mutisen kyllä jotain että paluumatkalla piipahdetaan muttei ole aikomustakaan käydä. Tosin me kyllä syötiin sen eteläpuolella olevalla aabeeceellä joka oli ihan mukiinmenevä paikka.   

Mainitaan sekin että paluumatkalla Padasjoen kohdalla on tienlaidassa hyytynyt auto ja nuoripari liftaa. Otan ne kyytiin ja tarjoan kyydin huoltikselle kun on kuulemma diesel loppunut pakettiautosta. Olivat matkalla Ouluun. Ei yhtään ihmetytä että epäonni alkaa heillä heti.

nuuskatukku
Paikallista tupakkarallia. Nuuskatukku, ei siis kauppa vaan tukku - ja vain yksi niistä. Jono alkoi heti ovien sisäpuolella. Huomaa vieläpä tavaratalomainen kokoluokka. Nää kundit täällä on näillä kaupoilla miljoonikkoja pian, ellei ole jo. Ne varmaan myhäilee kun hallitus aikoo korottaa tupakanhinnan kymppiin. Haaparanta saa varautua ryntäykseen.


Välietappi on Torniossa. En sit tajua miksi olen valinnut motellin kun olis sijoittanu viiskymppiä vaan lisää, olis voinu olla haaparannan kaupunginhotellissa joka oli kun joku satulinna. Torniossa olen aikanaan käynyt ja muistelen sen olleen kiva kesäkaupunki. Nyt on tosin juhannuksen jälkeinen sunnuntai,  sataa tihkuaa ja kadut ovat tyhjät. Löydämme Meerin grillin josta emme tiedä mitään mutta taitaa olla melkoinen paikallisbrandi kun purilaisia saa venata melkein tunnin. Paikka on kun nuijalla lyöty.

Se on vielä pientä kun tutustuu Haaparannan tupakkaralliin. Hallitus se tuossa ylläpitää edelleen nuuskakieltoa, nostelee tupakin hintaa kymppiin ja tekee muutakin kiusaa. Kuten laulussa lauletaan; ”nyt ne meinaa jälleen viinanhintaa nostaa, kyllä pontikka sen heille vielä kostaa…” Haaparannassa on peräti neljä tupakkatukkua, ei siis kauppaa vaan tukkua, josta puoli suomea painaa pihalle ostoskärryjen kanssa jotka on lastattu nuuskapurkein, sätkäpaperein ja tupakkakartsoin vain kärryjen yläreunat estämässä ostamasta enempiä. Tukut on avoinna aamuvarhaisesta pitkälle iltaan ja asiakaskuntaa riittää. On tarkoitus ostaa parit sätkäpaperilaatikot isäukolle kun se niitä vetelee ja ilmenee, että sehän on lähes ilmaista. Mikä maksaisi suomessa 60e maksaa täällä 7e. Löydän ihmisistä aution tupakkakaupan jossa moottoripyöräkerholaisen näköinen myyjä on mukavan kohtelias ja ilmenee että täällä röökiaski maksaa 5.90e kun vastaava toisella puolen torniojokea maksaa 7,40e. Norttia ei tietenkään saa kun se on kotimainen merkki mutta ostan kaksi kartonkia punasta LM:ää – kai siihen tottuu. Säästö on huikea. Tullista ei tarvitse piitata.

Kotimaisen tupakkapolitiikan takia näiden kauppaiden täytyy tahkota täällä mielettömiä tuloja. Täältä lähtee vuorokaudessa kymmeniä tuhansia nuuskapurkkeja. Koska nuuskaa ei saa myydä Suomessa ensinkään, se tarjoaa saumaa myös jobbareille tehdä sivutuloa kun sitä trokaa pitkin pohjanmaata. Tupakan hintaero ei vielä salli trokausta, mutta toki säästöä omassa pössyttelyssä mutta aika näyttää kasvaako hintaero maiden välillä niin suureksi että sekin siirtyy pimeille markkinoille?

porot
Porojahan siellä piisaa ja joka lapinmatkaaja saa niitä kameraansa enemmän kun tarttiskaan. Opin että ne on yllättävän älykkäitä eläimiä. Kun ne näkee auton, ne osaa mennä vastaantulevan kaistalle ja aina ne tarkkailee tienposkessa aikooko auto mennä ensin, kun kunnon jalankulkijat ainakin.


Ollaan matkalla Inariin. Lapissa ei ole valvontakameroita ja satasen keskinopeus takaa että siellä huristellaan 110-140km/h, johon on syynsä. Välimatkat on niin pitkiä ja maakunnan kokoluokka päätähuimaava ettei siellä kukaan pääsisi mihinkään, jos ajettaisiin kuin etelässä 60-80km nopeuksia. Tosin poroja on ojanpohjissa tasaisin välein mutta kesällä ne näkee viivasuoralla tiellä ja paikalliseen ajokulttuuriin kuuluu räpäyttää vastaantulijalle ajovaloja poroista varoittaakseen.  Opinpahan tämänkin. 

Juhannus on päättynyt ja vastaan soluu loputon virta matkailuautoja. Että niitä sitten onkin. Koko lappi on yhtä matkailuautoa. Toisaalta massaturismi on hionut paikan. Taukopaikkoja on kilometrin kahden välein ja erinäisiä kahvikojuja ja –tupia tasaisen välein. Täällä ei joudu vaikeuksiin. Löydän itselleni tyylikkään lokarihatun ja rakastun siihen. Ihmiset jotka on kolikkojani vailla, on tottakai mukavia. ne on aina valmiit jutteleen ja hyvinä kauppiaina samalla aaltopituudella.

Puusto madaltuu tasaisesti ja Sodankylän jälkeen alkaa lappi. Kullero kukkii tienposkissa jota ei etelässä näe, metsänlatvat lyhenee kunnes muuttuvat vaivaiskoivumetsisiksi.  Louhikot ja pirunpellot alkavat erottua yhä isompina. Suot muuttuvat vetisimmiksi ja tunturipurot solisee. Ollaan lapissa. 

Majoituspaikka on Kaamasesssa Inarin pohjoispuolella. Leirintäalueen mökki 35e/vrk tai jotain – halpaa kumminkin. Selviää että  Kaamanen on paikka jossa Luftwaffe on pitänyt lentokenttää ja sehän löytyy lapinsodan muistomerkin takaa edelleen näkyvine kiitoratamuotoineen ja ruostuneine säilykepurkkikasoineen. Tänne loppui lapinsota. Aikanaan täältä on lähteneet Junkersit amerikkalaisen kauppalaivaston kimppuun tai pommittamaan Murmanskin satamaa. Sotavangeilla on teetetty tie Norjaan Karigasniemen kautta jota minäkin pian tulen ajamaan.

kaamasen lentokentta
Die Luftwaffe war hier eli "Luftwaffe oli täällä". Vanha saksalaisten lentokenttä.

Se mihin ihastun siellä on matkamuistomyymälä taukopaikalla ja muorin uuninpohjaletut. Vanha saamelaispariskunta. Se vääntää paksuja lättyjä. Enkä voi tyystin haukkua Kaamasen kievariakaan. Poronkäristys maksaa vain parikymppiä, annos on muhkea kun yleensä poronlihasta osataan kiskoa järjettömiä summia. Näiden paikkojen paras puoli on, että ne on myöhään auki.Ymmärtää sen. Kun joku lähtee jostain aamulla ja pääsee tänne perille vasta iltamyöhällä nälkäisenä, kiroaahan sitä jos kaikki on menny työajan puitteissa kiinni.

Olis työasiaakin. Joka paikkaan ehtinyt Satunnainen Retkuilija on jo ehtinyt löytää megaliitin Akkuvaaran huipulta. Ajattelin käydä minäkin sen kuvaan mutta metsätien oli vuoripuro katkaissut joten jalkapatikassa eteenpäin. Pian nousee metsätie hillittömän mäen ja tabletin karttaohjelma kertoo että tämä on nousuista ensimmäinen ja lievin. Takana on toinen ja sitten kolmas ja sitten vasta päästään vaaran edustalle. Lasken että kaksi ja puoli kilomteriä äkkijyrkkää ylämäkeä – ei tule kyllä mitään. Ensimmäistä kertaa on annettava periksi ja palattava. Näiden vaarojen edessä on vain nöyrryttävä. Tosin näen megaliitteja ja paljonkin. Porttienpielissä kun paikalliset niitä näkevät erämaissa ja rakentavat kotiportilleen samalla muotilla.

mutta se siitä…  huomenna kerron lisää matkasta Norjaan, joka kävi sitten jo kunnon sankarimatkailusta.

Jukkis
Gravatar
juppe
Sun pitäis ettiä joku sarjakuvataitelija, jolla ei oo hyviä ideoita, ja ruveta keksiin sille Prioni-tarinoita. Ideahan ei oo huono, mutta budjetti näkyy leffoista turhan selvästi.

Sarjakuvien tekeminen on halpaa ja tällanen parivaljakko voi saada aikaseks parempaa jälkeä kun joku oikeesti lahjakas tyyppi yksin.

Piilota kommentointilomake