Jatko-osassamme tutustumme norjalaiseen tiestöön ja todellakin autioihin seutuihin. Pyyhällämme Finnmarkin läpi ja maastoihin jotka häikäisevät jylhyydellään. Sitä ajaa tunnin parikin jossain neljän todella ison vuoriston keskellä ja tuntuu kuin ei liikkuisi yhtään. On kuin maasto olisi suunniteltu enemmänkin kykloopeille ja jättiläisille kuin ihmisille.


Saksalaisten rakennuttama tie Kaamasesta Karigasniemeen ei turhia kiemurtele. On varhaisaamu ja tie halkoo vaivaiskoivumetsikköjä tyystin viivasuoraan. Tai venäläisethän tien ovat tehneet. Me jälkipolvet olemme kauhistelleet kuinka saksalaisten sotavankileirejä onkin ollut enemmän kuin on luultu, ja annettu ymmärtää kuin kyseessä olisi kokonainen keskitysleiriverkosto ihmiskokeineen kaikkineen. Ei se näin mene kuin kohuotsikot antaa ymmärtää. Lappi on niin iso alue että väkisinkin venäläisiä on tarvittu työvoimana ellei peräti muodostaneet koko huoltoportaan. Mihin ne täältä karkaisivat?

kaamasen tie
Kaamasentie. Luotisuoraa pyyhällystä.

Tie putoaa suoraan alaspäin ja näkymä on pitkä ja sitten jonkin kohouman jälkeen taivaanrantaan ilmestyvät lumihuippuiset vuoret. Sitä ei vielä hahmota että täällä näkee todella pitkälle ja vuoret eivät tule lähemmäksi vaikka kuinka ajaisi.Jossain kohtaa sitä kyllä ajelee jylhien vuorien vierestä jotka alkuun häkellyttävät  mutta jo muutaman tunnin päästä kyllästyttävät. Vuoristo ei lopu. Antaakohan paikalliset niille nimiä? Odinin hammas? Thorin vasara?

lumivuoret
Lumivuoret jo erottuu. Maasto alkaa muistuttaa hissuksiin Norjaa.

Muija tekee kuolemaa. Olen repinyt sen sängystä ennen aamukuutta ja sillä on univelka päällänsä. Eikä se unenpöpperössä muistanut pakata mukaan edes yhtäpähkinäpussia. Käyn ostamassa sille jäätelön ja sanon myyjättärelle moi. Se vastaa ja aksentista päättelen että se osaa suomea kuten osaakin. Ja miksei osaisi kun Finnmarkissa ollaan? Suomalaiset ovat isoin kieliryhmä mutta myös salaisin kieliryhmä. Suomea puhutaan Finnmarkista Viroon ja Ruotsin lapista Petroskoihin. Sitä ei vain voi ilmaista minkäänlaisella maantieteellisellä käsitteellä koska scandinavia, fennosskandia tai itämeren alue ovat kaikki joko liian suppeita käsitteitä tai harhaanjohtavia.  Sitten on se integraatio. Finnmarkin kylät ovat suomenkielisiä; ryssänmarkka tai Lemmijoki mutta ne on norjannettu. Kyltit antavat norjankielisen nimen, sitten saamenkielisen ja vasta viimeisenä suomenkielisen. Virallisesti tämäkin alue on norjankielinen vaikka suomea puhutaan yleisesti.

Eikä sitäkään voi hahmottaa mitä on kaksikielisyys. Meillä hämeessä puhutaan vain suomea, kun jossain Pietarsaaressa sitten ruotsia. Ei ole olemassa kuntia jossa puhuttaisiin molempia, vaan kieliraja on jyrkkä. Täällä tuo tyttönen puhuu kotonaan suomea mutta koulussa norjaa. Hän puhuu siis kahta kieltä, sekä suomea että norjaa joten on kaksikielinen.  Meillä Suomessa tämä on tuntematonta; meillä kun puhutaan vain yhtä kieltä kerrallaan. Suomi ei ole kaksikielinen samaan tapaan kuin Finnmark. Tiettyä kansallisylpeyttä toki tunnen että kuulun isoimpaan kieliryhmään vaikka sen maantieteellinen alue on määrittämätön ja epäselvä kuin suomalainen kulttuuri muutenkin.

Likalle saan maksettua euroilla mutta tankkaaminen menee jo visa-electronin puolelle. Eikä nää perskeleen norskit myy kun dieseliä tai ysivitosta. Onneks sitten kumminkin vaihdoin 95corollan uudempaan. Sen moottori ei taatusti kestäisi 95plöröä enkä tiedä kestääkö tämä 2001 mallikaan. Onneksi 2/3 tankissa on vielä 98 –bensaa joten matemaattisesti siitä tulee silloin 96-97 bensaa? Tämäkin hyvä tietää.

Sen sijaan seuraavaa seikkaa ei voinut tietää. Täällä välimatkat ovat pitkiä, keskimäärin 200-400km kylästä toiseen joten ajomatkat ovat pitkiä, mutta Norjassa ei vain voi ajaa lujaa. Ei vain voi. Keskinopeus harvoin pääsee edes 80km/h ja usein vauhti on 50-60km/h, pahimmissa mutkissa jopa kolmeakymppiä.Tällä vauhdilla ei pääse koskaan mihinkään, mutta minkäs teet? Tie mutkittelee kapeana nauhana vuorenseinämien ja sumisen jäämeren välissä ja kiertää jokaisen mammuttimaisen vuonon.

norjan maisemaa
Norjalaista maisemaa. Sinänsä eksoottista mutta kun tätä rantavallia sahaa tuntitolkulla, soisi sen jossain kohtaa päättyvänkin. Mutta se vaan jatkuu ja jatkuu...

Pahinta että tie kapenee heti Altan risteyksen jälkeen metrillä puolellatoista. Se ei kuulosta paljolta mutta kun vastaan ajelee kolonnakaupalla matkailuautoja ja turistibussien karavaaneja, jokainen kohtaaminen on hikipeliä. vaistomaisesti vedän aina hartiat kyyryyn kun matkailuauto tulee kylkeä viistäen ja niitähän tulee ja satamäärin. Ainoa hyvä että jyrkänteissä ei tarvitse sentään ajaa vaikka muuten vuoristoserpteniiniä  meneekin viimeiset ajoetapit. Pian tullaan 70 leveyspiirille ja maastosta katoaa viimeisetkin puut. On vain jotain vihertävää sammalta ja näkyvyys kattaa aina horisontin pituudelta.

Olen lukenut että Nordkappiin mennään nykyisin tunnelia pitkin ja mielenkiinnolla odotan ajoa tunnelissa seitsemän kilometriä Jäämeren alla. Mielessäni kuvittelen sen yhtä moderniksi ja turvalliseksi kuin vaikkapa Tampereen rantatunnelin. Kukin ajosuunta omassa tunnelissaan, kaksikaistainen ja vieläpä  hälytysajoneuvoille oma kaistansa. Kaikkea vielä.

norjan tunneli
Kummtusjuna. Neljä kilsaa silkkaa kaivoskäytävää.

Ensimmäinen tunneleista saa minulta lempinimen Kummitusjuna. Se on vain vuoreen puhkaistu reikä joka on kaivoskuilun näköinen. Kapea tie, mustat kallioseinämät ja katosta tihkuva vesi joka rummuttaa auton kattoa. Vesi on liottanut vähäisetkin kaistamerkinnät, tie on yhtä kapea ja valaistuksena käy kelmeä keltainen lamppu joita killuu katossa 50m välein. Kuulemma keltainen sen takia että tuuli puskee varsin usein sumun tunneliin jolloin näkyvyys on nolla. Sisäänkäyntiaukoissa on sulkuportti mutta myös yliäänilaite joka estää hirviä ja poroja menemästä tunneliin toikkaroimaan.

Varsinainen Nordkappin tunneli onkin sitten kokemus. Suorin tie merenalle on tietenkin jyrkästi alaspäin. En ensin hahmota kuin tie viettää  alaspäin ja bensaa säästääkseni vaihdan vapaalle. Nopeus on 60km/h ja katselen tunnelinseiniä kunnes huomaan vauhdin kohonneen vain muutaman sadan metrin matkalla jo 120km/h. Seison jarrupolkimen päällä. Kelmeät lamput kielivät että nyt laskeudutaan hornaan sillä pudotusta riittää ja hoksaan että koko tunneli on V-kirjaimen muotoinen joten toisessa päässä odottaa sitten 3km äkkinousu. Ei se paha ole kun kolmosella vetää.

Yllättäen hoksaan muutakin. Vaikka sitä pitää suomalaisia jotenkin takapajuisena porukkana on kotimainen tiestö silti huippuluokkaa koko maailmankin mittakaavassa. Suomalainen tie-insinööri on kansanluonteensa perusteella paljon ratkaisukeskeisempi ja kauas katsova. Ei tulisi kuulonkaan moinen tielevys, ja vielä vähemmän tuollaiset tunnelit. Tietä olisi suoristettu missä vain pystytty ja luultavasti monet vuonot olisivat saaneet sillat pohjukan kiertämisen sijasta, sillä vastaranta on useinkin 100-200m päässä mutta niihin päästäkseen pitää kiertää koko vuonolahti. Norjalaiset ei ajattele näin. Nordkappissa käy vuosittain 200 000 turistia mutta tiestön mitalla ei ole ensimmäistäkään turistirysää. Alkeellisia palveluja saa vain harvoissa kalastuskylissä ja nekin suunnattu lähinnä paikallisille. Muutama hikinen huoltis ja joku Coop joka on vissiin joku marketti. Jos on kahviloita, ne on jemmattu.  Ei nää vaan osaa. 

Tulee se Nordkapp sieltä. Viimeinen muutaman kilsan mittainen vuoristonousu. Joku ukko on päättänyt mennä sinne fillarilla ja irvistys ylämäessä on sitä luokkaa, että saa varmaan sydärin puolivälissä? Sinne on sisäänpääsymaksu. Äijällä rahastuskoppi tien päässä. Sitä en tiennyt. Vuorokauden mittainen pakkomyyntinen pysäköintilupa maksaa ja visa –electronic puhuu. Kotona huomaan että tiliä on veloitettu kuudellakympillä. Onhan itse kompleksi makea ja isolla rahalla tehty. Vain norjalainen palvelutaso on alkeellinen. Muija on ihan naatti ja ruokarafla aukeaa vasta kahdeltatoista. Onneks kello on sitä luokkaa. Hieno gourmet –ravintola jonka vielä hienompi ala-carte –lista tarjoaa jotain fish&chipsejä ja hampurilaisia kuin grillillä konsanaan.  Tyttö ymmärtää väärin kaiken sanomani, ei ilmeisesti puhu tankeroa? Jotenkin saan niitten avulla muijan herätettyä henkiin.

muija nordkapp
Hellettä pitelee. Muija Nordkappin lempeissä kesätuulissa jotka hakee voimaa pohjoisnavalta asti.


Nordkapp on norjalaisille pyhä paikka, kuin jokin pyhiinvaelluskohde jossa kaikki on pyhää. Ollaan Euroopan pohjoisimmassa pisteessä ja tällä kallioluodolla on norjalaisille erityismerkitys ja ovatpa jopa säveltäneet sille oman historiansa. Onhan siellä käynyt kuninkaallisiakin ja erinäisiä tutkimusmatkailijoita ja valaanpyyntialuksia. Esite varoittaa roskaamasta ja vaurioittamasta herkkiä arktisia kasveja. Norskien naamalla käy hapan ilme kun tumppaan tupakannatsan tuulenpieksemälle soralle. Ne hissuttelee täällä varmaan sukkasillaan. Omissa silmissäni paikka on tyystin elonkelvoton kalliotasanne jossa jäämeren tuulet panee puntitkin lepattamaan.

Vessan edessä on saksalaisen Scharnhorstin pienoismalli. Tunnen toki sen tarinan paremmin kuin seinällä olevat yleistävät kyltit. Sen hylkyhän on Nordkappin edustalla kun brittiläinen HomeFleet upotti sen jouluna 1944 epätasaväkisessä yöllisessä  meritaistelussa. Palavasta laivasta merimiehet hyppäsivät suoraan nolla-asteiseen veteen ja kuolivat hypotermiaan muutamassa minuutissa. Vain 36 Scharnhorstin merimiestä souti tänne Nordkappiin laulaen uhmakkaan ylpeästi ”merimiehen haudalla ei ruusut kuki”.  Ne olivat aikoja ne.

Sanovat että joskus matka on päämäärää tärkeämpi

Jukkis
Piilota kommentointilomake