Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Ei pitäisi sanoa sanaakaan kirjasta jota ei ole lukenut, mutta… Tässä piipahti Suomessa tämä norjalainen kirjailija Hege Storhaug jonka teos Islam – yhdestoista vitsaus on noussut Norjassa bestselleriksi ja saattaa tehdä sen Suomessakin. Aihe on niin tulenarka – nämähän ne avaa suupielet jos mitkä – että kaiken uhallakin aihetta on katsasteltava.

Ei talvea ilman susikeskustelua. Joskin on iloksi todettava että vuosi vuodelta se alkaa olla yhä väljähtyneempää ja pahin keuhkoaminen alkaa olla takanapäin. Mutta kunhan pamisen tässä omaa kantaani, joskin ei mun kanssani tartte aina samaa mieltä olla.

Vaikea sanoa onko tämä kirjoitus humoorista sarkasmia vai vakavasti otettavaa pohdintaa. Mietin tässä miksi politiikot tekevät tyhmiä päätöksiä tämän tästä – ovatko he oikeasti tyhmiä. ja se oleellisin: ovatko he tyhmempiä tai älykkäämpiä kuin äänestäjäkuntansa. vai ovatko molemmat samalla viivalla?

Tarjoan tässä varttisen elokuvan. Ei ole omasta kädestäni mutta näyttelenpähän sentään. Se on jopa yllättävän hyvä kun aattelee että se on pelkkä lukiolaistyö joten hatunnosto noille 16 -kesäisille. Samalla valotan vähän aatoksia joita tarina allekirjoittaneessa herätti.

Turhaa on ihmisen taisto taivahan voimia vastaan. Tämä Eino Leinon runonpätkä on väistämättä tullut mieleen kun on Prioni II uutta traileria väsännyt. Aattelinkin että kerron nyt poikkeuksellisesti tämän tarinan niin saadaan kerrankin vähän inhimillistäkin näkökulmaa tärkeievien juttujeni vastapainoksi.

Puhutaas vähän leipäjonosta. Ei sen viitekehyksestä eli yleisestä sosiaaliturvan riittämättömyydestä, tai miten se antaa kontrastia oikeistohallituksen leikkauspolitiikkaa vasten, tai edes siitä miten se on kansallinen häpeä (sitähän se kyllä on) vaan puhutaan ruoka-avusta itsestään. Puhutaan Hurstin ruoka-avusta.

Tässä kun silloin tällöin innostuu tutkiskelemaan Natsi-Saksan historiaa sieltä ja täältä vastaan kävelee kaikenlaista joka on sinänsä kutkuttavaa, mutta ei kuitenkaan käyttökelpoista. Eikä tästä syystä näitä ole juuri tutkittukaan sen erityisemmin. Vaan voihan niistä tietenkin täällä pamista. Hyvät naiset ja herrat: Inga Ley !

Toteen tossa että panen ainakin talvenajaksi ton kirjamyyntini säppiin eli ei kannata tilailla täältä mitään. Vaan ei hätää, uudistetun tavaran kanssa tullaan kyllä palaamaan aiheeseen. Samalla voisin mainita että ainakin koetan elvyttää tota vanhaa pienlehtijuttua tossa keväällä jos vaan inspiraatio kantaa loppuun saakka.

Yksi toisen maailmansodan suurimpia myyttejä mitä Natsi-Saksaan liitetään, on sen mielikuva supermilitaristisena valtiona.  Tämä näkemys on syvään juurtunut ja pääasiallisin kiinnostus koko maailmansotaan.  Silmät lasittuneina miespolvet  katselevat dokkareita etenevistä panssarikiiloista ja ulvovista stukista, sukellusvene-ässistä tuijottamassa periskooppiin ja niin edelleen. Oikeassa mittakaavassa Saksa oli tuomittu sotansa häviämään.


Ei se mikään salaisuus ole että olen tässä tutkiskellut maailmansotaa. Jossain kohtaa minunkin on otettava kantaa keskitysleireihin ja niiden tarkoitusperiin. Olen vaan pannut merkille että jos pysytään niiden strategisessa ulottuvuudessa, historiallinen totuus on hyvinkin – jos ei nyt denialistinen – niin ainakin revisionistinen.