Ei pitäisi näinä aikoina puhua ilmastohistoriasta mitään, kun se kumminkin nivoutetaan mediakriitikittömien ja ilmastodenialistien loputtomaan kinaan. Se kuitenkin on ollut olellinen asia maamme monirikkaassa asutushistoriassa, ja sitä kannattaa katsastaa – ja lopussa ratkaisen yhden arvoituksen mitä tulee löytämääni Yoldia-kulttuuriin. Kirjaa varten piti kaikki. Ja sitten tulee eteen koko ajan uusia ja uusia tutkimussuuntia jotka vaatii huomiota. Päälinja on ollut miettiä että jos tämä kaikki kuului satakunnan historialliseen maakuntaan, niin minne asti nämä ylettyvät ts mitkä on tämän alueen äärirajat. Yksimielisyyttä siitä ei vallitse tutkijoidenkaan piiristä. Padasjoelle kumminkin. Miten syvälle hämeeseen? Vai onko ensinkään. On olemassa myös tietoa että tietyssä pakanakauden ajanjaksossa häme ja satakunta olivat samaa kulttuurivyöhykettä.
Kirkkoja 33 kilometrin välein Pälkäneeltä Hattulan kautta Lammille.
Tämän viikon kiistakapula on ollut 33-mitta Pälkäneen rauniokirkosta Hattulan pyhänristin kirkkoon. Siinä kulkee alla vanhempikin tieura josta Matti Vakkilainen toteaa:
”Tiereitin palautumisesta hamaan muinaisuuteen ei liene epäilystä. Uhrikivet, pyhitetyt lähteet ja kalmistot sen varrella kertovat jo pakanuuden aikana syntyneistä asujaimistoista ja piirtävät taustalle kuvaa niitä yhdistäneistä kaukopoluista... Hattulan seutua on otaksuttu muinaiseksi kauppa- ja kokoontumispaikaksi ja sellaisten vaiheilla myös hiisilehdehtot ja käräjämäet”.
”Vanajaveden seuduilla, Hämeen vanhimpien kirkkojen läheisyydessä, löytyy pari muinaistietä, jotka eivät sovi yhteen myöhempien paikallisteiden kanssa. Toinen on Tyrvännön Anomaan mailla, ja toinen Hattulasta vanha, pensastunut, muistoissa säilynyt kirkkotie ns hauholaisten tie”. Näin taas totesi Väinö Voionmaa jo satakunta vuotta sitten.
vanhoja ovat. Vanhoja ovat sano. Ja niissä on 33-mitta. Teknisesti Hattulasta on menty kangasalan kautta tammerkosken sillalle ja siitä kokemäenjoelle. Vaan ei ole mittoja. Toisaalta matkan varrelta on kadonnutkin paljon raja- ja matkakiviä jotka vain perimätieto tuntee. On ollut Immonkiveä, köykkäkiveä ja huovinkiveä jotka ovat aikaa sitten kadonneet. Etelään päin menee paremmin. Hattulasta on mitta Lammin kirkolle ja sen eteläpuolella Hämeenkosken kirkolta Janakkalan kirkkoon tasamitta. Se menee aikaa sitten kadonnutta muinaistietä pitkin sillä Janakkalasta on menty Lammille raakasti suoraan itään sysimetsien läpi Hämeenkosken kautta.
Lammilta pitäisi lähteä (myöhempi) Viipurintie Lahden kautta pitkin salpausselkää. Lahteen onkin Lammilta mitta mutta sen ongelma on sama kuin mitta Hämeenlinnaankin. Modernit kaupungit ovat peittäneet mahdolliset merkit alleen, eikä asiaa voi oikein todistaa muuten kuin vain teoreettisesti. Yhtä kaikki, pidän tätä Lammia etelärajana satakuntalaisvaikutukselle vaikka myönnän että palasessa yhtenä viipurintien säiettä eli Myrskylän ja Elimäen etäisyyttä 33.2km ärsyttävänä koska se seisoo siellä yksin omassa ylhäisyydessään keskellä kymenlaaksoa.
Toisaalta – yllättävästi nämä 33-mitat hämeessä tuntuisivat sijaitsevan kahden ley-linjan välissä. Läntisempi, Hämeenlinna – Hausjärvi - Porvoo ja itäisempi pelkistä linnavuorista koostuva Siurosta Haminaan tuntuvat jättävän nämä 33-mitat väliinsä. Tietenkin rajaten ne vain hämeen puolelle.
Joka tapauksessa olen hissuksiin vastakin kun pitää edelleen tutkia näitä vanhoja teitä, verrata missä määrin kuppikivien alue korreloi 33-mittojen kanssa – ja ovatko hämäläiset olleet jotenkin kahtia jakaantunut heimokunta, verrata eri aikakausia rautakaudelta keskiajalle, ja ennen kaikkea mitä murrerajat paljastaa. Tämä se on tietokirjailijan painajainen. Juuri kun luulet saaneesi homman pakettiin, löytyy uusia aiheita, jotka ovat kokoluokaltaan suuria ja tutkimisen arvoisia ja vievät aikaa. Jos tämän kaiken joskus vielä kirjaksi pakkaa, tuskin sitä ainakaan kannattaa vielä keväällä odottaa vaikka näin onkin tullut vihjattua.eihän se päämäärä vaan se matka.
Jukkis
http://www.narvasoft.fi/kalevanpojat/sources/pyhimyskultti.html