Muinainen Salon (Saulin) ja Taavin (Davidin) kuningaskunta

Å

Suullinen perimätieto muuntuu aina. Jopa kirjoitettua on väärennetty ja modifioitu milloin minkäkin politiikan ja apinatarhan etua silmällä pitäen. 

Huomasin jälleen yhden symbolivastaavuuden lisää Luistarin ja Tammelan välillä. 
 

Kyse on tässä kuvassa näkyvästä Luistarin nro 420 haudan vieressä sijaitsevasta kiviveistosmuodostelmasta ja erityisesti vasemmalla pienemmän veistoksen kolmiomaisesta symbolista, ikäänkuin kruunusta. Onneksi sentään on valokuvia edes joistain Luistarin veistoksista.

Sama symboli näkyy eräässä ilmeisesti turveseinäisen asumuksen perustuskivessä. Muinaiset tapasivat laittaa eläimen luita, kolikoita tms. rakennustensa perustuksiin, ilmeisesti suojaamaan ns. pahalta silmältä, kateellisilta, onnettomuuksilta, taudeilta jne. Näköjään myös peruskivetkin oli muotoiltu samaa tarkoitusta varten ja niitä on voitu käyttää myös hautakivinä. 

Tämä tietty symboli oli jonkin kuninkaallisen suvun symboli. 
 

"Hanuman, han udens man (hän udenin mies, hän udenmaan mies), vei Väinämöisen mytologian Intiaan"


Vedat eivät ole mytologiaa, vaan arjalaisten, muinaissuomenkielisten Ra-sakojen kirjoitettua historiaa ja päiväkirjamerkintöjä alueidensa tapahtumista.



 

Uusi muisto-/hautakivilöytö, jossa hopeaa. Sori, loppu ei mennytkään samaan. 



 

Uusi muisto-/veistos--/hautakivilöytö, jossa hopeaa.

 

 

Siinä nenänpielessä ja hieman muuallakin, ohuita päälle vedettyjä hopeajuonteita. Tämän veistoksen alueella on tod. näk. ollut kolmilaivainen asumus tai asuinrakennukseen liittynyt varasto tms. Juuri ennen pohjoiseen auennutta sisäovea, on kolmiokivi asetettu maahan. Tää kolmiokivihän oli tane/dane/danain symboli, eli siinä on asunut taneja. Toisaalla miestä kuvaavaan asetelmaan oli kaiverrettu kolmio ja "sormenpäissä" oli hopeaa. Edellämainitut kuuluivat ilmeisesti samaan sukuun tai kyseessä oli sama hlö. Tässä isommassa veistoksessa mies vaikuttaa vanhemmalta kuin kiviasetelman mies. 

Muuten, Museovirastolle ilmoitetussa Tavastian Sakamaan ydinalueen megaliittimonumentissa oli myös hopeaa, silmä hopeoitu kokonaan. Miten Museoviraston vähämielinen arkeologian rasite, anteeksi, "erityisasiantuntija" Päivi Määränen luokittelikaan sen monumentin muiden muassa?
"Jääkauden tekeleeksi." 

​​​​​​En tiedä, miten vinot silmät Määräsellä ja vastaavilla on, mutta kyllä täältä saa lähteä vaikka Burjatiaan jos alkuperäisten arjalaisten suomenheimojen maa, kulttuuri ja jäänteet ottavat noin koville, puhumattakaan kykenemättömyydestä hoitaa lakisääteisiä virkatehtäviään. Siperiaan jurtanpohjia tutkimaan tai Mongoliaan Pälsin jäljissä.. Mutta one way. 



 

Saman rakenteen yhteydessä oli myös taidokkaasti ja jopa modernin tyylisesti, pelkistetysti veistetty lintu. Lintu on ollut tärkeä symboli muinaissuomenkielisille arjalaisheimoille. Karjalassa ja ilmeisesti muuallakin kuolleen sielun ajateltiin siirtyvän lintuun. Tämä myytti esiintyy myös antiikin helleenien kertomuksessa erään soturin kuolemasta. Tai yksinkertaisesti tuon veistoksen tytön nimi oli jokin lintua kuvaava sana. 

 
Lintu. 

 
Jännästi, samasta kohdasta kuvattu veistos ilta-auringossa näyttää tytöltä, ja lintu on nyt samalla tytön hattu. Taustalla näkyvä, ehkä kansainvaellusaikainen röykkiöhauta on mahdollisesti tuon tytön hauta. Etelä-Pohjanmaalla rikkaat röykkiöhaudat  olivat vain kivestä kuten tuo röykkiö, joten näillä Tammelan taneilla, aasoilla ja gooteilla ym. oli todennäköisesti sukulaisuuskytkökset myös E- Pohjanmaalle. Edellämainittu röykkiö on todennäköisesti ollut myös turveseinäisen talon seinän perusta ja jossain vaiheessa sisäseinän perusta. Itäpuolelle röykkiötä jää ovi ja toinen, pienempi ja pyöreämpi röykkiö, mikä oli todennäköisesti talon kulman perustana. Kiveys tosin jatkuu etelämpänä vielä idemmäs. Kenties koko mäen harjanne on käsittänyt lähes satametrisen mahtitalon jossain vaiheessa viikinkiajalla. Tämä paikka on kenties ollut BG:n kirjoittajan asuinpaikka, ellei kirjoittaja ollut Similän muinainen isäntä, raam. "Shimeah" , joka oli Taavin veli. 

Kielitieteilijöiden käsityksiä E-Pohjanmaan murteesta ja suomen kielen ilmaantumisesta.
www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j...0h18V-9lQ6AcHimYd6qQ

Nämä sijoittavat sen, siis suomen kielen ilmaantumisen tänne rautakaudelle, mutta vedojen mukaan karjalanuottista suomea puhuttiin ja (huom.) kirjoitettiin täällä jo pronssikaudella. Vaikka otsikossa mainittu Salon ja Taavin kuningaskunta yhdistettiin n. 1000eaa. ja johtavan luokan jäsenet kirjoittivat silloin Rigvedan sekä osittain BG:n, suomen kieli oli ollut jo täällä Eur. pronssikauden alusta lähtien, siis kun arjalainen soturi luokka ilmaantui tänne kivikauden lopulla/pronssikauden alussa n. 2300 eaa.

Suomen kieli oli vain arjalaisten, protogermaanisten R1a- suomenheimojen kieltä ja R1a- vasarakirveskansa puhui täällä myös jotain läheistä finnougrista murretta tai kieltä. Mk-taustaisten kielitieteessä on hysteerinen agenda luokitella nämä kansat (alunperinkin) indoeurooppalaisiksi.