Piru = kuningas

Jossain yhteydessä on myös pirkka ja punainennuttu yhdistetty asiaan.

Kerrankin löyty just oikee triidi valmiina.

Mä olen ajateluu näitä juttuja sen suunnattoman mullistavan kirjahankkeen takia ja tää vaikuttais sopivan kaavaan. Suomalaiset ei vaan oo halunnu omia kuninkaitaan sen jälkeen kun alko löytyä vaihtoehtoja.

Onhan meillä näitäkin mouhuja asioita sotkemassa, mutta ylimmästä vallasta niitten ei kannata haaveilla, koska siitä ei vaan tuu mitään.

Ei oo olemassa mitään kovin ihmeellisiä todisteita siitä, että Ruottin valtaa oltais isommin vastustettu ja ruottalaisien sisällissotien aikaa saksalaiset kauppiaat tuuras niitä. Suomalaiset johtajat ei ollu vaihtoehto.

Venäjän valta alko muuttua sorroks siinä vaiheessa kun venäläiset alko antaa suomalaisille valtaa päättää omista asioistaan. Ei se aikasemmin ollu samanlainen ongelma.

Aina pitää olla ettimässä jotain maata, minkä maakunnaks vois ryhtyä. Alistumisen kohteesta ollaan eri mieltä, mutta asenteesta ei tuu riitaa.

Kaikesta näkyy, että suomalaiset pelkää omia johtajiaan niin vitusti, että sellasen saaminen olis sama kun jos Piru peris.

Ykskään pressa ei oo näyttäny stereotyyppiseltä suomalaiselta, ja Kekkosen aika oli sikäli mielenkiintonen ilmiö, että pressaa pelättiin ihan tosissaan, vaikka ei se ollu ensimmäinen pressa, joka haukku ja anto potkuja. Suomalaiset vaan käyttäyty niinku se olis ollu joku mörkö, ja uskalsi päästää sen eläkkeelle vasta kun sen pää pehmeni niin pahasti, että oli pakko tajuta, ettei se enää lähe kunnolla käyntiin.

Ne vaan tarvis mielestään sillon pirun ja käyttäyty niin kun niillä olisi ollu sellanen, vaikka ei oikeesti ollukaan, eikä vanhemmat ikäluokat oo vieläkään toipunu niistä ajoista saaduista traumoista. Ihan kun se olis ollu joku Idi Amin.

Ei mielestäni Kekkosessa mitään vikaa ollu, tämä kun kuitenkin osasi vetää kotiinpäin ja piti kansan puolta. Ukko ei liioin ollut sursilli vaikka sen akka kylläkin oli. Urkin jälkeen tulleet ovat olleet pelkkiä piruparkoja, joiden valintaan on vaikuttanut enemmän goldmansassi kuin kansa ja siksi näiden hommat menee koko ajan vituiksi.

Kane kirjoitti: Tuli tuossa täytettyä aukkoja siwistyksessä lukemalla Kemppaisen teos Jumalten sukupuu. Opuksesta löytyy mielenkiintoinen tieto siitä, että sana PIRU on tarkoittanut alkujaan kuningasta.

Nyt täytyy tutkia paikannimiä tämän tiedon valossa uudestaan.

Kemppaisella ei ole aavistustakaan piru-sanan etymologiasta, kuten ei muillakaan mongolidisilla uusfinnougreilla. Piru tarkoitti alunperin jälkeläistä ja Nipiru, Sumerian kaupunki tarkoitti pirua yhtä lailla. Kaikki varmaan ovat kuulleet "Nibirusta". Pirtti on juontunut samasta pir- juuresta. Pirttikin tarkoitti lasta tai kirkasta, vrt. bright. Iberot puolestaan olivat Kemi- Egyptin finno-arjalaisia apiruja, jotka standardi historiantutkimus tuntee habiruina. Tämä ja paljon muuta on selitetty yksityiskohtaisesti Me Habirut Mahabharata- kirjassa. Siinä valotetaan originaalien R1a- finno-arjalaisten historia tavalla, josta uusfinnougrilaiset N1c eivät osaa edes houria.

On ihan stanan kyllästyttävää lukea ei- eurooppalaistaustaisten mielipiteitä arjalaisten/ germaanien finno-kielen merkityksistä. Samaa "asiantuntijuutta" esiintyy Museoviraston ja muiden kehitysmaalaisten valtaamien instituutioiden parissa.

Euroopan pronssikauden alussa kun oli kuningas ja sah tarkoitti myös hallitsijaa. Sahti oli kuninkaiden juoma ja se sai nimensäkin sahin mukaan. Ihan neuvona, älkää yrittäkö loisia noin helvetisti germaanien ja aryan-heimojen kielellä ja historialla, kun ette tiedä aiheesta sitten yhtään mitään.

Mä oon ajatellu tätä tarkemmin ja se selittäis monta asiaa. Niin kun vaikka sen, että Pekka Siitointa pelättiin, vaikka se ei mikään uhka ollukkaan.

Uran koko kohta oli piiritason nilkin virka SMP:ssä ja sekin meni riitelyn takia. Sen jälkeen sillä oli jotain kontakteja muihin yksinäisiin tyyppeihin, jotka oli olevinaan natsijohtajia, mutta ei se niittenkään kanssa onnistunu järjestäytyyn. Kummiskin se oli aikonaan olevinaan ihan todellinen uhka. Mä vaihdoin joskus vähän ajatuksia yhen vanhan ay-aktiivin kanssa ja ille Siitoin oli ollu ihan oikee äärioikeiston uhka.

Nykysin on sitten Bäckman, joka on samalla tavalla pelottava. Ei osaa järjestäytyä ja jutut on vaan jotain riidanhalusta diipadaapaa, mutta kummiskin se on uhka.

Näitten edesottamuksia on sitten selittelemässä hyvin samankaltaisia tyyppejä. Missään vaiheessa ei tuu sellasta tunnetta, että ne kannattais ottaa tosissaan, niin ettei niitten selittelyt sitten aiheuta pettymyksiä. Niille nää tällaset yksinäiset sudet on jotain johtajahahmoja ja kansa kuuntelee vissiin melkein jännityksestä paskat housuissa niitten tarinoita. Bäckmaninkin jutut jossain venäläisessä roskamediassa muka muuttaa Venäjän suhtautumista Suomeen, vaikka jos yhtään aattelis järjen kanssa, niin sen kannattais panna henkivakuutus kuntoon ja kirjottaa testamentti, koska moni venäläinen kollega on kuollu ihan yllättäen. Siellä ei vaan arvosteta tällaisia kansankiihottajia samalla tavalla kun Suomessa.

Näissä on ihan selkeesti jotain karismaa suomalaisien mielestä ja sitä on paljon. Järjestäytymiskyky on sitä tasoa, että sillä vois palata aika nopeesti takasin kivikaudelle, niin että ne vois olla suomalaisien omia kuninkaita.