Vs: rautakauden ley-linjat ja 33.3 mitat

Voisin ehkä vähän valottaa suhdettani viikinkeihin. Niissä on paljolti samaa mitä keisarinna Sissi -elokuvissa. Nuo keskieuroopan museo-amanuenssit on aikaa sitten tajunneet ettei yleisökuntaa kiinnosta pätkääkään kuka tää keisarinna oli ja miten se eli, vaan se elokuvien luoma mielikuva salaromansseista ja kuninkaiden kosioreissuista. Romantiikannälkäiset kotirouvat ei oo ollenkaan halunneet kuulla miten asiat oikeasti on menneet.

Samahan pätee viikinkeihin. Mielikuva on syntyisin noiden 900-luvun luostarimunkkien kirjoitteluista kuinka hirveän kauheaa porukkaa nuo sarvikypärät onkaan ja panee pirstaleiksi kaiken. Sitten...joskus 1980-luvulla ammattitutkijat alkoivat oikeasti kiinnostumaan keitä nuo myyttiset viikingit sit olikaan. Ja lopputuloshan oli tosi lattea. lammaspaimenia ja maanviljelijöitä jotka ei eronneet millään muotoa aikalaisista. Viikinki tarkoitti kauppiasta joka tuli siitä että ne lastas kauppaiden veneet täyteen villavaatetta ja lähetti ne meren taa josta ne sitten joskus palasi vene täynnänsä kattiloita ja muuta roinaa mitä oli vaihtokaupassa hankittu. Toki ne perusti siirtokuntia sinne tänne. Viikinkipäällikön jolla oli useitakin perintöä kärkkyviä poikia, niille piti keksiä omat omaisuutensa joten oli helppoa perustella siirtokuntia pitkin grönlantia ja bretagnea ja nimitellä niitä sinne kuvernööreiksi niin kaikki oli tyytyväisiä.

mutta eihän yleisö tälläistä halunnu kuulla. se halus omanarvontuntonsa mukaisia tarinoita raakalaismaisista sarvikypäräuroista jotka sotii siellä ja täällä ja ehtoisin juo kaljaa vihollistensa pääkalloista. Sitähän omaa vähän niinku soturiverta silloin itsekin. Ei kukaan halua kuulla lammaspaimenista sanaakaan.
On siis olemassa se autenttinen historia ja sitten on mielikuvahistoria. ja kun mielikuvahistoriaan lähtee mukaan, parin kauppiaan matkareiti muuttuu äkkiä maailmanvalloitukseksi. Kansallisromanttisina vuosisatoina on näitä mielikuvia sitten vahvistettu ja ne on nykypäivän kauraa. ja ne harvat jotka vielä tietää miten asiat oli, ei ne viitti näitä oikoa koska yleisö on omien mielikuviensa lumoissa.

Samahan se täällä meillä. pohditaan oliko suomalaisia mukana viikinkien idänretkillä vaikka todellisuudessa on kyseenalaista oliko mitään idänretkiä olemassakaan siinä mitassa kuin annetaan ymmärtää. saati oliko mitään viikinkejä edes olemassakaan kun parhaimmillaan jossain itämeren eteläosissa. Viikingit oli pieni poppoo pohjanmeren alueella. Alkujaan ehkä yksi kuningaskunta joka perintöjen takia pilkottiin pienemmiksi hallinta-alueiksi eli fylkeiksi. Lopulta sarja epätoivoisia ryöstöretkiä toisten maiden rannikoille jonkinlaista tuloa hankkiakseen ja epäonnisia siirtokuntia jotka sinnitteli aikansa kunnes kuihtuivat pois omia aikojaan. Lyhyesti sanoen viikingeistä on ehkä sellaiset 8-15% totta ja loput on mielikuvahistoriaa.

Historia on aika raaka tieteenlaji ja sanotaan ettei se tule koskaan valmiiksi koska seuraava sukupolvi kirjoittaa viikinkihistoriankin taas uusiksi koska aina väliin mielikuvahistoria palautuu autenttiseen historiaan josta se taas kasvaa mielikuvien ehdoilla jne.

Mitä mä oon huomannu, niin ammatitutkijat ei oo tota mieltä. Joku julkisuudenkipee friikki voi ollakin, mutta niillä on kummiskin uskottavuutta se sama annus kun Johanna Tukiaisella.

bora.uib.no/bitstream/handle/1956/6895/D...quence=1&isAllowed=y

Tää ny menee hetkeksi ohi teeman mutta aihehan on paljon laajempi ja käsittää koko historiankirjoituksen. Itekin kiinnostuin toisen maailmansodan historiasta ihan uudella tavalla kun oivalsin että se on kirjoitettu sodanaikaisen propagandan ehdoilla voittajavaltioiden sittemmin hitsatessa ne viralliseksi näkökulmaksi.

Etymologian avulla esim näimme että rusit eivät voi juontaa ruotsalaisista koska ruotsalaisia ei ole kutsuttu ruotsalaisiksi millään ennen 1200-luvun loppua tai 1300-luvun alkua kun taas rusit mainitaan kronikoissa jonkun 900-luvun tietämillä. Koko juttu on 1800-luvun lopun ruotsalaisten kansallisromantikkojen kehitelmää.

Rus-nimitys on ikivanha, jo ajalta n. 2300 eaa. ja se tulee Panu Jamin (jäämien, jaaman jaman jne. panu puolestaan tarkoitti poikaa) heimon patriarkasta Rus/Ros eli Panu Jamin pojan nimestä ja rus oli täten yksi jäämien klaani. Itäiset nykysuomalaiset eli mongoloiditaustaiset selittävät hämäläisen muodostuneen Baltian zeme-sanasta, mutta se on yhtälailla potaskaa. Hämä juontaa jäämistä tai jämästä, mutta nykyhämäläiset eivät tietenkään ole R1a -jäämejä, vaan isovihan tulosta yms.

Varangi on sekin todella vanha sana ja juontaa vara- sanasta tai nimestä. Rusit, varangit olivat muinaissuomenkielisiä, niin Suomen, Ruotsin kuin Tanskan ja Norjankin alueilla ennen katolista valtaa ja kielenvaihtoa.

"Rusi" kirjotettiin aluks "rhos" ja tää oli siinä vaiheessa kun ne ryösteli al-Andalusia. Walesissa on paljon kaikkee rhos-alkusta ja viikinkien toimita alko painottua Itämerelle ja Itä-Eurooppaan vasta sen jälkeen kun ne heitettiin pihalle muun muassa Walesista 800-luvun lopulla.

Kiovan Venäjällä on ollu sellanenkin lempinimi kun أرشيف إسلام أون لاين elikkä Gog ja Magog. Arabien mielestä rusit oli pakanoita elikkä tulen palvojia ja ne vaan teeskenteli kääntyneensä ensin kristityiks ja sitten muslimeiks.
Ne kanssa keräs ruseista niin paljon huhuja, että nykyäänkin tiedetään, että mitä niistä ajateltiin.

Rusit oli niin epäluotettavia, ettei ne uskaltanu liikkua yksin eikä kaveriinkaan voinu luottaa ollenkaan, niin että ne liikku sitten vähintään kolmen ryhmissä.

ia902803.us.archive.org/16/items/IbnFadl...sics%20-%20Copie.pdf

archive.org/details/historyoflapland00sche/page/n12

Toi on vuodelta 1704.