Geomantia

Jatkan vielä tuota kummitusteemaa, että ihan kokonaan kummittelua en pistäis pelkkien ultra- ja infraäänien piikkiin. Kävin tossa surutalossa ja sanoin silloin hautajaisten jälkeen, että kaikkien isojen uskontojen mukaan vainajahenki vaeltaa maan päällä 30-40vrk. Leski tietenkin piti moista ihan puppuna, mutta viimeksi käydessäni alkoi kysellä yksityiskohtia tarkemmin.
Oli huomannut että talon kissa oli hautajaisten jälkeen tuijottanut kiinteästi yhtä pöydännurkkaa, eli sitä samaa paikkaa jossa vanha isäntä eläissään tapasi istua. Aivan kuin katti olisi nähnyt siinä jotakin, ja tuijottanut ihmeissään. Vaikka niinhän ne sanoo, että kissa näkee kuolleet.

Voihan se tietty olla ultraääntäkin. Kissan viiksikarvat vaistoavat sellaisen, mutta epäilen että kissalla ja vainajahengellä oli keskenään visuaalinen yhteys. Ongelmaksi nyt nousee, että kun asiaa olen googlaillut, niin kissan näkökyvystä ei paljoa tiedetä. Ei tiedetä sitäkään, näkeekö se pimeässä infrapunaa, eli sillä olisi samanlainen ”lämpökatse” kuin vaikkapa käärmeellä. Valo ja ihmissilmin näkymättömät valot –ultra- ja infra – on kaikki osa sähkömagneettista spektriä. Se miten laaja tämä on kissan silmille, sitähän ei tiedetä, mutta se toki tiedetään että ihmisen oma katse on suhteellisen rajoittunut näkemään vain tiettyjä tarkoin rajattuja aallonpituuksia.
Sinänsä harmillista että nyt olisi ollut tilaisuus, kun kerran tiedämme tarkan paikan jossa ”kummitus” istuu, niin olisi pitänyt päästä kuvaamaan tuo nurkka kaikilla mahdollisilla vär- ja lämpötaajuuksilla, ja katsoa näemmekö saman kuin kissakin. Tai mitä kissa itse asiassa näkee?
Jos nyt kuitenkin aattelee tuota kansanperinnettä, että vainajahengen liikkuessa lämpötila laskee, niin melkein voisi tämän perusteella veikata että kyse on enemmänkin ultraviolettisävystä kuin lämpimämmästä infrapunasta. Joka tapauksessa tässä vilahti käyttämätön tilaisuus tämän asian tutkimiselle.

Jukkis kirjoitti: kaikkien isojen uskontojen mukaan vainajahenki vaeltaa maan päällä 30-40vrk.

Kyllähän tuossa perää on, tosin mielestäni aika on paremmin vuosi. Alkuunsa poikkeavuuksia esiintyy tieheämmin mutta ajan kuluessa harvenevat. Kello on se yleisin, joka tuppaa pysähtymään kuolinhetkeen ja ei yleensä yhdessä paikassa, vaan useammassa missä jälkeläisiä on. Myös erilaiset hajut, "hajuveden tuntuiset" yhtäkkiset tuoksut saattavat muistuttaa vainajasta. Myös linnut on kumman seurallisia, varsinkin kesäisin kuukkeli, joka tunnetaan vanhoissa uskomuksissa sielunlintuna.

Kuukkeliin on liitetty menneinä aikoina paljon uskomuksia. Tästä kertoo jo kuukkelin eri nimien kirjokin; kuuskilainen, kuuksikas, kuuhkilainen, korpinärhi, leppäkuuhinkainen, ryssänpyy... Taigametsävyöhykkeellä eläville suomensukuisille kansoille kuukkeli on ollut pyhä sielunlintu, jonka hahmoon metsästäjät kuolemansa jälkeen asettuvat. Kuukkelia pidettiin myös metsän emäntänä, jonka lihan syöminen auttoi vaikeisiin synnytystuskiin. Pohjois-Suomessa jossa lintu on aina ollut yleinen ja tuttu, kuukkelista on pidetty. Etelässä sen sijaan kuukkeli on usein kantanut epäonnentuojan mainetta, ja kuukkelin pesän löytäminen tarkoitti kuolemaa.

Lappilaisille se on onnen- tai sielunlintu, johon metsämiehen sielu siirtyy kuoleman jälkeen. Saamelaiset ajattelevat kuukelista myös onnenlintuna. Siellä missä on kuukkeleita ei ole petoeläimiä eikä suuria petolintuja. Toisaalta etelä-suomalaisessa perinteessä se on myös epäonnen tuoja. Jos löytää kuukelin pesän, se tietää jopa jonkun läheisen kuolemaa. Metsämiehille se on ennustanut pohjoismaisessa perinteessä vaikeuksia. Ruotsalaisten mielestä metsästäjän metsälle mennessään tulisi välttää kuukkelin näkemistä. Jos kuitenkin niin käy, on parasta palata kotiin. Saalista ei sinä päivänä tule. Kuukelin ampuminen tietää ruotsalaisen ja norjalaisen kansanperinteen mukaa aseen tärvääntymistä ampumakelvottamaksi. Suomalaisia kohdellaan perinteessä julmimmin. Jos ammut kuukkelin, metsästysonni on menetetty loppuiäksi. Norjalaisen perinteen mukaan on paras pysyä poissa metsätöistä, jos sinne mennessäsi näet kuukkelin. Se tietää sille päivälle jotain onnettomuutta. Norjalaisten mielestä kuukkelin ääni on jostain maan alta tulevaa maahisten ääntä. Kuukkeli ei pesi Saksassa. Niinpä sen ilmestymistä sinne pesimäalueen huonon ruokatilanteen vuoksi on pidetty todella synkkänä ennusteena. Se on tuonut tullessaan sotaa, ruttoa ja muita kärsimyksiä.

Lähteet: www.kuukkeli.com/3juttu0905.html ja juhanijalkanen.com/2013/01/28/kuukkeli-p...tu-kansanuskomuksia/

Appifaari kun kuoli, kuukkeli tuli usein lähelle "toimittelemaan".

Tää kuukkelijuttu oli mulle ihan uutta, mutta herättää heti ajatuksia. Yksi on tuo, että mahtaiskohan lintu jollain lailla tykätä negatiivisista maaenergiavirtauksista ja se työntyis ehdoin tahdoin näille ultraääni-seuduille? Ihmisessähän samat virtaukset herättää levottomuutta, tunnetta että joku tuijottaa jne. Kummitusmaista fiiistä. Mistä me päästäänkin siihen että kun siellä pohjanmaalla on se kummitusmetsä, ja mulla ilmiömäinen kyky hankkia vaikeuksia itselleni, niin nää kaksi pitäisi yhdistää. aattelin meinaan mennä sinne samoamaan päiväksi ja kuka tietää vaikka olisin yötäkin pilkkopimeessä mettässä, josta ei - shakespearea lainatakseni - ole kuunaan matkamies palannut. Pitäs vaan etukäteen miettiä mitä siellä tutkii ja millaisin eväin - ja onko kuukkeleita mettä täynnänsä. Jos ei muuta niin ainakin kameramies matkaan niin saa hyytävän youtube-videon.

Vois siinä samalla tavata?

Jukkis kirjoitti: Tää kuukkelijuttu oli mulle ihan uutta, mutta herättää heti ajatuksia. Yksi on tuo, että mahtaiskohan lintu jollain lailla tykätä negatiivisista maaenergiavirtauksista ja se työntyis ehdoin tahdoin näille ultraääni-seuduille? Ihmisessähän samat virtaukset herättää levottomuutta, tunnetta että joku tuijottaa jne. Kummitusmaista fiiistä. Mistä me päästäänkin siihen että kun siellä pohjanmaalla on se kummitusmetsä, ja mulla ilmiömäinen kyky hankkia vaikeuksia itselleni, niin nää kaksi pitäisi yhdistää. aattelin meinaan mennä sinne samoamaan päiväksi ja kuka tietää vaikka olisin yötäkin pilkkopimeessä mettässä, josta ei - shakespearea lainatakseni - ole kuunaan matkamies palannut. Pitäs vaan etukäteen miettiä mitä siellä tutkii ja millaisin eväin - ja onko kuukkeleita mettä täynnänsä. Jos ei muuta niin ainakin kameramies matkaan niin saa hyytävän youtube-videon.

Vois siinä samalla tavata?

Olen ohi ajaessa (3 tiellä) muutaman kerran pohtinut myös, että pitäisikö käydä kummitusmetsän reunamilla vilkaisemassa sitä. Mukulat on ollu matkassa mukana ja tierä, jos paikka on maineensa veroinen, sitä voisi joutua koko kööri vielä mieroontielle... . Meiltä matkaa sinne on noin 27 kilometriä virallisia teitä pitkin. Päretkoneentietä Tipulintielle Hiidenhaudanmaan kohoralle oikoosi melkoisesti mutta palan matkaa joutuisi ajamaan peltoa pitkin. Linnuntietä matkaa on vähemmän kuin Ilmajoelle, alle 20 km.

Juu olisi mukava tavata ja jos siellä pilkkopimiässä mettässä kiire tulee, kokilla on pari petiä jossa voi huilia. Lähellä on myös pieni metsikkö, jonne en puolenyön aikaan toiste mee, sen verran outo oli ääni, kuin lauma hevosia juoksemassa, että tuli tämä vahingonlaukaus kameralla ja Tutun (koira) kanssa ei oikein tiedetty, mihin suuntaan lähteä litomaan:

Joo, on kokemusta kanssa törmätä lepikossa lepäilevään hirvilaumaan. Kyllä siinä vaan säikähtää kun ihan muutaman metrin päässä - tiheän koivulehdikön takaa - lähtee sorkkia tömisyttään.
mutta joo, ettei jää geomantia teoreemaksi vaan jotta asiaan saa myös kunnon kenttätutkimusta niin sain mukaani innokkaan kuvaajan. Sanoi heti että kyllä tästä sellaisen köyhän miehen blair witch -projektin saa. eli tulossa ollaan mut ehkä vasta kesäkuussa. Kun jäi niin kaiveleen toi että siellä mettässä olis "erikoista kasvillisuutta" ja pitäähän se nähdä omin silmin.
muuta ultraäänimittaria ny ei satu oleen messissä, mutta metallivarvut sentään löytyy. ajaa saman asian.
muutenkin täytys ruveta kerään kaikkee erikoista tän aihepiirin tiimoilta.

Juu, taisi olla kauriita, niitä näkee silloin tällöin parvena. Kyllä siinä hetken mietti mihin suuntaan tryykää. Kasvillisuudesta senverran että Rahanaaston vanhaisäntä tapasi aina toimitella Pässilänvuorella ja Rajalammen ympäristössä olevan trooppista kasvillisuutta,"- Kas tuolloin joskus Suomi oli Ekyptin korkeudella". Joka tapauksessa ajan saatossa ihmiset ovat vieneet niitä mennessään ja on tuuria, jos nykyisin löytää näitä "trooppisia" lajeja. No ainakin karhun paskaan saattaa astua...

Ohessa on kuva Rajalammen edustalla olevasta mettiköstä, siinä on jonkinmoinen kivikehä ja etualalla viitien metriä kanttiinsa oleva kiviröykkiä:



Sota-aikana täällä oli neljä sotavankia tekemässä harvennustöitä. Kolmelle tuli koti-ikävä ja alkoivat suunnitella pakoa. Neljäs pani hanttiin ettei täältä minnekkään lähdetä. Tappoivat tämän ja hautasivat maastoon ennen karkaamistaan. Pariviikkoa ehtivät olla hukassa kun jäivät kiinni, neljättä etitiin myös kun paljastui mättään alle piilotetun. Sitä en muista miten näiden kolmen kävi kun karkumatkan raakuus paljastui, kuitenkin lokoisa ulkoilmaelämä päättyi siihen.