Suomesta tulee valo!

frank kirjoitti: :laugh: Näiden "keskustelujen" pohjalta väittäisin että sitä valoa saadaan vielä tovi odottaa...

Ainahan voit itse näyttää esimerkkiä, miten sitä valoa tuodaan tupaan? Muuten negatiivinen ja substanssivapaa kommenttisi sopisi paremmin vauva.fi- tai skepsis.fi-foorumiin.

Pahoittelut sivupersoonani puolesta. Hän on kovin huonomuistinen, ja unohti, että valolla tässä yhteydessä tarkoitetaan järjen valoa, keksintöjä ja muita älynväläyksiä...vrt. esim. ne ihme korvakynttilät, Valkee vaimikäsenytoli. Takavuosina jostain muistelen lukeneeni, että tässä maassa tehtaillaan eniten patentteja väkilukuun suhteutettuna, åååååaöööörrrgh..nyt iski taas sivupersoona päälle... Suomi tyhmä tyhmä juntti paska maa tyhmä tyhmä super SUPER tyhmä..ååååååå!

Yes, sellainen pieni robomies, joka imuroi, valaisee, hoitaa vanhukset, ja päästä versoo superfoodia.

Oli ihan hyvä oivallus tuoda keksinnöt tähän yhteyteen. Raaka totuus on, että politiikka ei ole koskaan kyennyt lisäämään ihmisten onnellisuutta, mutta tekniset keksinnöt sitäkin enemmän. Sillä tekniikka ei ainoastaan helpota elämää, vaan muuttaa myös sosiaalisia suhteita, jos Foucault olisi joukossamme, hän puhuisi tässä kohtaa talojen savupiippujen merkityksestä perheyksiköiden muodostumisessa.

Itse puhuisin mieluiten kännyköistä. Ennen niitä tämäkin maa oli mielenterveysongelmien ja itsemurhien luvattu maa. Eikä tämä toimi yksinomaan yksilötasolla, sillä tekniikka muuttaa myös yhteiskunnallisia rakenteita. Näin jälkikäteen voi todeta että pientilallisuus – joka muodostui sotien jälkeen – oli malli, joka toi hurumykän rakennevikoja. Toisistaan eristyksissä olevat ihmiset, täysin luonnonvoimien armoillakin olevat pientilalliset jotka elivät elämänsä lähinnä köyhyydessä (ja sen lieveilmiöissä) ja haja-asutuksesta synergia puuttui ihan täysin. Tietämättömyys, taikausko ja suoranainen lahkolaisuus kukoistivat.
Tehdaskaupungit olivat askel parempaan, mutta niissäkin työväenluokka muodosti omia valuvikojaan. On mielenkiintoista havaita miten ikuisaihe eli juoppous oli sidoksissa työväenluokkaiseen ajatteluun. Kun jälkiteollinen aikakausi alkoi, puliukot yksinkertaisesti katosivat katukuvasta. On helppo väittää, että puliukot syntyivät tietynlaisessa yhteiskuntarakenteessa. Nyt meillä on näköjään yhdenlainen rakenne joka taas tuottaa sivutuotteenaan näitä po. no-go-zone –vyöhykkeitä, jotka taas olisivat olleet mahdottomia modernina aikana. Kun tämä rakenne taas muuttuu johonkin suuntaan, katoavat getot mutta tilalle tulee kenties joku toinen ongelma jota tällä hetkellä emme osaa vielä hahmottaakaan. Näin tämä toimii.

Keksinnöt on se joka muutokset tuo. Valitettavasti valtaosa suomalaisista patenteista on hyödyttömiä. Sillä ihminen keksii vain siitä elinympäristöstä jossa asuu. Pientilojen maailmassa keksinnöt liittyy maatalouteen, työväenluokkaisessa tehdasmiljöössä keksinnöt liittyvät tehtaiden tuotantoon ja kapasiteettiin jne. Se pieni hetki tietotekniikan vallankumouksessa antoi meille kaikille tilaisuuden tehdä maailmanluokan oivalluksia, mutta tilaisuus vain lipui käsistä. Lähinnä synergiaetujen puuttumiseen. Pitkässä juoksussa kun harvaanasutussa maassa pienissä taajamissa ei voida pitää maailman tietoteknistä kehitystä hanskassa.

Mediokratiassa visionääri osaa kertoa että ongelmat ratkeavat itsestään. Se on luonnonlaki. Näin muut osaavat olla etsimättä ratkaisuja ongelmanratkaisukyvyn omaavilta ihmisiltä ja odottaa viisasti ihmettä.

Odotellessa voidaan jatkaa velaksi vaurastumista, koska ihmehän nekin lopulta pois maksaa. Sitä voi jopa auttaa tapahtumaan.

Roviolla tahkoaa rahaa Angry Birdsillä, joten mediokraattien kannattaa auttaa pelinkehittäjiä toistamaan Rovion menestys.

Perustetaan pari tiedekuntaa tuottamaan akateemista nonsenseä ja palkataan 30 000 virkamiestä pakottamaan peliteollisuus suunnitelmatalouden piiriin. Kulut maksetaan ottamalla lisää velkaa, onhan se jo käytännössä tienattu korkojen kanssa.

Velkaantumiset tullaan joskus maksamaan pois jollakin kaikkia kohauttavalla keksinnöllä. Oishan se tietenkin hienoa kehitellä kertaheitolla joku oiva keksintö, josta tulisi vientisektorin lippulaiva, mutta se taso millä me ollaan, on kyse vaan omasta selviytymisestä. Omasta keksinnöstä.

Ei ne tyhjästä synny, vaan niiden kehittely vie vuosia haalien tietoa sieltä täältä kunnes ne alkaa yhdistyä. Pitkän päälle jokainen voi pukea ne rahanarvoiseksi ideaksi, tuotteeksi ym. vaan ilman pohjatietoa ei tätä innovaatiota tietenkään synny, ja itse uskon ettei turhaa tietoa olekaan. Turha kuitenkaan puhua itsestään pienyrittäjänä, kun oikea määre on enemmänkin tietokykytyöläinen.

Jutun kakkosvaihe on sitten sosiaaliset suhteet, jota kautta se leviää jos on levitäkseen. Asiakasrekisterit, kaveri- ja harrastajapiirit, opetuslapset, fanit ym facebook-kaverit ratkaisee tän homman. Se kenellä on eniten tuttuja ja kuka niitä osaa kasvattaa, omaa entiten sosiaalista pääomaa eli jakelukanavaa. Nykymaailmassa oikeastaan tärkein juttu onkin tuo sosiaalinen verkosto ja tuo kultainen tuote tulee vasta kakkosena, sillä tuotteen ei tietenkään tarvitse edes olla millään muotoa konkreettinen.
Näin nykypäivänä keksitään. Kun tekee jutusta riittävän omannäköistään, ei sitä toiset pysty kopioimaan ja tässä mielessä perinteinen ajattelu patenttisuojineen on armottoman vanhanaikaista. Oleellista on tajuta, että kuka tahansa pystyy mihin tahansa, ja turhien kulurakenteiden hankkiminen on – turhaa.
Kehitys on meinaan menossa kovaa kyytiä tähän suuntaan ja luoville yksilöille on taas tilaa.

Oon kyllä pohtinut että kakkosvaiheessa alkaa tulla ongelmia vastaan sitten kun sinneasti päästään. Kun kuka tahansa internet-yhteyden omistaja pystyy tahkoamaan muutaman lantin lähipiiristään, niin seuraava vaihe on tietenkin lähipiirin yhdistyminen yhdeksi kokonaisuudeksi, jotta saavutetaan isompia ihmismääriä. Huomisen keksinnöt syntyy niin, että lauma osaajia tuo yhteiseen pöytään oman tietämyksensä, ja syntyy jotakin. Kaikki on tietenkin freelancereita ja kun nämä taas yhteisen projektin päättyessä katoavat kukin omille teilleen jne niin jälkikäteen voi kyllä tulla monenlaista kiistaa tekijänoikeuksista yms. Tämä on tämä hakkerietiikan ongelma johon markkinaoikeudellakaan ei vielä ole vastauksia. Tämä on onneksi vielä vasta huomista, nyt eletään vasta yksinäisten susien aikakautta.

Tarinan opetus oli että kun puhutaan keksinnöistä, rutinoihin ei ole aihetta. Jokainen on edelleen oman onnensa seppä, ja kuka tahansa voi olla tietokykytyöläinen.