Suomesta tulee valo!

Jotta ylläoleva edes jotenkin konkretisoituisi, niin otan esimerkin jostain. Vaikka tästä maahanmuuttoasiasta, kun se nyt kaikkia niin kerran kiinnostaa.

Maahanmuuttokritiikin (=Persujen) taustalla on työväenluokan hämmennys postmodernista maailmanmenosta ja prekaareista työsuhteista. Työläiset on ns. menettäneet pelin mutta koettavat kontrolloida hämmennystään ja pelkojaan luomalla itsestään porvarillisen hahmon. Arabirutkut on tähän oivallinen peilauspinta jonka edessä saa osoittaa ylemmyyttään. Aivan samalla tavalla näitä no-gone-zoneja paheksutaan moraalisen rappion ilmentyminä, kuin viktoriaanisessa yhteiskunnassa yläluokka paheksui näitä hellsKitceneitä ja Whitecahepeleita, Brixtoneita ym alemman työväenluokan pesäkkeitä kaikkine lieveilmiöineen. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, paitsi että ennen yläluokka oli oikeasti porvarillista yläluokkaa, eikä vain kuvitellut olevansa kuten Persu-parkojen on nyt fantasioitava.

Halla-Aho taisi olla sellainen tietokykytyöläinen joka oivalsi internetin ja sosiaalisen pääoman kasvattamisen. Eikä hänellä edes ollut mitään konkreettista tavaraa, mutta muutti silti aineettoman ideansa rahaksi. Pääsi eduskuntaan eli sai himoitun ammatin joka on tunnetuin kovasta palkkaluokastaan. Näin se homma toimii. Se oli ja on yhdenlainen innovaatio sekin, sinänsä yksinkertainen mutta nerokas.

Tavallaan Halla-ahoa voi pitää luovana, tai ainakin sen polun kulkijana jossa luovat ihmiset liikkuu. he hankkivat pohjatiedot, muuttavat sen agendaksi, ideaksi tai tuotteeksi ja sitten hyödyntävät verkostojaan levittääkseen. Hänellä on ollut onneakin mukana että idea on sattumoisin vastannut myös sosiaaliseen tarpeeseen (työväenluokan hämmennykseen). Itse en – suoraan sanoen – pidä Halla-ahoa erityisen neropattina mutta tunnustan että hänen käyttämänsä systeemi – tietokykytyöläisyys – sosiaalisine verkostoineen on todella toimiva työkalu jos sen osaa hyödyntää.

Keksintöjä alkaa syntyä kun kekseliäitä ihmisiä kootaan yhteen, annetaan heille tarvittavat resurssit ja kerrotaan vähän mitä ollaan vailla. Näin se on aina ollut ja näin se tulee olemaankin.

Sosiaalinen media on olemassa sitä varten että toimistotyöläisillä olisi keino pitää yllä sosiaalista sirkusta myös palaverien välillä. Tutkimusten mukaan sieltä löytyy netin tyhmin porukka.

Keksintöjä alkaa syntyä kun kekseliäitä ihmisiä kootaan yhteen, annetaan heille tarvittavat resurssit ja kerrotaan vähän mitä ollaan vailla. Näin se on aina ollut ja näin se tulee olemaankin.

Sosiaalinen media on olemassa sitä varten että toimistotyöläisillä olisi keino pitää yllä sosiaalista sirkusta myös palaverien välillä. Tutkimusten mukaan sieltä löytyy netin tyhmin porukka.

Valitettavasti en voi oikein yhtyä noin perinteisiin näkemyksiin. Luovat ihmiset kun saa yhteen niin ei suinkaan kannata tuhlata resursseja antamalla ohjeet mitä pitäisi ajatella. Sillä todellinen luovuus kun on ennustamatonta.
Ihan näin esimerkkinä tuo oma ajatuksesi että sosiaalinen media on jonninjoutavaa höttöä palaverien välillä.
Olisiko luova ajatus sittenkin se, että luovuttaisiin kokonaan turhista palavereista ym hidastavista ja passivoivista tekijöistä ja ryhdyttäisiin oikeasti tahkoamaan voittoa em. hötön avulla? Tämä on tietenkin sen tason luova ajatus jota kokouksia, seminaareja, koulutuspäiviä ym rakastava johto ei halua kuulla. Palavereista luopuminen on ehdotuksena luonnollisesti epäluottamuslause johtoa kohtaan, joka vastaa näin törkeään aloitteeseen päättämällä päästä ehdottajasta ensitilassa eroon. Vaan piruako sitten kannattaa edes pohtia luovia aloitteita, jos niitä ei oikeasti halua kuulla?

Itse jos olisin firman dirika, palkkaisin väkeä sen mukaan paljonko niillä on FB-kavereita ja antaisin ymmärtää että kaikkinaiset työntekijöiden hehkuttelut Facebookissa ja blogeissa joissa puhutaan yhtiön tuotteista, työilmapiiristä yms on ehdottoman tervetulleita. Eikä mene aikaakaan kun tämän höttöilyn seurauksena tuotto nousee 2000% seuraavan vuoden aikana. mutta tämähän onkin luovaa markkinointia eli tätä markkinointi 3.0 ja sen takia vielä täyttä sci-fiä tässä maassa. Meillä työasioista puhuminen netissä ei johda kun potkuihin.
aiheesta lisää: tuulamaria.fi/Tuulamarian_kirjaikkuna/Markkinointi_3.0.html

Pitkittyvä taantuma on täällä yksityisellä sektorilla näkynyt toisiaan seuraavina säästöinä. Ne ovat pakottaneet perehtymään tuottavuuteen ennakkoluulottomasti, ja nyt introvertit ovat suurta huutoa. Palaverileijonien aika haaskaantuun pääosin kaikkeen muuhun kuin työhön eivätkä he yleensä ole hyviä muussa kuin muiden miellyttämisessä eli he saavat lähteä ensimmäisinä.

Sosiaalisessa mediassa se näkyy katkeroituneiden palaverileijonien määrän rajuna kasvamisena.

Somen tärkeys on Somessa syntynyt myytti ja se lepääperättömien juorujen päällä.

Olet kai kuullut että Twitter oli tärkeässä roolissa arabikeväässä? Ja katin kontit.

Arabit eivät ihmeemmin käytä Twitteriä, koska heille se on vihollisen tiedonlouhintaoperaatio. Heillä on omat palvelunsa.

Arabien itse tuottamia palveluita käytettiin vain kokouksista ja mielenosoituksista tiedottamiseen. Käytössä olivat myöt puhelimet, ilmoitustaulut, julisteet ja iki vanha suusta korvaan menetelmä.

Kun Somessa leviää dramaattinen ja perätön tieto siitä tulee lopulta uutinen, mutta ei se siitä todemmaksi muutu.

Eikös se ole tunnettu totuus, että työpaikassa kun työpaikassa vain 10% (maksimissaan) tekee kaikki työt, ja loput vaan oleilee? Tai ehkä vähän rumasti sanottu, otetaan sanoja takaisin. valtaosa tekee ns. bulkkityötä, jolla ei ole mitään tekoa firman menestymisen tai tuhoutumisen kanssa (puhtaaksikirjoittaa, moppaa lattioita jne). Vaikka tärkeitä nekin.
Vaan alla on nyt tärkeä kaavio, ja jos sitä ei tajua, ei kannata kuvitellakaan pärjäävänsä kuvioissa. Se on pienimuotoinen ihmisten sosiaalinen verkosto. haluaa sitten nostattaa arabit kevääseen, päästä eduskuntaan maahanmuuttovastaisuudella tai vaikka saada Sinikivi-lehteä kaupaksi, on tämä kaavio tunnettava. Se on ihan yksi ja hailee mikä sen alusta on; twitteri, kännykkä tai vaikka peltipurkit ja lanka.

Vasemmalla alakulmassa on nro 1 joka ei meitä kiinnosta. Hänellä on yksi ystävätär ja toisena kontaktina vanha äiteensä. Sen sijaan nro 25 kiinnostaa kovastikin; tästä kaverista ollaan kiinnostuneita kumousjohtajien ja mainosmiesten keskuudessa – hän on se joka mobilisoi vallankumoukset ja hyvän myynnin mille tahansa tuotteelle. Edellyttäen että häntä saa kehumaan tuotetta tai lietsomaan raivoa arabeissa. Jos samaan verkostoon samalle asialle saa nrot 25 ja 4, mikä tahansa onnistuu, siis ihan mikä tahansa. Kaiken kun ratkaisee sosiaaliset suhteet. Tylsimykset ei tätä käsitä. He funtsaavat että jaaha, munkin pitää mennä faceen niin hommat kulkee, mutta eihän se nyt ihan näin simppeliä tietenkään ole. Sillä kenellä on laaja sosiaalinen verkosto, sillä on kaikki maailman ihmiset vain kolmen kättelyn päässä. Tohtiiko ajatellakaan mitä tapahtuisi jos nuo 25 ja 4 alkaisivat jonkun firman tuotteita puffaamaan? Se on enemmän kun koko mainososasto, lukemattomat palaverit ja leegio työntekijöitä saa yhdessäkään aikaan.

Se joka nämä jutut tajuaa, pääsee pitkälle maailmassa. Vaikka tyhmäähän se on tietty tyytyä näitä rekrytoimaan jos sellainen voi olla ittekin; sellainen kun saa aina nopeasti ensikäden tietoakin ihan mistä tahansa. mutta ennen kaikkea, tajuaa että sosiaalinen verkosto on siinä se pääjuttu, jolla kuka tahansa voi sätkiä elämän halki rasittumatta. Se on huomisen tärkeimpiä mainostusmuotoja enkä ihmettele että Lontoossa jo kattellaan työhakijoiden FB-tuttavuuksien määrää. Parin vuoden päästä täälläkin?

Haluan jatkaa aihetta (aloin lämmetä) että mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? mehän puhuimme jo Halla-Ahosta ja siitä kuinka hän nousi eduskuntaan ja kaikkiin kovapalkkaisiin valiokuntiin vaan sosiaalisen kentän avulla. Otetaas toinenkin esimerkki. Otetaan tuo Parviainen.

Se on aikas selvää että ”Juorut” ketjun aloittaja lienee Parviainen itte. Hänen ei tarvitse nyhjätä henkilökohtaisten suhteiden tasolla, kun kerran sosiaalinen verkosto toimii myös saittien tasolla eli isommassa mitassa. On olemassa saitteja jotka vastaa kaavion ykkösnumeroa (jossa ei käy ketään) ja sitten on vilkkaita saitteja. Koska hän sai blogilleen hetkessä lukijoita 40 000 veikkaan että hän käytti n. 5-7 saittia (tältä palstalta tuli n. 5000-6000 lukijaa).

Tässä toistuu tämä tietokykytyöläisen kaava. Ensin tiedonkeruu eli juorujen kuuleminen, jolla alkuunsa ei tunnu olevan mitään hyötyä. Sitten sen sosiaalinen hyödyntäminen (blogi ja saittien hyödyntäminen) ja lopuksi vielä idean tuotteistaminen (juorukello.fi) ja rahanarvoiseksi muuttaminen. Eikä tässäkään edes myydä mitään konkreettista tuotetta vaan yksinomaan sosiaalista pälä pälää, mutta tullaan silti rikkaaksi jos taktikointi seiskan viereen onnistuu.
Jälleen sama ilmiö… kuka vielä aliarvioi tätä systeemiä? Parviainen tajuaa jutut ja ymmärtää että sosiaalinen kenttä itsessään on se, millä netotaan. Se mitä siinä tuotetaan on yhtä vähän merkitystä kuin sakkapolyesterillä ruoansulatuksessa.

Itse asiassa maailmalla jossa on vielä isommat puitteet – jossa tavoitellaan kymmeniä miljoonia ihmisiä yhden tunnin aikana, homma on liian suuritöinen yhdelle ihmiselle. Ei siellä enää yksi parviainen pärjää. Nerokkaasti onkin kehitetty tietokoneohjelma joka kirjautuu kivasti kaikille saiteille ym verkostoihin samaan aikaan. ohjelma automaattisesti antaa eri aliakset eri saiteille jos ei kaikkia nimimerkkejään muista. Näin saa yksi ihminen edustaa meitä kaikkia ja todeta vaikka että äänestäkää haavistoa ja kaikki kattoo että onpa se haavisto nyt oikein ilmiö – taidan minäkin äänestää.