Suomesta tulee valo!

Mitä tekee vallankumous kaikkien kaverilla kun sillä on karismaattisia johtajia keräämässä tuhatpäin kannattajia? Milloin kyvykkäällä ihmisellä on ollut pulaa kaveriehdokkaista? Milloin omia polkujaan tallaava eksentrikko on ollut suosittu ennen lopullista läpimurtoaan?

Pyrkiikö se hiidenkirnumies kuhahännytolikaan hankkimaan kavereita vai onko hänellä se oma ensiarvoisen tärkeä juttunsa eli totuuden löytäminen jääkaudesta ja hiidenkirnuista? Pysyisikö hän marginaalissa jos löytäisi kiistattoman totuuden?

Miten paljon Roviolla oli suhteita muihin firmoihin ennen Angry Birdsiä ja paljonko niitä on nyt?

Johtoportaalla ja markkinointiosastolla on hyvä olla suhteita, mutta tuotekehitys päättää kuinka paljon niille on käyttöä. Jos tuuri käy ja syntyy hittituote uusia merkittäviä suhteita syntyy tiuhaan tahtiin sitä mukaan kun muut yritykset pyrkivät yhteistyökumppaneiksi. Vanhoilla tavallisilla suhteilla ei siinä tapauksessa ole enää käyttöä, koska yritys on kasvanut suureksi ja painii eri sarjassa vanhojen kamujensa kanssa.

Talouselämä on aina samanlainen, totuus piilee ohimenevän hypetyksen alla. Sama pätee muussakin elämässä.

Joo, tarjoan tässä menestyksen kaavaa. Se ottakoon vastaan joka luova katsoo olevansa. Valitettavasti aivan tuntematonta kaavaa laitetekniikkaan keskittyneelle kansakunnalle, jolla menee aikaa ennen kuin se nämä tajuaa. vanhaan tapaan jälkijunassa. Verkosto itsessään kun on tärkee, kaikki muu on huttua. se on se menestyksen avain.

Se joka on jo tajunnut nää jutut, tajuaa myös että on aivan turha kaupata näitä some-juttuja puupäille, olkoot sitten tuotekehittelyosastolla tai johtoportaassa. Ei ne niitä tajua. ne on ihan materiaalisten ja teknisten kehittelynsä lumoissa, eikä ne voi ajatellakaan hyvää ideaa ilman että se materialisoidaan. ne jotka taas tajuaa, tietää että oikeastaan on ihan turhaa edes yrittää mitään konkreettista esinettä jonka voi pakata johonkin lootaan ja liimata hintalapun kylkeen.

Katsotaan nyt uudelleen tuota Parviaista, Halla-ahoa ja arabikumouksellista. Ei ne mitään esineitä myy, yksi myy katutason juoruja, toinen päivänpolitiikkaa ja kolmas ”vallankumousta” eli kaikki asioita joihin ei voi laittaa hintalappua kylkeen kun ei se ole materiaa ensinkään, mutta silti ne tienaa kaikki enemmän kuin mikään hilavitkutinkauppias. Eikä niillä oo mitään kulurakennetta eikä pesookaan kiinni tuotekehittelyssä.
Eikä ne oo toisilla töissä. Ei niitten tarvitse nuohota jossain palaverissa, kuunnella pomojensa toppailuja ja kuunnella kuinka joku tuotekehitysosasto kertoilee realiteeteista – eli idean mahdottomuudesta.

Mitä nämä kundit oikeasti on? ne ei oo töissä oikeastaan missään eikä ne oikein myykään mitään. ne vaan kukin roikkuu jossain ja silti ne kaikki tienaa enemmän kun me muut mörököllit yhteensä, yleensä ennemmin tai myöhemmin. Yhden työkalu on nettisaitti, toisen blogi ja kolmannen taskussa oleva kännykkä, ei mitään muuta. Pahinta että niiden juttu on silti pitkäikäisempi kun angybirdsin suosio. Yhteistä niillä on vaan, että kaikki ne on keksineet toisistaan tietämättä tän saman kaavan menestykseen – tietokykytyöläisen sosiaalisen verkoston. Sen takia niitä voi pitää luovina ihmisinä, ja luultavasti ne kaikki on joskus saanut ei-oota jossain työhaastattelussa kun rekrytoija on ajatellu ettei noista kavereista ole firmalle mitään iloa.

Yrität kiivetä perse edellä puuhun ja luulet löytäneesi helpomman keinon, mutta ihan niin kuin haluat.

Suomessa on julkisella sektorilla käytössä kuvaamasi organisaatiomalli. Väliportaan johdossa pidetään palavereja ja keskustellaan oikein urakalla. Mitään ei oikein tapahdu ja vähäkin tapahtuu hitaasti, mutta ajatukset vaihtuvat, paperit pyörivät ja PowerPoint esityksiä katsellaan, kunnes pitää tehdä tärkeä päätös ja palkataan konsultti miettimään asiaa. Sitten konsultin suositusta vatvotaan ajan kanssa ja mahdollisesti osa siitä pannaan täytäntöönkin.

Suorittavaa porrasta rasitetaan turhalla lomakkeiden täytöllä ja säästöillä, mutta eihän se mitään kun kehitystä kuvaavat käyrät voi piirtää itse. Kaikki hyvin.

Ylimmät virkamiehet yrittävät kuitenkin pilata tuottavan ja innovatiivisen ilmapiirin, koska he ovat vastuussa viraston toiminnasta eli tässä tapauksessa toimimattomuudesta. He pitävät mielellään hajurakoa ajatuksia vaihtavaan väliportaaseen, koska sen johtaminen ei käy nykyisen johtajakäsityksen mukaiselta henkilöltä. Niinpä johdon edustajaksi ja ohjeiden ja käskyjen välittäjäksi etsitään keski-ikäinen henkilö, jota ei ole raskautettu ystävillä tai sosiaalisilla taidoilla. Toisin sanoen perinteinen johtaja. Lapsettomat yksinäiset naiset ovat suosittuja, koska he todella omistautuvat asialleen ja ovat kiukkuisia ilman varsinaista syytäkin. Edustajalla ei ole virallista johtavaa asemaa vaan hän on koordinaattori tms.

Väliportaassa välittäjistä ei pidetä, mutta minkäs teet kun johto kommunikoi ainoastaan hänen kauttaan eikä tilanteesta parane valittaa muualle, kun sama käytäntö on löydetty muissakin virastoissa. Ylimmät virkamiehet pitävät heistä, koska he saavat väliportaaseen liikettä. Kiiretilanteessakin syntyy tulosta ilman konsultin apua ja kuukausien pyörittelyä.

Tuossa kuvaava esimerkki pöhöttyneen suuryrityksen tilanteesta parin vuoden takaa. Mammuttitautia poteva väliporras piti itseään korvaamattomana, mutta toimii se tehdas ilman palavereja ja PowerPointiakin.

Toimihenkilöunionin lakko ei ole juuri näkynyt matkapuhelinvalmistaja Nokian Salon tehtaalla. Lakkoon menivät tiistaina Nokian Salon tuotannon 450 toimihenkilöitä.

STTK:laisen Toimihenkilöunionin tavoitteena oli saada kännykkätehdas seisomaan ja iskeä Nokiassa arkaan paikkaan, kun tehtaan työnjohto menee lakkoon. Tehtaan team leader –tehtävissä on paljon Toimihenkilöunionin jäseniä.

Salon tehdas on kuitenkin ensimmäisten lakkopäivien aikoina toiminut normaalia tahtia.

www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2009/12/02/n...n-lakko/200924890/66

Välillä tuntuu tällä laudalla, että vuosisadan vedätys on yhtä tavoiteltava päämäärä kuin löytö, havainto, keksintö tms. Tietty, jos rehellisesti mennään fiktion/huumorin puolelle ("hei nuijat, me huijataan teitä kohta"), asia on eri, mutta puhtaasti vedättämisestä varmaan harvempi on kiinnostunut, oli luova tai ei.

Tulee etäisesti mieleen erinäiset suositut dramaqueen-blogaajat, joilla kreisi-kerroin on väännetty kovasti paljon kaakkoon. Mielipidettä vaihdetaan melkein lennossa päinvastaiseksi. Eilen hehkutetut ihmiset tai opit manataan ehkä jo huomenna alimpaan hiidenkirnuun, toissaviikkoinen elämää suurempi juttu on tällä viikolla aivan sama, ei voisi vähempää kiinnostaa, mainstreamia, akkamaista, bulkkia, ei saa liekkeihin...you name it.

Lukija hämärästi tajuaa, että touhussa ei ole tolkkua, mutta silti on pakko käydä vilkaisemassa, kuka tänään teloitetaan, ja mitä hajusuolaa se kaheli tänään määrää ostamaan.

En tiedä onko tuollainen luovuutta, mutta koukuttavaa se kieltämättä on. Nuo tyypit ovat tuotteistaneet itsensä ehkä onnistuneesti, mutta moniko haluaa heittäytyä kampanjoimaan tällaisten tuuliviirien puolesta?

Jukkis kirjoitti: On olemassa saitteja jotka vastaa kaavion ykkösnumeroa (jossa ei käy ketään) ja sitten on vilkkaita saitteja. Koska hän sai blogilleen hetkessä lukijoita 40 000 veikkaan että hän käytti n. 5-7 saittia (tältä palstalta tuli n. 5000-6000 lukijaa)

:laugh: pystyyn kuoleela sivulla julkaistu linkki tuo Jussin-Blogille 6000 uutta lukiaa ? ? ? ? juorut-ketjua luettu 3002 kertaa :sick: mahdoton yhtälö 3.0

www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a234674/k18...lastonvideon++katso/