Vs:Suomen Ley-linjat ja muu arkeomaantiede

Innostuin itsekin ley-metsästyksestä luettuani Jukkiksen kirjan muinaissuomalaisista. Olin sitä ennen jo lukenut täältä kaikki mahdolliset ketjut jotka aihetta sivusivat. Sitten kun yritin palata johonkin lukemaani, sitä ei enää löytynytkään niin helposti kun en enää muistanut minkä otsikon alta olin mitäkin lukenut.

Ehdotankin siis, että kokoamme alustavasti tähän ketjuun kaikki kivat löydöt Suomesta. Yriteään pitää ketju aiheessa, jotta myöhemmin on helppo tarkistaa että mahdoinko löytää jotain uutta vai oliko tämän joku muu jo raportoinut. Minusta aiheeseen kuuluvat ley-linjat, sekä muut kummalliset geometriset jutut kartoillamme joilla tuntuu olevan "jokin yhteys".

Minä aloitan ketjun kertomalla muutamasta jotka löysin luettuani Muinaissuomen kadonneesta kuningaskunnasta, linjoja ei esitellä kirjassa mutta en ole varma vaikka ne olisi täällä silti jo joku muu raportoinut löytäneensä. Molemmat lähtevät Lauhanvuoren rajapyykistä, ensimmäinen hieman koilliseen, jääden kuitenkin Lauhanvuori-Merijärvi -linjan länsipuolelle, ja toinen melko suoraan pohjoiseen.

Ensiksi mainitsemani linja päättyy Maakalla-nimiselle saarelle Kokkolasta pohjoiseen, nimitän sitä Lauhanvuori-Maakalla -linjaksi. Matkallaan se lävistää kaikenlaisia vuoriin ja hautoihin nimistöltään liittyviä pikkupaikkoja joita en vielä tutkinut onko ne jotain muinaispaikkoja. Kartan mukaan se menee Ylähärmän kirkon, ja Alahärmän kirkkomaahan merkityn mäen nyppylän läpi, Ähtävällä Kyrkbacka-nimisen paikan läpi, sekä päättyy Maakallassa kohtaan jossa lukee Kirkko, mutta ei ole kirkon merkkiä. Ja käytin siis sitä periaatetta, että vain täsmällisen tarkat lävistykset kelpaa.

Toinen linja on Lauhanvuori-Maksamaa. Matkalla mennään Laihian eteläpuolella sijaitsevan laajan muinaishauta-alueen läpi, tällä vissiin joku hienompikin nimi mutta kartassa ei sitä lukenut. Seuraavaksi viiva suhahtaa Vähä-Kyrön ohi suoraan Merkkikallioon, tai oikeastaan jatkaa matkaansa sen kylkeä pitkin, päättyen täsmälleen Maksamaan kirkkoon, joka on rakennettu alunperin 1706.

Tuo linja on sinänsä mielenkiintoinen, että jos Maksamaan kirkosta piirtäisi suoran viivan Hiittiseen, se ei lävistäisi Lauhanvuoren rajapyykkiä, mutta menisi vain reilun kilometrin päästä. Samoin hyvin lähelle sellaista linjaa jäävät Köyliön paikat. Jos haluttaisi olla vähemmän tiukkapipoisia tämän tarkkuuden kanssa niin silloin tulisi tosi komea linja tuosta Hiittinen-Maksamaa -linjasta. Menee muutaman metrin päästä Kuhankuonon rajakivestä.

Vielä yksi Lauhanvuoren rajapyykistä pohjoispuolelle lähtevä linja, tämä lähtee melkein luoteeseen, päätepisteenään Björköby. Matkalla mennään Sundomin ja Raippaluodon (1781) kirkkojen ohi, mutta näistä ainakin Sumdom on aivan liian uusi kun se on 1900-luvun alkupuolelta. Björkön kirkko on vuodelta 1859.

En sitten tiedä onko tämä linja ollenkaan merkityksellinen, kun nuo kirkot ovat noin uusia enkä matkan varrella mitään muuta merkittävää onnistunut bongaamaan. Matkan varrella olevat kirkot ovat sitäpaitsi molemmat n. 200m päässä linjasta joten ainakana ihan luotisuoraa viivaa ei saada aikaiseksi.

Mutta kuinkas tarkkoja ne näiden linjojen kanssa siellä britteinsaarilla on?

Näihin tulee ajan saatossa silmää, ja alussahan tarttuu kaikkiin kallioihin, kunnes ne oppii jättään pois. Itse en kovin helpolla suosi 3 kohteen rypästä ollenkaan ja 4 kohteen kanssa melkoisen varovainen.
Esim tässä tulee yksi sellainen joka on kelpuutuksen rajalla, mutta ylittää riman kuitenkin.
kokemäen pyhän henrikin kappeli - oripää kko - marttila kko -yliskylä kko -tenhola kko. Väliin näkyisi jäävän kaikkiaan kolme linnavuortakin muutaman metrin sivuun, yksi aina hengästyttävä Rikalan linnavuori jää n. 20-50 metriä liiaksi itään jos oikein kattoin.
Tässä olisi siis 5 kirkkoa ja kolme linnavuorta, ei paha.

Aivan, aika köyhältähän semmoiset kolmen-neljän kohteen viivat näyttää ja varsinkin kolmen pisteen viivat voivat liian suurella todennköisyydellä olla myös sattumaa.

Mutta jos otamme sen oletuksen, että nämä linjat on alkujaan jonkun muinaisen keskushallinnon jättämiä jälkiä, ja osittain kenties kaikuja jopa niidenkin esi-isien ajoilta, niin mistä voidaan olettaa että heillä on ollut edes tarve tehdä täysin luotisuoraa? Voiko maan kohoaminen aiheuttaa sen, että joskus luotisuoralla olleet kohteet satojen kilometrien matkalla eivät enää olekaan niin? Ja jos linjoja on tehty siten että linnavuoret kuuluu kuvioon, niin silloinhan on saatettu joutua tekemään myös kompromisseja joissain kohdin maan muotojen vuoksi? Puhumattakaan siitä, että tässä vielä oletetaan että näillä muinaisilla on ollut hallussaan välineet näin tarkkaan mittaamiseen .

Minusta kannattaisi pitää jonkinlaista kirjaa myös sellaisista missä tunnettuja muinaiskohteita jää esimerkiksi korkeintaan puolen kilometrin verran sivuun linjasta.

Tiedän tiedän. Itse olen viettänyt lukemattomia öitä yhden ainoan suoran kimpussa. niin kätevä kuin kansalaisen karttapaikka onkin, olen joutunut kymmeniä kertoja siirtämään aloitus- tai päätepistettä – väliin molempia – kerrallaan kymmeniä metrejä johonkin suuntaan, kunnes viiva alkaa klaaraamaan. Sehän on hidasta puuhaa jos mikä. Tiedän senkin raivostuttavan tunteen kun kaksi kirkkoa osuu kohdalleen ja viisi tai kuusi kirkkoa jää sivuun 100-300 m. Vain vähäsen mutta riittävästi.

Valitettavasti asia on niin Jumala palkitsee hullut. Tavallinen ihminen koettaa kerran, epäonnistuu. koettaa toisen ja epäonnistuu taas. useimmat luovuttaa ja palaa lukeen korkkareita. joku tavallista sitkeämpi saattaa koettaa jopa sata kertaa epäonnistuen joka kerta, kunnes antaa periksi. Tarvitsee olla hullu koettaakseen vielä sen sadan ensimmäisen kerran, jolloin läpimurto sitten viimein tapahtuu.
Turhaa työtä ei varsinaisesti ole. Kunnon ley-hunteriksi pääseminen edellyttää kokemusta. Näitä ei löydetä tökkimällä vaan sillä että alkaa pitkän päälle kehittyä silmää, eli näihin kasvetaan sisään.

Hyvä aloitussääntö on, että jos juttuja menee pitkin suomea, niin niitä menee myös kotikulmilla. Kotiseututuntemus onkin sitten arvokas lahja koska tietää onko nykyistä kirkkoa aiemmin ollut joku kirkko vieressä tai joen toisella puolen. Tietää missä varhaisin asutus on ollut. Tuntee vanhat kartanot, kalmistot ja ennen kaikkea isot maakivet joihin liittyy paikallista perimätietoa. Kotiseututuntemus on näissä hommissa painonsa kultaa. Kaikki muu on summamutikkaista pimeään ampumista yrityksen ja erehdyksen kautta.

Ärsyttää kun tuolla karttapaikassa karttaa näkyy kerralla vain pieni ruutu, kun olis kumminkin iso näyttö missä vois hyvin katsella kerralla isompaakin alaa karttaa.