muinaiskunkkujen agenda

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten #10407 : larmis
Vastaus käyttäjältä larmis aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda
Paska, olet kielitieteen maisteri. Kaikissa muissa asioissa olet ihan samanlainen harrastelija kuin kaikki muutkin, ja mielipiteesi on aivan yhtä vähäarvoinen. Itse asiassa paljon vähempiarvoiseksi kuin muiden mielipiteet aina silloin kun puhut suomalaista historaa halventavasti, kuten nyttenkin, koska olet jo niin moneen kertaan osoittautunut kiihkosvekomaaniksi ja rasistiksi, joka pitää suomalaisia alempirotuisina elukoina.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten #10408 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda

Ei edelleenkään muutu todeksi, vaikka kymmenen tyyppiä täysin toisistaan riippumatta kirjoittaisi "Minulla on kahdeksan kättä". Jotain se tosin voi kertoa kyseisestä kultista, mutta ei siis mitään ihmisten käsien todellisesta määrästä. Sama juttu tässä kunkkujutussakin: se että naapurikansat ovat halunneet polveutua Suomen (vai Finlandin? Finland kun on voinut olla paljon muutakin kuin Suomi: vendirannikko, saamelaisalue jne.) kuninkaista, kertoo jotain todellista vain heidän uskomuksistaan ja toiveistaan - ei suinkaan niistä kuninkaista.


Jep jep. Tässä kohtaa olet oikeassa. kirjoitusmotiivit olivat erilaisia kuin nykyään. Niissä on aina herooista `lapin lisää´ joukossa, uskonnollisia ihmeidentekoja ym eli juuri näitä kahdeksankätisiä heeboja. Kirjallinen perinne joka tuntuu jatkuvan koko kirjoitustaidon historian ajan.
Vaan sen takia niitä pitääkin osata lukea. Eritellä, jäsentää ja omata se vivahdetaju jossa faktat kaivetaan fiktiosta ja päinvastoin. Tätähän nuo eksegeetitkin tekevät raamatuntutkimuksen kohdalla, läpikäyvät lauseen kerrallaan pohtien sen motiiveja, kirjoitusajankohtaa etc. Mikä ettei eksegetiikkaa voi soveltaa kaikkiin vanhoihin teksteihin?

Selvästi saagojen ja kronikoiden idea on ylistää istuvaa kunkkua. Kuten Martti Linna osuvasti kysyi; jos trubaduurit olisivat edes vihjanneet valtiaiden pohjautuvan taruolennoista, sellaisista kuin peikot, maahiset ja muut kainuun kuninkaat, se olisi ollut avointa pilkkaa, joka olisi taannut että nuppi lähtee äkkiä harteilta. Oleellista tässäkin on osata lisäksi kysyä, mistä tämä kainuu koko ajan hengaa näissä jutuissa, jos se paikkana on ollut vailla merkitystä. Miksi yleensä puhua koko alueesta siinä sävyssä, kuin se olisi jotenkin tärkeää?

Määritelmäsi korkeakulttuurille on siis sama kuin valtavirtatieteen määritelmä ”normaalille” rautakautiselle kulttuuritasolle Pohjois-Euroopassa. Hyvä tietää, sittenhän emme ole itse sisällöstä eri mieltä.


No minä viittaan erityisesti näihin ley-linjoihin ja ns. kirkkomittoihin - tietenkin. Sinun ei tietenkään tarvitse niiden olemassaoloa hyväksyä, mutta sellaisten tekeminen vaatii maantieteen tuntemusta, sekä tietenkin mittaustaitoa, matematiikkaa ym erikoistaitoja, joita nykyäänkään ei osaa kuka tahansa. Vitsi on siinä, että näitä taitoja ei voi omata ennen kuin siviilisaatio kehittyy tietylle tasolle, ja sillä on varoja ja muita resursseja tutkia näitä asioita. Luultavasti ne kylläkin ovat kehittyneet navigointitaidon seurauksena ja navigointi vaatii ympärilleen kauppaa, kauppapaikkoja, satamia ja armeijaa jne. Lyhyesti sanoen järjestäytynyttä yhteisöä, jolla on korkeakulttuurisia taitoja. Näissä mittakaavoissa en ole huomannut vastaavaa kuin ehkä Novgorodin puolella. Lännessä näitä taitoja ei liene osattu (kuin ehkä kelttikulttuurin piirissä?) joten ei ihme että, aikalaislähteiden perusteella, nämä taidot näyttäytyivät noituutena. Matematiikkahan on noituutta lukutaidottomien parissa.
Josta me pääsemmekin seuraavaan johtopäätökseen: tietämättömät eivät hallitse viisaita vaan päinvastoin.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten #10409 : Aragorn
Vastaus käyttäjältä Aragorn aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda
Tuumiskelin taas tätä muinaiskuningasjuttua, kun tulin lukeneeksi Cornwellin pokkarin Pohjoisen valtiaat. Sen mukaan noin 880-luvun Englannissa on kutakuinkin neljä kunnon kuningaskuntaa: Wessex, Mercia, Itä-Anglia ja Northumbria - sekä Skotlannin ja Walesin ym. alueet lisäksi.

Muutama sata vuotta myöhemmin nykyisessä Etelä-Ruotsissa syntyy nämä kolme merkittävää ja niin pientä kuningaskuntaa: Länsi-Göötanmaa, Itä-Göötanmaa ja Sveanmaa.

Jaska näytti ilomielin hyväksyvän ajatuksen, että kuningas voisi olla sama kuin heimopäällikkö, mutta jokin siinä mättää. Varmaan heimopäällikön alue voi olla vanhan kuningaskunnan kokoinen, mutta kuningas vain kuulostaa toisenlaiselta. Kuningas on jotain, joka hallitsee tiettyä aluetta, jossa voi olla yksi tai useampia heimoja.

Jos katsotaan Vanhan testamentin kuninkaita, niin aika pieniä valtioita heilläkin oli. Israelin heimoilla saattoi jokaisella olla oma kuninkaansa. Oli "juutalaisten kuningas", eli Juudan perillisten kuningas. Ja Rubenin ja muiden sukukunnilla omat kuninkaansa.

Mutta jotakin siinä tapahtuu, että heimopäälliköstä muotoutuu kuningas. Sen täytyy olla henkinen juttu, jotain millä on tekemistä sen kanssa, että kulttuuri nousee vanhaa heimoyhteyttä korkeammalle, universaalimmalle tasolle. En oikein keksi, että missään päin maailmaa olisi luotu mitään laajempaa kulttuuria ilman kuningasvallan syntymistä. Heimoyhteisöissä on voinut olla paljon viisautta, mutta se viisaus ei ole koskaan lähtenyt kasvamaan laajemmalle.

Miksi sitten kuninkuuden ajatus Suomessa tuntuu monesta niin vieraalta, vaikka on itsestään selvää että kaikkialla muualla meidän ympärillämme on iät ja ajat ollut kuningaskuntia? Miksi Suomi on tai olisi ollut ainoa tyhjiö kuninkuuden suhteen?

Siihenkään en keksi mitään reaalipoliittista tai maantieteellistä syytä. Ainoa mitä tulee mieleen, on että Suomessa tapahtui jossain vaiheessa henkisesti jotain hyvin dramaattista, sellaista mikä vei henkisen pohjan pois vanhalta kuningasvallalta. Ja se on luultavasti se, mitä Kalevala kuvaa Väinämöisen lähtönä.

Se kulttuuri, joka liittyy Väinämöisen aikaan, sisältää hyvinkin vanhan kuninkuuden aineksia sotineen ja lauluineen - ja sitten syntyy uusi henkinen (kristillinen) impulssi, joka on Suomessa niin tavattoman voimakas, että se kerta kaikkiaan hajottaa vanhan maallisen kuninkuuden ajatuksen sadoiksi vuosiksi. Niin että meidän - useimpien - on mahdotonta edes ajatella täällä olleen koskaan mitään kuninkaita.

Ja jos tuo pitää paikkansa, niin silloin on pakko ajatella, että luonnonyhteydessään ja epäkuninkaallisuudessaan suomalaisen kulttuurin henkisyydessä piilee jotain hyvin syvällistä ja aitoa uuden ajan tai tulevaisuuden kristillistä elementtiä, sitä mitä Kalevalan loppu kuvaa Marjatan pojan aikana.

Ja tietty mielenkiintoista on, että Väinämöinen lupaa palata kun aika käy synkäksi, joten tämä vanhan kuningasajatuksen elpyminen voi hyvinkin olla henkisessä yhteydessä siihen, mitä Kalevala nimittää Väinämöisen paluuksi.

Miksi sitten Väinämöisen oli pakko lähteä? Jos täällä todella on elänyt joskus kulttuuri, joka on nostellut kiviä pystyyn kallioille ja kukkuloille ja mittaillut henkisesti etäisyyksiä lähes samalla tarkkuudella kuin me nyt GPS:llä, niin se on saattunut ollakin niin vahvasti maan voimiin liittynyt maaginen kulttuuri, että sen on ollut pakkokin väistyä uuden ajan tieltä. Ja Suomessa se jostain syystä on tapahtunut erityisen voimakkaasti, niin että meille on jäänyt muinaisia muistoja vain Kalevala-tyyppisinä lauluina, mutta käytännön (maaginen) puoli on väistynyt yleisestä tietoisuudesta. Ulkonaisesti on jäänyt vain ne kivet, jotka nyt selitetään jääkauden pystyttämiksi.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten #10410 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda
No minä olen pienessä mielessäni rekunstroinut tapahtumat niin, että alkuperäinen muinais-kainuun kuningaskunta olisi ollut 400-700 –lukujen taitteessa. Tarkempi sijainti ilmeisesti eteläpohjanmaan ja pohjoisen satakunnan alueella. Tanskalaiset hävittivät sen 700-luvulla, kuten Saxo Grammaticus kertoo ja kirjoitusta tukee se, että pohjanmaa tosiaan tyhjeni asukkaista samoihin aikoihin, kun tanskalaisten sotaretki tapahtui. Minne asukkaat katosivat? Kun ottaa huomioon että leväluhdan luulöydöt ovat samalta ajalta, niin ilmeisemmin joukkohautoihin, tai sitten pakenivat aina bjarmiaan asti.

Tarina ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan syntyi etelämmäs satakunta-järjestelmä jolla oli kiinteät yhteydet hämeeseen. Häme, alias Tavastia mainitaan niin monessa lähteessä ettei epäilystäkään etteikö kontekstin perusteella se olisi luettavissa vähintään ruhtinaskunnaksi. Myös sen kuninkaita tunnetaan, ja sitä vastaan tehtiin monia sotaretkiä, ja kaikki ajoitettavissa samaan aikaan kun novgorod heikkeni. Tabastialla oli mitä ilmeisemmin laaja liittolaissuhde Novgorodin kanssa, ja Novgorodin kasvun myötä, myös Tavastiassa ja satakunnassa alkoivat ensimmäiset varsinaiset muinaiskaupungit ja kartanojärjestelmät syntyä. Jossain kohtaa on liittouduttu lännenkin kanssa, koska sotaretkien tahti muuttuu idän suuntaan. Tämä tarina hiipui pois joskus 1300-luvulla, mutta sekään ei ole varmaa. Luultavinta että se jatkoi autonomisena yksikkönä halki 1400-luvun, mutta varsinainen valta pieneni ajan kuluessa. Loppuvaiheessa voidaan varmaan enää puhuakin vain heimopäälliköistä.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Aragorn

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten #10414 : Aragorn
Vastaus käyttäjältä Aragorn aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda
Jukkiksen Kainuun ja Tavastian rekonstruktio alkaa kuulostaa ihmeen oikealta. Ainakaan minun korvaani ei nyt mikään tuossa särähtanyt.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11 vuotta 4 viikkoa sitten - 11 vuotta 13 tuntia sitten #10415 : Kane
Vastaus käyttäjältä Kane aiheessa Vs: muinaiskunkkujen agenda
Hip.

Just joo...
Viimeksi muokattu: 11 vuotta 13 tuntia sitten Kane.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.422 sekuntia