Hämeen kuninkaat

voitaanhan me funtsii menneisyyttä, mutta entäs tulevaisuus, katsokaa missä mennään, onko rauha lopullinen vai tuleeko isompi myräkkä.

kyllä mä tykkään tutkia muinaisuutta mutta katse myös eteennpäin, tarvitaanko ns. "suomen hevosia" jne taistelukelposia miehiä taas sotimaan MUIDEN SOTIA ???????

tää on se kysymys. onko SuomiPojista muuta kuin tapella toisten puolesta !

Kurjen suku

Onko niin että meidän "suomalaisten" kautta "hämäläisten" kautta "pirkkalaisten" kautta "lappalaisten" historiaa koitettu piilottaa tietoisesti jopa valtion taholta ?

Pirkkamiesten historiaa on varmasti pimitelty vaikka se on edelleen esiinkaivettavissa pienistä sirpaleista. Onneksi tuo tuleva kirja tulee valaisemaan asiaa ainakin jossain määrin. On aina mukavaa olla ”uusi luuta” ja tuulettaa asioita esiin.

Veikkaisin että pirkkamiesten syntyhistoria menee tonne bysantin ja venäläisruhtinoiden yksityisarmeijoihin, joissa hämäläiset sai oppia ja tietoa oikean armeijan perustamisesta ja liikutteluista. Ne oli yksittäisiä palkkasotureita jotka sitten kotopuolessa keksi oman armeijan perustamisen.
Osaksi päätökseen vaikutti myös valintapaine. Viikinkien aikana meri- ja rannikkoyhteydet nousi oleellisiksi, sillä kauppa ja hyvinvointi kulki laivoissa. Siellä pirkanmaan alueella tätä etua ei ollut joten oli keksittävä muita tienestejä. Toinen että svealaiset ilmeisesti verotti satakuntaa ja niin ollen myös pirkanmaata, ja oli aika karistaa ies niskasta. Ironisesti svealaisille velkaantuneet maajussit oli päätyneet palkkasoturien oppiin, ja sen avulla nousivat irtiottoon.
Pirkkamiehistä tuli Tavastian rautanyrkki.

Tässä on mielenkiintoista nähdä että vuosien 800-1200 jKr aikana pirkkamiehet hoitivat yksin kaikessa suomessa tapahtuneen sotimisen. Muut vaan jatkoivat puuhiaan, sillä tilanne oli todellakin armeijoiden välinen.
Tässä vaan käy niinkun käy. Lopulta oltiin tilanteessa jossa oltiin sodassa kaikkien kanssa: novgorodilaisten, svealaisten, norjalaisten ja tanskalaisten, saksalaisten ristiritarien, metsälappalaisten, saamelaisten…
Tehtiin ajan hengessä monenlaisia liittolaissopimuksia, kärsittiin perimyssodat ja hankittiin uusia vihollisia ryöstöretkien kanssa. Maantieteellisesti alue oli jo liian isokin itselle, etelärannikolla huseerasivat ihan toiset tahot. Se oli kumminkin vakavahenkinen yritys hankkia itselle ihan oikea valtakunta ja luultavasti sellainen olikin 800-1000 –luvuilla kunnes musertava ylivoima ja tolkuton veren kaivaminen nenästä alkoivat käydä ylivoimaisen raskaaksi. Viimein saksalaiset ritarikunnat ottivat ja voittivat Tavastian. Voidaan kai sanoa että alkuun sotataito oli eduksi mutta loppupuolella taakka. Oikeanlaisten diplomaattisten taitojen puute koitui kohtaloksi.
Vaikka on rehellisyyden nimissä sanottava että tuollaista se oli kaikkialla muuallakin.

Muutama hämäläiskunkun hautakumpu palstalaisten iloksi.

Hamppula 2, Janakkala:

Muinaisjäännöskompleksi käsittää saviastian kylkipalojen löytöpaikan ja historiallisen ajan rakennusjäänöksiä ( ulkorakennuksen (navetan) perustus ja pari-kolme nurmettunutta kumparetta). Paikka sijaitsee noin 100 x 50 m laajuisen, kauttaaltaan peltojen ympäröimän, isoja puita kasvavan peltosaarekkeen luoteispäässä, Hakoisten muinaislinnalta noin 800 m pohjoiseen ja puretulta Hamppulan koululta 200 m länteen. Paikka kuuluu Hakoisten muinaisjäännösalueeseen.

Peltosaarekkeen keskellä on muutaman metrin korkuinen kallionnyppylä. Saviastian palat löytyivät peltosaarekkeen luoteispäässä olevalle kumpareelle tehdystä koekuopasta. Kumpareen laajuus on on noin 12 x 7 m. Siinä on useita kiinteitä maakiviä. Kumpareen kaakkoisosan koekuopat osoittautuivat löydöttömiksi. Peltosaarekkeen kaakkoispuolella on rakennusten jäännöksiä ja kumpareita, joista pilkistää esiin tiiliskiviä.

Kumpuhauta on siis suoraan edessä, ensimmäisessä kuvassa taustalla näkyy Hakoistenlinna. Ihan vierestä löytyy kohde Hamppula 3.

Muinaisjäännösryhmä käsittää polttokalmiston ja kuppikiven, jotka sijaitsevat noin 100 x 80 m:n laajuisella ja noin 3 m korkuisella puita kasvavalla peltosaarekkeella Hakoisten muinaislinnasta 900 m pohjoiskoilliseen. Saareketta ympäröi pelto muualta paitsi pohjoisesta, jossa se rajoittuu maantiehen.

Paikka kuuluu Hakoisten muinaismuistoalueeseen.

Kumpuhaudan rinnettä pöheikössä. Kumpu on noin ~2 m korkea ja kokolailla tasaisen ympyrän muotoinen, ehkä noin 5 m halkaisijaltaan. Päällä kasvaa puita jotka ovat sen muodon jonkun verran rikkoneet.



Seuraavan kummun pohjatyöt tehtynä, jäi jostain syystä käyttämättä.


Samanlaisia tiedän eteläisestä Hämeestä montakin lisää, osa on rekisteriportaalissa, osa ei. Kovasti ovat samanoloisia kuin rusi-haudat Olhavanjoen suussa, Laatokan etelärannalla. Siellä sentään on riittänyt resursseja pitää paikat kunnossa.

Ilmari Kosonen kirjoitti Ilmajoki-lehteen 4.7.2013 että Nopankylä onkin "kummunkylä". Ihan kaikesta en ole samaa mieltä mutta "Noppa" nimessä on kyllä perää kumpujen suhteen. Niitä on 6,66 km säteellä useita ja lienenkö edes kaikkia nähnyt.
Lainaan hänen tekstiään:

Ilmajoen ennen selittämättömänä pysyneessä kylän nimessä alkuosa Nopan- on ruotsin sana knoppa tarkoittaen "kumpu, mäki". Tarkoittaen siis sitä korkeaa, koulun, kylätaajaman ja Hakolankallion mäkikumpua, jolla kyläkeskus on.

Mielestäni se ei ole aivan näin vaikka nimi hyvinkin osuu kumpuihin. Nopan alueella maastossa on selittämättömiä kumpuja useita, niitä ei ole edes museovirasto tonkinut saati rekisrteriportaaliin laittanut. Syynä siihen saattaa olla se, että alueen asutus on voimakkaasti keskittynyt Kyrönjoen varrelle ja sarkajärjestelmän myötä Noppaa on pidetty pelkkänä takapajulana, metsäkylänä jossain "kaukana" ja poissa mielistä.

Nopankylässä on arveltu, että kylän nimi olisi peräisin Ylöjärveltä, jossa on talo Noppa, on järvessä Nopanniemi ja on kyläkunnan nimenä Nopanperä. On arveltu, että sieltä on tullut Ilmajoelle asukkaita ja että he ovat tuoneet samalla paikannimensä Nopankylään. Mutta Nopankylän nimelle löytyy tarkka selitys ruotsinkielen sanastosta.

Näin varmasti on mutta eri syystä, kuin Kosonen kirjoittaa. Jatketaampa...

Hyvin paljon löytyy kautta Etelä- ja Keski-Pohjanmaata ruotsinkielistä sanastoa ja paikannimissä. Aikoinaan seutu on ollut rannkikkoruotsalaisten nautinnassa ollutta eräaluetta. He ovat jättäneet sanastoaan seudun paikannimiin.

Minä en tierä, pitäisikö itkeä vai nauraa, vaikka omastakin sukujuurista löytyy Skoonelaisen lautturisuvun esi-isä.

Mutta suomenkielinen tiedemaailma vain ei ole suostunut suomalaiskiihkoisena tunnustamaan, että nykyisen suomenkielisen Suomen alueella on merkittävä kerros ruotsinkielistä paikannimistöä. Joka pitäjässä.

Tässä kirjoituksessa unohtuu nyt yksi pieni, mutta merkittävä seikka. Ilmajoen papisto käytti ruotsinkieltä ja paikalliset vanhat kartat piirrettiin ulkomaalaisten toimesta. Vaikeat suomenkieliset nimet korvattiin Ruotsinkielisillä nimillä tai kirjoitettiin "päin persettä". Toinen vaikuttava seikka oli ruotusotaväki, joka korvasi esimerkiksi esi-isäni vaikeammaksi kokemansa Yli-Kauppila sukunimen ruotusotanimellä "Wiik". Hänkin oli kolmas jolle Wiik sukunimi otettiin käyttöön kahden edeltäjän kuoltua rivistä pois. Myös Hiivanainen nimi olisi ollut "Glad", mutta ruotusotamiehen asettuessaan asumaan taloon, hän suomensi sen "Riemuksi".

Ruotsinkielen sana "Knoppa" esiintyy ruotsalaisrannikollamme noin 60 paikannimessä, joista monet on peruskartoilla. Nimet liittyvät usein sellaisten rantapaikkojen nimiin, jotka rantapaikat ovat suhteellisen korkeita ja jyrkkiä muodoiltaan. Kysymys on vain luonnonpaikkojen nimistä eikä noissa ole merkittäviä paikkoja, ei esimerkiksi kylännimiä ollenkaan. Tutkijat mainitsevat, että nuo paikannimet ovat vanhaa ruotsalaismurretta. Sanan Knopp(a) rinnakkaisäännemuotona ruotsalaisseuduillamme on joitakin Knupp-nimiä. Nopan nimi on siis sukua "suomalaiselle", mutta kuitenkin ruotsalaisperäiselle nimitykselle (pää)nuppi. Ruotsalainen kielentutkija Rietz esitti jo vuonna 1867, että ruotsinkielen sana knobblug tarkoittaa pattinen, epätasainen.

Nopan mykkävelekset olivat taitavia kärryseppiä, Könnin koulukuntaa. Könnillä opetettiin aikoinaan vaskenvalamista ja tehtiin paikallisiin kirkkoihin upeita messinkisiä kynttiläkruunuja, joilla kirkko valaistiin. Vasken valamisen taito levisi nurmon pelttareille, mutta Nopassakin taito osattiin. Hevoskärryin tarvittiin knuppeja, jolla jalkapeite eli "fuutmantteli" kiinnitettiin nahkasoiroilla joissa oli viiltoreikä näihin kärryissä oleviin "knuppeihin". Nopassa näitä knuppeja valmisti ainakin kaikki Könnin koulukunnan sepät, Saari, Frikooli, Noppa ja Mäkysten muori. osia hankittiin myös Nurmon pelttareilta.

Kuhmoisten kunnassa on sikäläisten ruotsalaiskartanoiden peruina hämmästyttävän paljon ruotsin sanastoa paikannimissä. Kun tarkastelee edellä mainitun Ylöjärven Nopanniemen maastoa peruskartalta, niin sielläkin maasto on kumpuja. Nimi on siis maastoperäinen.

Aivan, maastoperäinen ja paljon mahdollista että nimi on periytynyt ruotusotaväestä mieheltä, joka asuu paikassa jossa on paljon kumpuja eli näitä knoppia.

Ilmajoen ruotsin sana knoppa on joskus tullut myös talon- ja sukunimeksi Noppa. Ilmajoella sukunimi on muutamalla henkilöllä, mutta koko maassa kaikkiaan 95 ihmistä kantaa sukunimeä Noppa.

1700-luvulle saakka Nopankylän vanha nimi on ollut Nenättömänkylä ja jossa on ollut Nenättömänjärvi. Nykyisin nimi on unohdettu kaikissa muissa yhteyksissä, paitsi Nenättömänluoman nimenä. Kurikkalaisten mukaan nimi olisi tullut nenättömältä mieheltä. Tapio Piirron mukaan se on maastosta mutta mistä, sitä hänkään ei osannut sanoa. Aikoinaan Nenättömänjärvi eli nykyinen Kalajaisjärvi on ollut laajempi käsittäen Vitiäisjärven, Rajalammen, Paskoolammen ja Vuorusjärven. Maan kohoamisen ja kuivausten myötä historiallinen Nenättömänjärvi on "kuivunut" kasaan. Tämä maastollinen erikoisuus josta Nenättömänkylä - järvi ja - luoma on nimensä, saanut löytyi sattumalta Rajalammesta. Rajalampi on 80 metriä syvä, mutakerros ulettuu 30 metrin päähän lammen pinnasta. Noin 40 vuotta sitten, Palomäen Tanee hyppäsi veneestä lampeen uimaan ja samalla tunsi kipua kyljessänsä. Keskellä lampea on yksinäinen 80 metriä pitkä kivipaasi pystyssä, jonka nenä jää veden pinnan alle piiloon. Nenättömän nimelle löytyi sen maastoperäinen nimi.

Milloin Nopankylä sitten on saanut tuon Ruotsalaisperäisen nimensä? Tätä eivät mitkään historiankirjoituksen dokumentit pysty kertomaan. Kun Ruotsin herrat asuttivat enemmän ruotsinkielistä väestöä rannikoillamme 1200-luvun puolivälistä alkaen, seudun asumattomina olleet jokivarret ovat tavalla tai toisella olleet rannikolla asuneiden ruotsinkielisten eräalueita. Ja jo silloin aika korkea Hakolankallion tienoo on saanut tuon Knoppa-nimityksensä. Ja siitä paikannimi on sitten saanut suomalaisen äännemuodon Noppa, Nopankylä.

Rajalampi on kuulunut aina Rahnaston taloon ja joka on ollut Ilmajoen Kyrönjokivarren taloista numero yksi. Talo on kuulunut Nenättömänkylään ja kun 1700-luvulla isojaoan aikana Nenättömänkylä katos kartalta, sen tilalle tuli Kokkolankylä. Nykyinen Nopan talo on 1700-luvun kartalla Kalajaisten talo Kokkolankylässä ja se on kuulunut Rahnaston taloon torppana. Torppa sai talon oikeudet korvaukseksi viriilin vanhan isännän toimesta ja mahdollisesti Noppa nimenä on tullut talon nimeksi vasta tuolloin ruotusotanimestä ja joita nimiä kylässä on muitakin. Tai sitten nimi viittaa kärrynknupeihin...

Ohessa kylän "knuppeja" 3,33 km säteellä. Nenättömänluoman varrella on historiallisen Kalajaisten äijän talon "knuppeja" nykyisen Nopan talon mailla:



Korkean kummun päällä oleva knuppi ison piilipajun vieressä:



Kummussa olevaan kuoppaan on parkkeerattuna vanha pösöö:



Nopan urheilukentän vieressä on painikämppä ja sen takana on knuppi:



Urheilukentältä Hakolankalliolle lähtevän polun varressa on toinen knuppi:



Kalajaisten talvihauta on kummuista suurin 3,33 km päässä Hiivanaisenkivestä ja sen lähellä on "Latomatin" ja Pukkilan knupit:



Teemun isäntä oli yrittänyt kaivaa hietaa kummusta mutta ne on ladottu kivillä niin tiiviisti, ettei kauha ollut pystynyt niihin. Oli löytänyt jotain vanhaa "rahaa" niistä. Kalajaisten talvihauta on niin pitkä, että sen kokonaan kuvaan saamiseksi pitää pidättää lähes 500 m päähän siitä:



Museovirasto on lasermitannut hautakumpuja Teerinevalle josta kuva. Ennen Kalajaisjärveä on Jurvantien varrella yksi iso, myös Rajalammella sellainen löytyy.



Lähellä Kurikan Viitalankylää koivistontien varrelta, kartalle on merkittynä lähellä Rypölän torppaa oleva muinaishauta ja jonka päässä on kumpu. Matkaa sinne on Hiivanaisesta 5 km:



Paulaharjun paappa asui Rypölään menevän tien varrella, mutta nykyisin tupa on autio. Tie joka kääntyy muinaishaudoille, sen päässä on kumpu jonka tutkaileminen jäi pintapuoliseksi, koska heinikko oli pitkää ja kivellä loikoili maan matonen auringossa paistatellen:



Koivistontien varrella lähellä Sahankylää 6,66 km päässä on pellolla kumpu, jossa on syvä kuoppa ja kiviä:



Sahankylään ajetaan Nenättömänluoman yli ja sen jälkeen tien risteyksessä käännytään vasemmalle. Tie noudattaa 6,66 km sädettä hiivanaasenkiveltä mitattuna ja sen varrella on kumpuja. Edelleen jarketaan matkaa Noppaan ja "Nenättömänkylään" eli Panttilaan ja Jouppilaan menevän tienristeyksen yli Rommelinmäentietä ja ajetaan Kiljunmäkeen. Kiljunmäen nimi on nuorempaa perua ja johon palaan myöhemmin, nimeen kun liittyy herkullinen tarina. Kiljunmäessä on 33 metriä halkaisijaltaan oleva kivikehä ja sen vieressä taas piitkä kumpu:



Jurvantiellä ennen Kaatajanvuorta on varsinkin talvisin ja kevättalvella selkeästi tielle näkyvä kumpu:



Kumpu on noin 50 metriä pitkä ja 20 leveveä:



Vastaava hyvin suurikokoinen kumpu 6,66 km päässä Hiivanaasesta on Huissilla ja näkyy hyvin Vaasaan menevältä tieltä.

Toivottavasti jaksatte lukea, pahoittelen pitkää aineiston määrää. Nyt pitänee kaahia katolle pruuttaamaan kun sääkin suosii maalaamista.