Ristiretket

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten - 9 vuotta 5 kuukautta sitten #19825 : larmis
Ristiretket kirjoittanut larmis
Aattelin avata uuden ketjun kun ajatus lähti haarautumaan pois Kuppikunnat-ketjusta, eikä tämä ajallisestikaan enää sovi kuppikuntiin.

Epäilen että ei ikinä edes käynyt Suomessa. Eikä Birgerkään Hämeessä.


Birgeri ei henk-koht. koskaan hämeessä käynyt. ne oli saksalaisia ritarikuntia jotka kaikki ristiretket teki. tosin niissä on saattanut olla ruotseja mukana ja varmasti onkin.


Bjälbo/Folkunga-suku oli liittoutunut Temppeliritarikunnan kanssa. Ritarikunnilla tuntuisi olleen jonkinlainen etupiirijako täälläpäin: Tanska (mukaanlukien nykyisen Etelä-Ruotsin alue) Johannittaritareiden aluetta/liittolainen, Göötanmaa ja Sveanmaa (eli se,mistä nykyään on laiskasti tapana puhua "Ruotsina", vaikka tällä tietysti oli vähän tekemistä nyky-Ruotsin kanssa) ja mahdollisesti Norja Temppeliritareiden aluetta ja liittolainen, ja Baltian alue Saksalaisella ritarikunnalla.

Toisaalta Birger oli henkilökohtaisesti liittoutunut Hansa-kaupunkien kanssa, ja nuorempana osallistui sotaretkeen Baltiassa, joten hänellä saattoi kuin saattoikin olla sukunsaperinteisten liittolaisten lisäksi suhteita myös Saksalaiseen ritarikuntaan.

Toisaalta, monin paikoin on Olavin kirkkoja ja Marian kirkkoja "liian lähellä"toisiaan, ja olen aina itse mieltänyt tämän niin, että siinä olisi kyseessä rajaseutu: Pyhän Olavin kirkot (norjalainen pyhimys) liittyisivät Temppeliritareihin, ja Marian kirkot Saksalaiseen ritarikuntaan (Virokin oli heidän valtakaudellaan "Marian maa").

Tanskalaisilla/Johanniittaritareilla puolestaan oli omat valloituksensa Porvoon alueella.

Ja ajallisestihan kaikki nämä ristiretket osuvat samaan aikakauteen, jolloin Roomalaiskatolinen kirkko paavin johdolla aloitti järjestelmällisen offensiivin Ortodoksista Itä-Eurooppaa vastaan koko rintamalla: Neljäs ristiretki valtasi Konstantinopolin, Saksalainen ritarikunta hyökkäsi Novgorodia vastaan (ja sai turpaansa), ja ristiretket Suomen alueelle alkoivat. Eli täälläkään ei sodittu pääasiassa pakanoita vastaan, vaan hyökkäys kohdstui jo ortodoksisen uskonnon omaksuneita Hämäläisiä vastaan.

Jokainen ritarikunta teki sitten omien liittolaistensa kanssa parhaansa saadakseen oman siivunsa täkäläisistä maista.

Erik Pyhän ristiretki liittynee tanskalaisten retkeen vandaaleja vastaan?


Tästä en olisi niikään varma. Ainakaan siis siinä mielessä, ettäErikillä itsellään olisi ollut mitään tekemistä tanskalaisten kanssa. Nimittäin tanskalaiset/Johannittaritarithan tukivat sitä toista kuningassukua, jonka kanssa Eerikin suku jatkuvasti taisteli Göötanmaan vallasta: suurin piirtein joka toinen kuningas oli Eerikin suvusta, ja joka toinen siitä toisesta suvusta.

Tietysti voi mennä niin, että asiat olisivat aikojen saatossa sekoittuneet, ja Eerik olisi liitetty tanskalaisten retkeen vaikka tosiasiassa hän olikin tanskalaisten vihollinen.

Mutta toisaalta, Varsinais-Suomi ja Satakunta lienevät olleet Temppeliritareiden etupiiriä, joten loppujen lopuksi siinä valossa Eerikin ristiretkessäkin saattaisi sittenkin olla jotain perää. Tosin kyseessä ei tainnut olla niinkään varsinainen valloitussota, vaan ennemminkin vapaaehtoinen liittoutuminen tanskalaista Uuttamaata, ortodoksisia hämäläisiä ja karjalaisia ja Novgorodia vastaan.
Viimeksi muokattu: 9 vuotta 5 kuukautta sitten larmis.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten - 9 vuotta 5 kuukautta sitten #19827 : JanneK
Vastaus käyttäjältä JanneK aiheessa Ristiretket

larmis kirjoitti: Bjälbo/Folkunga-suku oli liittoutunut Temppeliritarikunnan kanssa.


Hyvä aihe! Nyt en kerkeä paljoa kirjoittamaan, vaikka sanottavaa olisi paljonkin. Yksi asia on kuitenkin hyvä selventää. Suomen muinaistutkimukseen on aikanaan pesiytynyt Bjälbo-Folkunga peikko, lähinnä aikansa ruotsalaisnationalistisen historiankirjoituksen seurauksesta. Birger oli Bjälbo-sukuinen mutta ei Folkunga sukuinen. Folkunga kun ei mikään suku ollutkaan, vaan poliittinen liike. Ruotsalaisnationalistit aikanaan yrittivät Folkungaa "suvuistaa" koska ajattelivat että termillä olisi jotain tekemistä "kansan kuninkaiden" kanssa l. sanojen Folk ja Kungen ristisiitos. Näin asia ei ole. Folkung on siis "kansan nuoret, Folk-Unga", joka oli svealaisten poliittinen liike. Birger oli Folkungien vihollinen numero 1.

Varmasti joitakin Birgerin sukulaisia vaikutti ko. liikkeessä. Folkungat ensijaisesti vastustivat Eerikinpoikien suvun ja Birgerin vallan keskittämispyrkimyksiä. He halusivat säilyttää svealaisten mahtitalonpoikien ikiaikaisen vapauden ja oikeuden valita kuninkaansa. Verojen maksukaan ei svealaisia liikaa kiinnostanut ja lisäksi taustalla on saattanut vielä vaikuttaa vanhojen perinnäistapojen pakanalliset piirteet joita fanaattisesti katoliseen kirkkoon nojautunut Birger ei saattanut sallia.

Folkungien ja Birgerin ryhmittymien välillä ei siis saattanut olla rauhaa, vaan jatkuva sotatila. Viimein vuonna 1247 Birger voitti svealaiset lopullisesti, Sparrsätran pellolla käydyssä taistelussa. Folkungien silloinen vaalikuningas Holmger Nuutinpoika (Holmger Knutsson) onnistui tappion jälkeen pakenemaan mutta jo vuotta myöhemmin Birger hänet löysi, mestasi ja käytti irtihakattua päätä näytillä ympäri Sveanmaata. Siihen loppui Folkungien tarina ja svealaisten vapaus.

Skänningen kronikka kertoo (allekirjoittaneen vapaa suomennos):
" 1247 AD: Tänä vuonna menetti Upplannin kansa vapautensa häviöön Spärrastran kentällä. Paljon veroja ja murhetta heidän päälleen laitettiin".

Tarkemmin katkelmassa määritellään mm. kuinka svealaisten laivat otettiin pois ja pantiin verolle, kuinka viljelykset joutuivat verolle jne.

Skänningen kronikka ei tiedä yhtään mitään kertoa mistään Birgerin ristiretkestä Hämeeseen. Se on kuitenkin kirkonmiesten kirjoittama, joten jos hävyttömiä tavasteja olisi miekalla hätyytetty niin siitä kyllä olisi munkki kirjoittanut ilosanomaa kronikan sivut täyteen. Kronikka mainitsee kyllä että Suomeen perustettiin vuonna 1249 luostari. Kyseessä on Pyhän Olavin luostari Turussa.
Viimeksi muokattu: 9 vuotta 5 kuukautta sitten JanneK.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten #19828 : JanneK
Vastaus käyttäjältä JanneK aiheessa Ristiretket

larmis kirjoitti: Tästä en olisi niikään varma. Ainakaan siis siinä mielessä, että Erikillä itsellään olisi ollut mitään tekemistä tanskalaisten kanssa.


Tanskalaiset nimenomaan junailivat Eerikin hengiltä. Tosin, niin ne junailivat myös Sverkkerin hengiltä. Molemmat teot vielä todennäköisesti suoritti Tanskan kuninkaan äpäräpoika Magnus.

Nimittäin tanskalaiset/Johannittaritarithan tukivat sitä toista kuningassukua


Minulle on syntynyt sellainen käsitys että tanskalaiset pyöritti koko showta aitoon hajoita-ja-hallitse tyyliin. Milloin tuettiin toista ja milloin toista. Pohjoinen raja pidettiin tällä tavalla kurissa, eikä sinne päästetty syntymään valtakeskittymää joka olisi voinut uhata tanskalaista ylivaltaa.

Tanskalaisten liittouma oli aluksi Liivinmaan miekkaveljien (Fratres militiæ Christi Livoniae) kanssa, jotka olivat saksalainen ryöstöremmi eivätkä mikään oikea ritarikunta. Kyseisen porukan perusti Riian kaupungin piispa Albert vuonna 1202. Kyseisellä porukalla ei siis ollut mitään yhtämäkohtia Pyhän Maan ristiretki-ritarikuntiin (hospitaalerit/johanniitat, templarit) vaan se oli ad hoc pystyyn polkaistu porukka, jonka tehtävänä oli lähinnä ryöstää Baltiaa ja siirtää omaisuus kirkolle. Piispa kuitenkin laskelmoi väärin ja porukka lähti häneltä täysin lapasesta, tanskalaiset jollain keinolla nimittäin saivat miekkaveljet puolelleen ja osittain näiden tuella kaappasivat Pohjois-Viron itselleen. Myöhemmin kyllä tämä(kin) kaksikko hakkasi miekoilla toisiaan niin että jäsenet pöllysi.

Varsinaiset ristiritarit ilmestyivät kuvaan vasta vähän myöhemmin ja niillä tuskin oli enää yhteistyötä tanskalaisten kanssa. Johanniitoista lohkaistiin jo Jerusalemin kuningaskunnassa etnisesti saksalainen aseellinen siipi. Tämän porukan tehtävänä oli suojella saksankielisiä pyhiinvaeltajia Pyhällä Maalla. Tästä siivestä kasvoi sitten itsenäinen ritarikunta, teutooniritarit. Toisin kuin esm. hospitaalerit/johanniitat olivat teutooniritarit täysin aseellinen ritarikunta ja sillä ei ollut muuta tehtävää kuin sotia (ei sairaaloita, hengillistä toimintaa jne).

Kun Jerusalemin kuningaskunnan rippeetkin sitten menetettiin Saladinin muslimeille ei teutooneilla ollut siellä enää mitään toimitettavaa ja monien käänteiden jälkeen he päätyivätkin sotimaan preussilaisia vastaan (siis alkuperäisiä preussilaisia, joiden nimen saksalaiset kaappasivat lopulta itselleen) Baltiaan. Teutooniritarit olivat suoraan Paavin komennossa. Kun otetaan vielä huomioon että Paavi oli tuohon aikaan Pyhän Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan todellinen (maallinenkin) käskijä, niin teutooniritareita voidaan perustellusti pitää ko. valtiorykelmän eräänlaisena eliitti sotilasnyrkkinä (ja Hansaliitto oli sen kaupallinen siipi). On siis erittäin epätodennäköistä että tanskalaiset olisivat saaneet jotenkin juonittua teutooniritarit puolelleen (Paavin ohitse), päinvastoin, kyllä siinä oli kaupalliset intressit täysin ristiriidassa keskenään. Liivinmaan miekkaveljet sulautettiin sitten loppujen lopuksi teutooneihin, mikä varmasti oli hyvä ratkaisu.

Mutta toisaalta, Varsinais-Suomi ja Satakunta lienevät olleet Temppeliritareiden etupiiriä, joten loppujen lopuksi siinä valossa Eerikin ristiretkessäkin saattaisi sittenkin olla jotain perää.


Temppeliritareita tuskin on koskaan pohjolassa ollut. Ne olivat latinankielisen euroopan pankkiiri ja palkkasotilas porukka. Suomessa on voinut olla Liivinmaan miekkaveljiä (roistoja ja ryökäleitä, ilman mitään ritarin kunniaa) sekä mahdollisesti noita teutooniritareita. Jostain pellosta eräs metallinpaljastinharrastaja taisi teutooni-sormuksenkin löytää.

Tosin kyseessä ei tainnut olla niinkään varsinainen valloitussota, vaan ennemminkin vapaaehtoinen liittoutuminen tanskalaista Uuttamaata, ortodoksisia hämäläisiä ja karjalaisia ja Novgorodia vastaan.


Novgorodin Kronikan mukaan hämäläisillä ja (varsinais-) suomalaisilla ei ollut mitään ongelmaa hyökätä Novgorodiin "ristiretkeilemään" 1240 AD. Oudommaksi tämän tekee vielä se että retkeä mitä todennäköisemmin johti Birger Jaarli (Spiridon lukee kronikassa nimeksi).

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten #19834 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ristiretket
Aihe on mielenkiintoinen ja päätin odotella vuorokauden ennen kun tungen tähän lusikkani, jotta ehtii miettiä vähän. Sinänsä olen larmiksen kanssa samoilla linjoilla vaikka kenties jotain detaljeja voisikin tarkentaa.
Mennääs ensin tohon Eerikinkronikkaan.
Birgerin ristiretki tapahtui gotlannista käsin ja on aivan varmaa että se oli silloin teutoniritarien käsissä. Asian muuten vahvistaa Salon rikalassa oleva teutonien hautausmaakin. Sinänsä ei syytä epäillä etteikö mukana olisi seurannut myös ruotseja ja muuta sekalaista seurakuntaa. Kronikka on vain pyyhkinyt saksalaiset ritarikunnat kokonaan pois ja jättänyt pelkät ruotsalaiset. Idea on vähän sama kun sanois jälkikäteen että Mannerheim käynnisti operaatio Barbarossan.
Kun nyt tietämme puhtaalla lähdekritiikillä miten paljon eerikinkronikka vetää kotiinpäin niin samaa asennetta voi olettaa olleen myös Eerik pyhän ristiretkessä. Kronikoiden mukaan ainoa sotaretki tuolloin oli tanskalaisten sota vandaaliheimoja vastaan, joka käsitti käsittääkseni melko pitkälle retkeä baltiaan.
Porukan luokse jota aina niin virheellisesti sanon vendeiksi – maistellen samalla sanoja vanda ja vendi keskenään – ja jonka heimokunta käsitti virolaiset ja varsinais-suomalaiset.
Mitä voi pohtia muuten sillanpää-teoreemankin kautta eli tämän hahmottamamme rannikkoviipaleen. Retki ehkä oli painopisteessään baltiaan mutta myös suomen rannikolle vendien/vandien viipaleeseen.
Sittenhän ei ole temppu eikä mikään kummata tanskalaiset kokonaan pois ja korvata ne ruotsalaisella, ja näin on eerikin kronikka valmis.

Sitten haluan omistaa pari riviä teemalle ”Templarit itämerellä”. Onhan mulla hyllyssä yks kirjakin joka käsittelee temppeliherrojen tukikohtaa tanskalaisella Bornholmin saarella. Kirja on tietenkin esoteeriseen tyyliin melkoisen korkealentoinen.
mutta sitten kerran kauan sitten löysin tiedonjyvän että yksi teutoniritarien alajaosto Tallinnassa 1200-luvulla omasi lähes identtisen nimen Temppeliherrojen ritarikunnan kanssa. Valitettavasti en ole tätä sivustoa sen koommin onnistunut löytämään vaikka olen usein etsinyt. Tämä olisi kyllä ihan luontevaa. Ritarikunnilla kun usein oli diplomaattinen edustus toisten maiden hoveissa ja ritarikunnissa, ja mukanaan heillä oli myös oma henkivartiokaarti ym asejoukko.

Hivenen helpompaa on toteennäyttää templarien kukistumisen jälkeinen aika, jolloin temppeliherrat pakenivat teutonien pariin muodostaen sinne omia ala-yksikköjään. Puhutaan kai jälki-templarismista tai vieläkin hienommin post-templarismi.
Itsellänihän on – Mysteeri-kirjassakin mainittu – teoria 1300-luvun vitaaliveljien laivaston pohjaamisesta temppeliherrojen kadonneeseen laivastoon. Se tosin perustuu induktio-päätelmiin Henry Sinclairin politikoinnista ettei tanskan kuningatar saisi liian pysyvää jalansijaa skandinaviaan ja kuristaisi skotlantia hengiltä norjasta käsin.

Sitten meillä on tietenkin kivikirkkojemme vihkiristit. ne ovat joko mustia tai punaisia. harva tuntuu ajattelevan että mustaristi on teutoniritarien tunnus ja punainen vastaavasti…
Tosin jos ajattelee kivikirkkojen rakentamisajankohtaa niin tässä vaiheessa historiaa ritarikuntien asema tuntui olleen enää seremoniallinen ja aseet oli vaihtumassa ekonomiaan. Ritarikuntien kaupallinen haara eli gotlanninkävijät olivat jo vaihtuneet hansa-liitoksi ja se oli pääveturi. mutta sen sisuksissa elivät edelleen ritariperinteet ja –salaisuudet. hansan saksalaissuuntaus hallitsi suomea lähes koko keskiajan, ja syykin oli selviö eli majavista saatava hauste joka oli isoa bisnestä.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten #19843 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ristiretket
Jäin tästä kuitenkin miettiin tuota eerikin ristiretkeä. tai siis eihän ruotsalaisilla ollu mitään tekoa asian kanssa vaan tanskalaisilla - mutta voi itse retki siitä huolimatta olla totta. Sehän on kyllä ollu vaan sellainen pyrähdys.

Tuli vaan mieleen että tän meitin rantaviipale-teorian valossa ko. retki olis suuntautunu vaan yhteen balttien omistuksessa olevaan sillanpää-siirtomaahan. Olis tietty - henrikin perusteella - olettaa että kyseinen alue olis tota eurajoen suistoa, mutta se on kyllä arkeologisesti niin kaukana balttien kulttuurista, ettei se voi olla se. paljon lähempänä balttilaista kulttuurialuetta ollaan, jos aatellaan tota laitilan/untamalan/honkilahden aluetta. tai oikeestaan sen täytyy olla se, koska vakkasuomi on taas niin erilainen ja aurajoen laakso ilmeisesti jo alkujaankin svealaisten omistuksessa.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 5 kuukautta sitten #19844 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Ristiretket
Minä kun en tuosta eerikistä tierä muuta kuin sen, mitä siitä on viralliselta taholta höpisty. Satuin muistamaan jotta luin tuon "sankarin" seikkailusta joskus kymmenkunta vuotta sitten ja jossa ukkelin todettiin olevan satua 1900 luvun alussa. Ohessa lainaus Eerikin tarinasta :

LAURITZ WEIBULLin hiljakkoin ilmestynyt tutkimus Erik den Helige (Aarboger för nordisk Oldkyndighed og Historie, I917).

Kun edellinen tutkimus (K. B. WESTMAN) oli ainakin siinä kohden ollut yksimielinen, että legenda perustuu perimätietoon, ottaa Weibull sen käsiteltäväkseen vertailevalta pyhimystarustolliselta, hagiograliselta kannalta, tullen sangen mielen kiintoisiin ja epäilemättä, ainakin pääkohdissaan, luotettaviin tuloksiin. Tarkastaessaan, mitä Eerik Pyhästä oikeastaan varmuudella tiedetään, Weibull toteaa, että Eerikkiä mainitaan jo hänen poikansa Knut Eerikinpojan aikana (1167-1196) ruotsalaisten kuninkaaksi, mutta että hän ei tullut yleisemmin tunnustetuksi, että hänet surmasivat hänen vihamiehensä ja että hänet haudattiin Upsalan kirkkoon. Tätä Eerikkiä pidettiin vasta I2OO-luvulla pyhimyksenä, tosin vähäarvoisena, ja I3:nnen vuosisadan puolivälissä, jolloin hänen päiväänsä toukokuun I8 P. vietettiin Upsalassa suurena juhlana, on hän tullut yleisemmin tunnustetuksi. Weibull huomauttaa, että legendojen olemusta ei ollenkaan ymmärretä, jos niitä pidetään tapahtumien ja persoonallisuuksien kuvauksena.

Pyhimystarujen sepittäjillä ei milloinkaan ole ollut sellainen tarkoitus, vaan heidän pyrkimyksensä on ollut antaa kansalle hyviä esikuvia. Lukuisat yksityiskohdat osoittavatkin, että Eerikin legendaan ovat suuressa määrin vaikuttaneet kertomukset vastaavanlaatuisista tapahtumista Olavi ja Knut Pyhän elämässä. Legenda ei siis ole upplantilaista eikä Eerikin puolueen traditsionia, vaan keskiajalle ominaista oppinutta kompilatsiotyötä, jonka vuoksi sillä Weibullin mielestä suoranaisena historiallisena lähteenä ei ole mitään arvoa. Ainoastaan kirjallisuushistoriallisesti se on mielenkiintoinen koska siitä käy selville, miten Pohjolan kolmas ja viimeinen kansallispyhimys Erik Pyhä runoiltiin ja kuinka hänestä legendaa kirjoitettaessa ei enää tiedetty ihan mitään.

A.KN.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.338 sekuntia