Ristiretket

Onhan tämä Henrikin legenda siinä mielessä mielenkiintoinen, että siihen on sekoittunut myös suomalaista väriä. Esim tämä kirkon rakennus käytäntö. Kautta koko eteläisen Suomen kirkon rakennustarinoissa on mukana tämä härkäpari ja/tai hiisi-jättiläinen. Lallin voisi lukea kuuluneeksi tähän hiisikansaan. Esim. Pirkkalassa on Lallinlahti, jonka sanotaan syntyneen, kun Lalli-jättiläinen siitä on maata kouraissut. Huittisissa härkäpari on laitettu rekeä vetämään ja minne reki pysähtyi siis Karsattiin (vrt. Karsikko) sinne kirkko rakennettiin. Siksi Huittisten vaakunassa on nämä härät.. Henrikin härät pysähtyivät Nousiaisissa ja siihen perustettiin Pyhän Marian kirkko, Henrikin hautapaikka. Myöhemmin Nousiaisiin rakennettiin tämä kivinen kirkko, jota on yritetty tunkea tähän legendaan mukaan, vaikka ajankohta ei täsmää. Pyhän Marian kirkothan olivat maakuntien emäseurakuntia.. ja niiden sijaintipaikat sen aikaisia hallinnollisia keskuksia.

Minulla on sinulle vinkki paikasta jossa kannattaisi keväällä käydä piippailemassa, Janakkalasta löytyy. Paikassa on yksi kummallisimmista näkemistäni uhrikivistä. Se on sen verran kummallinen että joku paikallinen kirkonmies on varmuuden vuoksi käynyt tuhoamassa uhrikiven. Tämä "sininen kivi" on rekisteriportaalissa kuppikivenä mitä se ei todallakaan ole.

JanneK, missä tarkasti Janakkalassa tämä "sininen kivi" sijaitsee?

Mik kirjoitti: "Viikinkien" yliarvostus ihmetyttää, urotekoja mainitaan mutta harvemmin mainitaan häviöistä sekä joutumisesta Saksalais-Roomalaisen imperiumin alusmaaksi eli kolonialismin alle.

Viikinkiaika on kyllä oikea mestarinäyte onnistuneesta maabrändäyksestä. Ruotsalaiset on tuon aina osanneet. Kansallisvaltioiden syntyaikoina välimeren kulttuurikehtojen varjosta irtaantuneille germaanivaltioille ja etenkin takapajulaksi kuihtuneelle Ruotsille tuli tarve todistella olevansa yhtä hyviä kuin Homeroksen ja Vergiliuksen töyhtökypäräiset muskelisankarit.

Koska Pohjois-Euroopasta ei götisistien harmiksi löydetty Akropoliksia ja Colosseumeja, piti muinaista uljuutta kaivella germaanisesta soturimenneisyydestä.

Sellaista löydettiin pohjoiseurooppalaisen merenkäyntikulttuurin vilkkaimmasta ajanjaksosta, jota ei aiemmin edes viitsitty noteerata muuna kuin yhtenä rautakauden osana. Tästä materiaalista sitten skandinavistit kokosivat yksityisomaisuudekseen sarvikypäräkuvastolla steroidipumpatun eeposkokonaisuuden, joka täytti homeriaaniset standardit ja pönkitti uudelle ajalle tärkeää rotuajattelua.

Rasittavaa tosiaan, että viikinkiajasta puhuttaessa vielä nykyäänkin piirtyy akateemikoiden toimesta kuva, että muualla kuin Skandinaviassa ei tapahtunut mitään muuta kuin tongittiin maata ja pelättiin voittamattomia skandi-viikinkejä kusi sukassa.

Mulla on ollut juuri luvussa kirja, joka on jo 80-luvulta ja siinä ruotsalaiset tutkijat itse toteavat, että viikinkiajalla aineellinen kulttuuri oli samanlaista koko Itämeren pohjoisrannikoilla, eli paitsi Ruotsissa niin myös Virossa ja Suomessa. Miesten vaatteet ja aseet ovat täsmälleen samanlaisia joka paikassa. Eli "viikinkejä" olivat kaikki alueen miehet, eivät vain skandinaavit.

Mutta tuokin kirja on kirjoitettu ruotsiksi, joten ei ihme jos viikinkiromantiikka elää edelleen ihmisten mielissä ja noin globaalisti, koska englanniksi tuota tosiseikkaa ei ole mitenkään korostettu ainakaan minun näkemissäni julkaisuissa. Se, ettei sitä ole korostettu myöskään Suomessa, herättää kyllä hieman ihmetystä, eikä voi johtua muusta kuin siitä, että täällä halutaan jostain syystä korostaa viikinkien skandinaavisuutta muiden kansojen kustannuksella.

Yleisestihän viikinkiajan loppupuoli oli merirosvouksen kulta-aikaa. Birka oli kaatunut ja rikkauksia alettiin ryöstellä muilta kun kauppa ei enää käynyt. Ryöstelyä harjoittivat kaikki, eikä siinä ole mitään erityisen hienoa kun ajatellaan aiemman eli merovingiajan kultakautta.

Juuri nyt ei ole Appelgrenin kirjaa kädessä, mutta se on todella hieno teos. Tässä ketjussa oli aiemmin juttua JanneK:n kanssa tuntemattomasta Puukkoisten kylän lähellä olevasta vuoresta, jonka Appelgren mainitsee. Olen sitä mieltä että Puukkoisten Linnavuoren kuvaus sopii parhaiten tuohon Päijälän Linnavuoreen maastonkuvauksen ja ilmansuuntien perusteella.

Kartasta puukkosten aluetta tutkittuani päätin käydä aittakomon vuorella joka on lähellä pihlajakoskea. Ainakin yhden kivikaitauksen tapaisen löysin vuoren pohjoispuolelta kun jalka upposi muurin tapaiseen kivijonoon. Mielestäni se oli ihmisen tekemä. Ei siellä hirvikärpästen lisäksi paljoa muuta ollut.

Hieno havainto. Tämä kiusasi minua, Suomen Muinaislinannat kirjassa Puukkosten kylän linnavuoren kuvauksen kohta jossa Appelgren toteaa: ""Vuori, joka ei liene kaukana Pihlajalahdesta on paikkakunnan korkein; sen laelta on lavea näköala Päijänteelle." Tämä ei toteudeu Päijälän Linnavuoren kohdalla mitenkään, eikä Linnalampeakaan lähistöllä... Yhtä paikallista jututin "Päijänteen näkymän" tiimoilta ja tämä tarjosi Pyhänpäätä. Käyty siellä ja se tuskin on linnoitus (kivikautinen kohde kuitenkin ja hieno kuin mikä), joten tämän syksyn retkikohteeksi haarukoituu Aittakomo! Kiitos!