Suomen vaakuna

Suomessa ei tiettävästi vainottu ammattimaisia noitia ollenkaan. Siinä mielessä perinteiden pitäisi olla turvassa.

Yleensäkin noitavainot kohdistuvat jännästi ihan eri henkilöihin kuin niihin joita äkkiseltään pitäisi parhaina epäiltyinä.

Luultavasti niillä on pyritty pääsemään eroon pimeyden voimista eikä kaikkien noidaksi tietämä henkilö sovi ollenkaan tuntomerkkeihin.

Mun mielestä näissä pohjanmaan noitajahdeissa oli kai enemmän kyse harhaoppien kitkemisestä ts. katolisen vaikutuksen poistamisesta. Protestantteja kun ollaan, niin aseena oli tietenkin brutaali väkivalta. se mitkä on sitten kansanperinteen tuntemia tietäjiä ja noitia, eräänlaisia kansanshamaaneja, pysytteli vainojen ulkopuolella. ja kai se niinkin oli ettei vainoajien koura niihin yltänytkään, kun ne asu tiettömien taipaleiden takana.

Klaus Fleming kuoli seuraavana vuonna Santavuoren taistelujen jälkeen pohjalaisen noidan kiroama, ainakin näin kerrotaan. Saattoi olla myös eräänlaista jälkipeliä, kuten aina sotien jälkeen on puolin ja toisin...


LEX

Mitä Flemingin kuolemaan tulee, niin olihan se vanha ukko ja sotaretken rasitus saatto käydä pumpun päälle. toisaalta aikalaiskuvausten mukaan ehti kipuilla sen verran kauan ettei oikein sydänkohtaus tunnu luonteltavalta, kenties joku aivoverenvuotokin saattoi olla taustalla. Todennäköisintä kuitenkin että myrkytettiin.

mutta vetääkseni jonkun langanpätkän yhteen niin tuo käsite Pohjolan Leijona menee lähes yksinomaan ruusuristiläiseen symboliikaan, ja tutkiakseen pohjolan leijonan käsitettä on tietenkin tutkittava myös ruusuristiläisyyttä - sitä alkuperäistä tietenkin - ja jossain määrin vapaamuurariutta kun Elias Ashmole sen sinnekin puolelle aikanaan istutti. Historiallisesti termi on sijoitettavissa protestanttisten alkemistien piireihin josta tietenkin paracelsus mainituin. Paracelsusta pidetäänkin ensimmäisenä joka pohjolan leijonasta on kirjallisesti maininnut. Luin aikanaan muuten Susanna Åkermanin tutkimuksen joka käsitteli ruusuristiläistä vaikutusta skanndinavian alueella 1600-luvun alussa ja vähän sen jälkeenkin. Mielenkiintoisesti siinä putkahti mm Johannes Messeniuksen nimi joka saattoi olla maamme varhaisin rosenkreutzilainen, johon sai kipinän Prahan vuosinaan.

Jukkis kirjoitti: se mitkä on sitten kansanperinteen tuntemia tietäjiä ja noitia, eräänlaisia kansanshamaaneja, pysytteli vainojen ulkopuolella. ja kai se niinkin oli ettei vainoajien koura niihin yltänytkään, kun ne asu tiettömien taipaleiden takana.

Oikeestaan noitia kyllä vainottiin mielellään vähän kauempana keskushallinnosta, koska se ei innostunut niistä kovin herkästi.

Esmes Pohjois-Espanjassa oli alkamassa kunnon noitavainot kun porukka oli nähnyt mitä Ranskassa puuhattiin, mutta Inkvisitio päätti organisoida ne kunnolla ja sen jälkeen ei saatu enää ketään roviolle, koska kuulopuheet ja itse keksityt jutut eivät enää kelvanneetkaan todisteiksi.

Kai se on niinkin, että syrjäkylillä riitti siihen aikaan intoa vaikka mihin, kun ei ollut muutakaan tekemistä.

Sittemmin kaupungeista on tullut virikekeitaita ja tuuliviirit ovat muuttaneet niihin. Samalla maaseutu on rauhoittunut ja nykyisin joutuu vähän miettimään kun tulee ensimmäistä kertaa vastaan tieto, että Norjan Lapin perukoilla on ollut hurjat noitavainot, koska se ei oikein tunnu sopivan kuvioon.