Tietoa 33,3km mitoista ja linjoista englanniksi?

Mää inhoon noita ulkomaankielellä tehtyjä väitöksiä ym ainakin silloin kun ne käsittelee suomea jollain tavalla. Onhan se saakutin ironista että maamme muinaishistoria on kokonaan kirjoitettu englanniksi, hollanniksi ja ranskaksi, saksaksi… mutta suomalaislukijan on tyytyminen Matti Huurteen ”9000 vuotta …” vuodelta 1979. Sen jälkeen ei kai mitään olekaan tehty. Toisaalta en kyllä usko että kukaan täysipäinen rupeaa mitään saakutin väitöksiä lukee, oli ne sitten suomeksi tai ei, ja kaikki puskee siellä yliopistolla niin uraansa ettei ne mitään populaarimpaa teekkään.
On todellakin ironista että allekirjoittanut on tällä hetkellä parhaita muinaistutkijoita ja salaisuus on niinkin yksinkertainen, että olen lähes ainoa laatuani.

Eikä mun pitänyt olla. Mun piti itseasiassa olla toimittaja. Sen esteenä on vaan että on noita periaatteita. Yksi on se että oon puhtaasti sisällöntuottaja. Keskityn yksinomaan ja vain laadukkaan sisällön tuottamiseen ja mieluiten sellaiseen joka lukijoita myös kiinnostaa. Ja tein aikas selväksi etten hajauta ajatuksiani millään muotoa taittoon, kääntämiseen, nettisivujen tekoon ja päivittämiseen, tiedottamiseen/markkinointiin, työskentelyyn linux-ympäristössä, tai ylipäätään mihinkään mikä on ns. bulkkityötä ja sen myötä energiantuhlausta, ajatusten hajautusta tai keskittymistä tekniikkaan sisällön sijasta. Valitettavasti sellainen peli ei vetele tässä maailmassa jossa sisällöntuottajia ei ole olemassakaan, mutta pirusti kaikki kääntelee ja veivaa tekniikkaa mobiilisopivaksi vaikken tajua miksi, kun sisältö kumminkin on ihan köyhää.

Paljon parempi kun käännös olis tietenkin tehdä tästä(kin) aiheesta kunnon dokkari ja sen voi helpolla kyllä tekstittää tai dubata mille kielelle vaan. Tästä on ollu puhetta mutta dokkarin tekeminen on yllättävän haastavaa, ja ihan niin pitkälle ei ole luovuus vielä kukkinut että sais näinkin sinänsä mystisestä aiheesta svengaavan puolituntisen jossa ei haukottele leukojaan sijoiltaan.

Itte asiassa sun kannattaisi mennä mukaan tablettimaailmaan. Niillähän porukka nykyään kirjat lukee.

Ite en ole tajunnut minkä takia puhelimella lukisi kirjoja kun siinä on nettiselainkin ja totuus on sepustusta ihmeellisempää, mutta pistäydyin tuossa vihahipaisun takia Googlen puodin kirjaosastolla ja siellä näkyy olevan suunnilleen kaikki mitä kirjakaupasta löytyy plus kaikki se mikä on kadonnut kirjakaupasta, koska varastossa ei passaa pitää mitään vuotta vanhempaa.

Siellä sunkin opukses olisi ns. laatukirjojen seassa

Jukkis kirjoitti: Paljon parempi kun käännös olis tietenkin tehdä tästä(kin) aiheesta kunnon dokkari ja sen voi helpolla kyllä tekstittää tai dubata mille kielelle vaan. Tästä on ollu puhetta mutta dokkarin tekeminen on yllättävän haastavaa, ja ihan niin pitkälle ei ole luovuus vielä kukkinut että sais näinkin sinänsä mystisestä aiheesta svengaavan puolituntisen jossa ei haukottele leukojaan sijoiltaan.

Nykyaikana jolloin ihmisilä on gerbiilin keskittymiskyky, niin miten olis 1- 5min dokkari puolituntisen sijaan. Tehokas tietoisku rajatusta aiheesta. Minuuttiinkin mahtuu paljon asiaa. Jos aihe kiinnostaa, tod.näk. klikkailee lisää. No, kaupallisuus kärsii

Niin… en tiedä onko se pelkkä keskittymiskyky. Tossa tuli Teemalta 15-osainen elokuvan historia, joka valaisi asiaa mistä on kysymys. Se oli noi 80-luvun MusicTelevisionin kehittämät musavideot jotka nojas vahvaan visuaalisuuteen ja nopeaan leikkaukseen – ja sen jälkeen katsojan maku ei ole enää ollut entisensä. Vaikka se näyttääkin kun ADHD-potilas olis napannu liian monta energiajuomaa, on totuus se, että niitten rinnalla muut esitystavat vaikuttaa jotenkin pitkäpiimäisiltä ja ajastaan jääneiltä. Se on ollut leikkaustyyli joka on vaikuttanut aikaamme mullistavasti.

Huomaan sen kyllä ittestänikin; aina kun nään dokkarin joka on tehty ns. puhuvilla päillä, tuppaan vaihtaan kanavaa. Oikeastaan Oliver Stone on ainoa joka tekee todella hyviä dokkareita, koska se juoksuttaa loputtomiin still-kuvia taustalla puheäänen päälle, ja sen leikkausvauhti kuin rytmikin on ainutlaatuisen hypnoottista. Suomessahan ei ole tälläinen esitystyyli mahdollista, koska kaikkiin kuviin on tekijänoikeudet ja niiden hankkiminen tuhansiin kuviin on kertakaikkiaan mahdotonta.

Esitystapa tälläisen 33-jutun yhteydessä on helppo ratkaista; animaatio on ihan luonteva vastaus. Pyörittää liikkuvia kirkkoetäisyyksien viivoja kansalaisen karttapaikan päällä ja sellaiset animaatiot voi tehdä ihan paintilla ja moviemakerilla. Mystisiä paikkoja ja kivikirkkoja voi käydä kuvaan videolle vaikka pelkällä kännykällä, selostusääni päälle ja se on siinä. Tai sitten ”sankaritoimittaja” on kuvassa. Miten sen tehdä haluaakaan.
Ongelmaksi nouseekin itse tarina. Mikä siinä on se punainen lanka? Miten se salaisuus puretaan? Sen verran jo oppinut että on aivan eri asia tehdä pelkkää tekstiä kun yrittää saada se visuaaliseen muotoon, koska mielenkiinnon takia on oltava draamakehys mukana.

Tarinaton juttu – esittely – onkin syytä pitää nopeana youtube-pläjäyksenä koska mielenkiinto ei varmaan piisaa pitkälle. Muutama minuuttikin voi olla piinaa. Tarinallinen sen sijaan kiehtoo ja jos tarina on hyvä, se kestää oivasti vaikka 45min. mutta tarinankehitys on alkemiaa. Se on taikuutta jossa ihmissielu varastetaan shown aikana ja se onnistuu vaan jos on onnistuakseen – ja ellei takana ole jotain täkyä, se ei onnistu.
mutta mikä se täky sitten on - sitähän sopii pähkäillä

Itse asiassa MTV ei ole syyllistynyt mihinkään, koska musiikkivideon pituus on yleensä vain se 3 - 4 minuuttia ja siinä ei ihmeitä ehdi jos rupeaa venyttämään kohtauksia. Se on vaan pakko tehdä sillä tavalla.

Nopea leikkaus apinoitiin muualle korvaamaan ammattitaitoa, koska jos kenestä tahansa laulajasta saa sillä tyylillä pääosaan kelpaavan näyttelijän, tähtiroolit voi jakaa semmoisille mukavan alistuville tyypeille. Enää ei tarvii kestää perfektionisteja, jotka odottavat, että muutkin yrittäisivät tehdä hommansa kunnolla.

Hollywoodissa leffat on vieläkin niin isoa bisnestä, että lahjakkuuksia siedetään vielä, mutta niitä sitten kanssa pidetään hulluina.



Ennen wanhaan käsikirjoittajan lanttu leikkasi ja näyttelijät osasivat näytellä. Jopa ohjaajilla oli kykyjä. Vain jossain puolalaisessa taide-elokuvassa kiinnostavuutta haettiin siitä, että näyttelijät tuijottivat ilmeettöminä miten maali kuivuu, ja Tarkovskin leffoja jaksoivat katsoa vain aivokuolleet snobit..

Kaikki nää Monty Pythonit ja Kyllä herra ministerit kykenevät pitämään nykynuorison kiinnostusta yllä, mutta sellaisia ei enää tehdä, koska nykyaikaisilla vehkeillä keskinkertainen porukka kykenee miten kuten naamioimaan sen seikan, ettei se oikein osaa mitään.

Jos joku tyrkyttää firmalle hyvää kässäriä, firman oma b-kyky kirjoitaa sen uusiksi, ettei se enää olisi liian hyvä. Uusi tarina kelpaa, mutta tasoa ei saa olla. Jos tähän ei suostuta, kässäriä ei huolita, mutta tarina voidaan varastaa, joten sitä tarjonnut on aika hankalassa tilanteessa. Joko joutuu häpeämään silmät päästään tai menettää kokonaan sen minkä eteen on pakertanut kuukausia tai jopa vuosia.

Kuten sanoin, tämä on sellaista taikaa. Oikeastaan koko homman vois tiivistää siihen, että jos jossain hommassa ei ole sydäntä mukana, niin tulos jää väkisinkin keskinkertaiseksi ja latteaksi. Kyllä sen katsoja vaistoaa. Pätee oikeastaan kaikille elämänaloille. Onhan nää hyviä toiveita mitä tässä on esitetty, mutta jos sellaisten tekeminen tuntuu jotenkin velvollisuudelta tai pakkopullalta, niin parempi jättää kokonaan tekemättä ja ootella inspiraatiota.

Toinen vähintään yhtä maaginen juttu on sit toi ajan henki. Hyväkin juttu väärällä hetkellä voi pilata koko jutun. Nyt on kai ilmassa haistettavissa sellaista protestinomaista henkeä, joka kohdistuu postmodernisti kaikenlaisiin instituutioihin, kirkkoon, valtamediaan jne ja jossain määrin näihin suuriin kertomuksiin. Norsunluutorneihin. Tällä alalla kai johonkin museovirastoon ja yliopistojen arkeologian laitoksiin, jotka tähän mennessä on tuottaneet kunniaa olemalla tuottamatta mitään.

Oikeastaan kun tota Vaiettu muinaisuus –kirjaakin olen tossa vääntänyt vaihtoehdoksi vanhalle kuivuneelle versiolle niin huomasin ettei meillä taida ollakaan muita arkeologian perusteoksia kun toi 9000 vuotta suomen esihistoriaa. Sekin vaatimattomasti vuodelta 1979. Sitä en suinkaan epäile, etteikö sekin noissa piireissä saa taas raivokohtauksia aikaan ja keväällä voidaan taas kummastella uudenlaista kirjasotaa. Tosin luulen että tällä kertaa toi jääkausijuttu aikaansaa debatin.

Edellisestä kirjasodasta onkin jo aikaa. se oli toi 33-juttu ja kyllähän kiistatta vähän ihmettelin sitä muinaistutkijan oululaisarkeologia että se hyökkäsi kiinni niinkin raivolla kun hyökkäs. Tosin kun kattelin sen aiempia kirjoituksia niin sitä tuntu vituttavan myös kaikenlaiset ”hautarosvot” ja arkeologisen kaman pimeät markkinat, mutta myös nää ”kivikauden kylät” jota se sano jonkinlaiseks tivoliviihteeksi. Turha ees kysyä mitähän se mahtaa aatella näistä piippariporukoista. Eli tässä on sellainen punainen lanka että kundi tuntuu ylikaiken vihaavan alalla kaikensorttisia maallikoita ja harrastelijoita. Onhan se selvää että kun ollaan siinä omassa sisäänpäin kääntyneessä maailmassa, niin ulkopuoliset on yksinomaan ja vaan uhkia. Tai tarkennettuna, kaikki muinaistutkimukseen liittyvä kuuluu yksinomaan ja vaan hänen hoteisiinsa – ja parille hänen kaverilleen – ja kaikki muut on poistyönnettävää painolastia. Tietenkin pelin nimeen kuuluu myös pantata kaikki tieto, sillä tavallisilla ihmisillä ei pitäis olla mitään asiaa yhteiseen historiaamme, vaan se kuuluu hänen monopoliinsa ja sillä sipuli. Sillä tavalla aateltuna tää ei ehkä koskenutkaan itse 33-juttua vaan esittäjän yhteiskunnallinen status vitutti paljon enemmän.

mut jos keväällä on tiedossa vastaavanlainen paskamyrsky niin tottakai pitää ruveta tekeen jääkausi-aiheisia youtube-pätkiä – ja täydestä sydämestä. Heti ens kesänä.