Enpä tiänny jotta isoosta vihasta on tehty tuore dokumenttielokuva. Hoksasin sen MV:n sivulta, jossa on ansiokkaasti esitelty suomalaisten vanhoja työtapoja ja joita tykkään kattella. Isoviha alkoi sotana, kun Venäjä, Puola-Liettua, Saksi ja Tanska kyĺlästyivät Ruotsalaisten pullisteluun ja näiden hallitsijat päättivät antaa yhdessä hieman tasoitusta. Sota tunnetaan nimeltä
"Suurena Pohjan sotana"
ja se käytiin vuosina 1700 - 1721. Sota itsessään kesti 21 vuotta ja pääasiassa sitä käytiin Keski- ja Itä-Euroopassa kaukana poissa Suomesta. Ruotsin valtakunnan sotilaat olivat sen alueilta kerättyjä ja tietenkin suomalaisiakin käytettiin taas kerran tykinruokana. Sota alkoi 12. helmikuuta 1700, kun August II hyökkäsi ilman ajalle tyypillistä sodanjulistusta 10 000 miehen saksilaisarmeijallaan kohti Ruotsin valtakunnan suurinta kaupunkia, Riikaa Liivinmaalla. Seuraavaksi huippuunsa kehitetty Ruotsin armeija hyökkäsi Tanskaan. Sotajoukko pikamarssi ja ratsasti Liivinmaalta Iso-Beltin yli sellaista vauhtia, että Tanskalaiset yllätettiin täysin housut kintuissa ja siitä nöyryytyksestä eivät toipuneet moniin vuosiin sotiakseen.
Venäjä oli sodassa Turkkia vastaan johtajanaan Pietari Suuri, joka kuuli Tanskan nostaneen käret pystyyn. Turkin kanssa tehtiin pikaisesti määräaikainen rauha, jotta päästiin höykyttämään Ruotsia. Venäjä piiritti ja hyökkäsi Ruotsalaisille tärkeään Narvan linnoitukseen, jonka parituhatta puolustajaa eivät pärjänneet Pietarin 30 tuhannelle miehelle. Suomessa tehtiin välittömästi ylimääräinen väenotto ja jonka sotilaita kutsuttiin kaksikkaiksi. Ruotsalaiset sanoivat heidän puolustavan vain Suomen alueita, mutta niin vain kusettivat ja kolmikkaat sekä kaksikkaat siirrettiin välittömästi Viroon ja Inkeriin. Riia käytiin piirittämässä toistamiseen mutta talven tullen saksit palasivat kotiinsa ja Ruotsin kunkku Kaarle XII suuntasi sotatoimensa Narvaan. Pietari Suuri antoi komennon herttua de Groulle ja lähti itse lipettiin Moskovaan. Seuraavana päivänä Ruotsin karoliini armeija hyökkäsi ja niin siinä kävi että venäläiset menettivät pelin ja parin sillan sorruttua, häviö oli varma. Ruottalaaset kuvittelivat olevansa nyt voittamattomia ja sehän sitten kostautui myöhemmin käydyissä taisteluissa.
Puolassa Kaarlen karoliinit vielä pärjäsi, mutta Pultavan taistelussa sotaonni kääntyi. 1703 Pietari Suuri tarjosi rauhaa ja Ruotsi olisi menettänyt vain Inkerin, jonne Pietari oli aloittanut Pietarin kaupungin rakentamisen. Kaarlelle tämä ei käynyt, vaan äijä aloitti sotatoimet 1707 lähtien marssimaan Moskovaan. Pietari Suuri käytti poltetun maan taktiikkaa, mutta Kaarlelle ei aivan yhtä huonosti käynyt, kuin myöhemmin Napoleonille ja Aatulle. Seuraavana vuonna kassu vaihtoi suuntaa Moskovasta Ukrainaan. Matkalla sinne kalusto jumiintui liejuun ja joukot alkoivat näkemään vilua ja nälkää. Apujoukkojakin saapui, mutta soppatykit olivat jääneet kotiin ja ruokahuolto ei enää pelittänyt. Suunnaksi oetettiin taas Moskova, mutta matka sinne hävitti Kaarlen joukoista kolmanneksen ja lopulta Pultavan taistelussa meni loputkin Kaarlen sotajoukoista. Kaarle häippäsi Turkkiin ja siellä usutti Turkin sulttaanin Ahmed III:n sotimaan Venäjää vastaan. Suurvisiiri Baltacı Mehmet paššan osmanisotilaat voittivat Pietari Suuren armeijan Venäjän–Turkin sodassa, mutta tyytyivät verrattain vähiin myönnytyksiin rauhansopimuksissa.
Ruotsin kuningas Kaarle XII oli kovapäinen, jonka korvienväliin oli lurahtanut kusta. Iso-Britannia, Alankomaat ja Preussi tarjoutuivat toimimaan välittäjinä mutta Turkkiin jäänyt Kaarle ei vieläkään halunnut tehdä rauhaa. Kaarlen vehkeilyjen takia, Turkin sulttaani luopui sodasta Venäjää vastaan lopullisesti vuonna 1713 ja Pietari Suuri oli vapaa toimimaan Itämeren suunnalla. Itämerellä Pietarin sotalaivastolla ei ollut mahdollisuutta pärjätä, mutta Ensin meni Viipuri, sitten Riia, Pärny ja Tallinna.
Venäjä aloitti sotatoimet Suomen ja muinaisen Kainuun alueella Isossakyrön Napuen kylässä, jossa käytettiin paikallisia nostomiehiä sotilaiden apuna. Tätä on myös pohdittu syyksi, miksi sodan jälkeen siviiliväestöön kohdistunut terrori jatkui seitsemän vuotta, tuhoten lähes kokonaan miespuolisen väestön:
