Pohjoismaiden rajat historian saatossa?

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten - 6 vuotta 6 kuukautta sitten #32721 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Nykyään Etelä-Pohjanmaan asutusta (ainakin täällä) pidetään jatkuvana, mutta kieltämättä 900-lukua ihmetellään siltä ajalta olevien löytöjen vähäisyyden takia. Kyrönjoki-Meirän joki kirjassa olevia "Kaarleporin kreivikunnan " karttoja v. 1652 löysin kun luin Aulis J.Alasen kirjoittamaa Etelä-Pohjalaisia taistelussa 1 kirjaa, jossa mainitaan Talonpoikien kapinointiajat myös muissa maakunnissa. Vaikuttaisi siltä että uskonto, verotus ja vierasmaalaiset voudit aiheuttivat talonpoikaisessa väestössä laajalti närää. Se mikä tapahtui 1500-lukua ennen ja jälkeen, on kumma kyllä peilattavissa myös melkoisen täydellisesti nykyaikaan jossa historia toistaa taas kerran itseään. Kartalla on vielä Nenättömänjärvi ja -kylä ja jonka alueella Santavuorella viimeinen nuijasota käytiin.

www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat...=hdl_123456789_24630

Ilmajoen ja hämeen Kyrön välillä ei ollut mitään maastoon merkittyä rajalinjaa, vaikka alueet erotti laaja Hämeenkankaan erämaa:

jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/12345.../24630/mh%20109i.jpg

Etelä-Pohjalaisia taistelussa 1 kirjan mukaan Suomen nuijasota ei ollut mikään erillisilmiö, vaikka se oli lajissaan viimeinen ja yhtenä verisimmistä päätti talonpoikaiskapinoiden ketjun Euroopassa.Virossa suuri epäonnistunut talonpoikais- ja vapauskapina päättyi 1343. Jaakkojen kapina Ranskassa ja Vat Tylerin kapina Englannissa 1300-luvun jälkipuolella olivat verisiä talonpoikais- ja verokapinoita. Nekin kohdistuivat eliittiä, eli aatelia ja sitä suosivaa esivaltaa vastaan. Hussilaisten Böömissä, kuten Sveitsiläisten kamppailu oli vapaustaistelun luontoista ja osoittivat että hyvin aseistetut talonpoikaisjoukot ja alempaan aateliin kuuluvat taitavat päälliköt, saattoivat menestyksellä taistella ammattisotureita vastaan. Toisaalta Saksan talonpoikienkapina uudenajan kynnyksellä, johtui rahvaan käsitettyä Lutherin julistaman kristityn vapauden väärin ja johti musertavaan tappioon.

Uskonpuhdistus järkytti pohjoismaissakin kansan tasapainoa mm. Norjassa, jossa varsinaista suurta kapinaliikettä ei synytynyt, mutta papit ja voudit kulkivat kauan henki kurkussa. Meille läheisempi oli unionitaisteluihin liittyvä Engelbrethin johtama taalaisten menestyksellinen vapaustaistelu tanskalaisvaltaa ja sen säälimättömiä vierasmaalaisia vouteja vastaan. Verokapinan laineet ulottuivat laimeammin (varsinais) Suomeen, jossa unionikuningas Erik Pommerilainen tavoitteli suosiota ja sai tukea mm. piispa Maunu Tavastilta, varsinkin kun Turun linnaan kuningas lähetti voudiksi kunnon Hannu Kröpelin.

Myös varsinaisen Suomen puolella tapahtui varhain verotusväärinkäytöksiä, jossa valtionhoitaja Kaarlo Knuutinpoika lienee kiihottanut Satakunnan ja Hämeen miehet kapinaan 1430-luvun lopulla.

Huom. lieneekö aika, kun kumpainenkin maakunta vallattiin Ruotsin ja varsinaisen Suomen valtaan?

Kapinoitsijat tässä Davidin kapinassa olivat rikkoneet esivaltaa vastaan seuratessaan "tuota hurjimusta ja heittiötä Davidia". tämä Vesilahdelta oleva kansanmies oli kohottanut itsensä "talonpoikien kuninkaaksi". Näin lienee tapahtunut, kun valtakunnalla ei ollut tässä unionikiistojen vaiheessa omaa kuningasta.

Davidin kapina liittyi idempänä Savossa ja Karjalassa Filippuksen kapinaliikkeeseen, joka leimahti samanlaisista veropoliittisista syistä kuin useimmat keskiajan kansankapinat ja joissa oli enemmän ja vähemmän luokkasodan luonnetta. Pääsyinä olivat mainittuihin levottomuuksiin olivat luvatut verohelpotukset, joita ei sitten saatukaan.

Huom. Aulis J. Alanen ei sanallakaan mainitse muinaisesta Kainuusta mitään, vaikka aikoinaan kiersi aktiivisesti Nenättömänkylässä tutkimassa Nopankylän hevosajokaluteollisuuden vaiheita. Hänen mukaansa Satakunnan, Hämeen, Savon ja Karjalan kapinaliikkeet eivät saaneet vastakaikua "Pohjanmaalta" mikä lienee harvasta uudisasukasluontoisesta väestörakenteesta ja tästä johtuen olisi myönnetty verohelpotuksia. Edelleen "mahdollisesti pohjalaiset sai näitä helpotuksia pysyäkseen siivolla, kun sotarasituksia tuli sittemmin heidänkin kannettavakseen".

Siis muiden maakuntien kapinaannousu johtuikin siitä, että heiltä perittiin veroa Ruotsin vallalle sotarasituksista...!!! Ja samalla nämä hivutettiin ja liitettiin "varsinaisen" Suomen ja Ruotsin hallintaan.

Entä rannikon ruotsinkieliset... "Rannikkolaiset lienevät tällöinkin olleet paremmassa asemassa kuin sisämaan talonpojat, mikä selittää osittain näiden laimeammat kapinahalut kun nuijasota aikanaan puhkesi".

Nuija oli kainuulaisten symbolinen ase. verrattuna huovien miekkoihin ja keihäisiin. Nuijaväki-nimitys on nuijasotaa vanhempi ja sitä käytettiin mm. 1573 Satakunnan levottomuuksien aikana. Raudoitettu nuija ei ollut halveksittava ase rautapukuista vastaan taisteltaessa, se oli lähes ainoa ase joka kykeni rikkomaan haarniskan, mikä kypärän ohella teki huovit vaikeasti haavoitettavaksi, toteaa Ylikangas.
Viimeksi muokattu: 6 vuotta 6 kuukautta sitten Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten #32722 : kirjatoukka
Vastaus käyttäjältä kirjatoukka aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Kyse ei ollut pelkästä symboliikasta. Ruotsin valtakunnassa oli talonpojilta miekkojen ja muiden teräaseiden omistaminen kielletty ankaran rangaistuksen uhalla. Juuri tämän takia pohjoispohjalaiset eivät sitten kyenneet puolustamaan itseään venäläisten ja karjalaisten hyökkäyksiltä joita sattui vähän väliä aina 1700-luvulle asti.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Antero

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten - 6 vuotta 6 kuukautta sitten #32732 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Marski Klaus Fleming varoitti talvella 1597 kainuulaisia aseistautumasta "keihäillä, jousilla ja nuolilla sekä pyssyillä". Pääsyynä miksi taisteluun varustautumisessa oli, "oli ehdottomasti monesti kirjallisuudessa mainittu linnaleiri".

Mielestäni tämä "linnaleiri" pääsyyksi on historian saatossa maahan juntattu ja jo se hävittää sen todellisen syyn minkä "Pähkinäsaaren isäntämaasopimus" ja 1595 Ruotsin ja Venäjän välinen Täyssinän rauhansopimus aiheutti ja käytännössä tuhosi muinaisen Kainuun kuningaskunnasta loputkin jäljelle jääneet rippeet. Linnaleiri oli paremminkin seuraus ja eikö tämä jo nostata juuriltaan ylpeässä heimossa kapinamielta muiden hyysääminen? Näissä historiankirjoituksissa keskitytään kliseisiin ja unohdetaan tarkoituksella itse pääsyy, mitä ruotsalaisten ja sen jälkeen rantaruotsalaisten hallussa oleva historiankirjoitus tuottaa, kuten "Suomi on Ruotsalainen" vakuuttelu.

Mutta mennäänpä kirjallisuuden historiankirjoitukseen jota "voittajat" kirjoittaa. Linnaleiriä varten verorasitusta alettiin kantamaan 1500-luvun alkupuolella ruotsinvallan hallinnoimilla alueilla, aluksi papeilta ja porvareilta. Kustaa Vaasan aikana linnaleirirasitus sälytettiin talonpoikien harteille Venäjän sodan aikana 1553 -1555. Kysymyksessä oli verorasitus, jonka kanto kaiken lisäksi annettiin sotaväen itsensä hoidettavaksi. Ja tämähän oli pahasta sillä sotilaat saivat kyllä ohjeet, mutta raakaan menoon soteretkillään tottuneet ylittivät helposti valtuutensa ja ottivat enemmän kuin annettaisiin. Käyttivät väärin mittoja, kiristivät uhkauksilla ja tekivät suoranaista väkivaltaa. Linnaleirirasitus saavutti huippunsa Venäjän sodan 1570 - 1595 välisenä aikana. Rasitus kohdistui ankarimmin Etelä-Suomeen ja 1573 Huittisten sekä Loimaan talonpojat kapinoivat, Marttilassa puhuttiin jo "nuijajoukon" kokoamisesta. Luonteenomaista oli että levottomuudet sattuivat aselepokaudelle 1573 - 1577, jolloin ei nähty suurta tarvetta sotavoimien ylläpitoon.

Sama ilmiö nähtiin sitten "Pohjanmaallakin" missä katovuodet pahensi rasitusta ja kainuulaisia kaiveli erityisesti se, että heiltä alettiin vaatimaan linnaleiriveroa, vaikka 1582 oli määrätty otettavaksi nostoväkeen joka 11 mies. Huom. Pohjanmaalla nostoväki oli käytössä vielä pitkään maakunnassa, vaikka muualla Suomessa oli siirrytty ruotusotaväki käytäntöön. Epämääräisesti 1590 tienoilla, talonpojat joutuivat elättämään melkoiset määrät ulkomaalaisia palkkasotureita maakunnissaan. Onko muuten vuoden 2015 ja 2016 tilanteessa jotain tuttua?

Kurittomat huovijoukot joutuivat pian rettelöihin talonpoikien kanssa ja jopa niin, että Juhanna III:n oli lähetettävä aatelismiehiä tutkimaan väärinkäytöksiä. Ratsumiehet toimitettiin pois, mutta saapuivat tuota pikaa takaisin entistä röyhkeimpinä. Mustasaaren, Vöyrin, Kyrön ja Kokkolan suurpitäjien talonpojat valittivat 1590, että linnaleirissä nyt majailevat huovit olivat raiskanneet heidän tyttäriään, ruhjoneet vanhusten käsivarsia ja kantaneet enemmän veroa kuin mitä heille kuului. Talonpojilla ei ollut enää kotirauhaa ja heitä kohdeltiin huonosti myös kylällä liikkuessa. Huovien väitettiin lyöneen muutamia vastahankaan asettuneita kuoliaaksi ja ruumiit olivat vielä jääneet hautaamatta.

Juhanna III lakkautti linnaleirin väliaikaisesti 1590, jolloin sotaväki käskettiin majoittaa linnoihin ja aateliskartanoihin (Huom. niitähän Pohjanmaalla ei ollut eikä tullut). Määräystä ei voitu kauankaan soveltaa ja yhteenotot jatkuivat pian taas huovien ja talonpoikien välillä. Toistuvien valitusten johdosta 29.7.1592 Juhanna III vapautti pohjalaiset kokonaan linnaleirien pidosta, vain omia jalkamiehiä oli elätettävä.

Aulis J. Alasen mukaan "Epäilemättä pohjalaiset tästä lähtien katsoivat linnaleirivapautuksen pysyväksi oikeudekseen".

Viha ratsumiehiä kohtaan jyrkkeni, mikä johtui siitä että samaan aikaan syntyi uusi ratsumiesluokka, ns. kotihuovit ja syynä oli se, että Juhanna III antoi ennen kuolemaansa luvan pestata satakunta huovia "maakunnan puolustustehtäviin". Näitä omalta maalta ponnahtaneita "sontaryyttäreitä" vihattiin ja halveksuttiin sitä enemmän, kun he kantoivat linnaleiriveroa, vaikkeivat olleet edes ruutia haistaneet. Toisaalta ratsumiehen pitoon houkutti myös verovapaus ja pian oli Pohjanmaan voudilla, lainlukijalla ja useilla nimismiehillä omat sontaryyttärit. Ilmajoen nimismies Tuomas Matinpoika Peltoniemi rupesi itse huoviksi ja toiset jopa pestasi itselleen muitakin ratsumiehiä.

Kuva: Sontaryyttäri joka lähti sontakärryjen perästä ratsumieheksi:



Kotihuovien myötä linnaleiri oli muuttumassa sosiaaliseksi kysymykseksi, sillä tilalle oli syntymässä vihattu puoliaatelinen knaapiluokka, jollaista ei aiemmin tunnettu. Ratsutilallisten vastapainoksi erottautuivat talonpoikien omavalintaiset veronkantajat, neljännesmiehet, jotka tehtaviensä takia joutuivat tekemisiin väkivaltaisiksi osoittautuneiden vieraiden ratsumiesten kanssa.

Neljännesmiehiä olivat mm. Ylistaron Pentti Pouttu, Isokyröläiset Yrjo kontsas ja Pertti Palo. Pertti Pouttu oli vanhaa maakauppiassukua ja kainuulaisten nuijamiesten poliittinen johtaja. Poutun omien sanojen mukaan hän oli taistellut linnaleiriä vastaan 1570 luvulta saakka...
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 6 vuotta 6 kuukautta sitten Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten #32737 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Pisti silimään Ilikasta Jaakon Päivän keimit Pietarsaaressa, että "nuija" ilman piikkejäkin on harvinaisen tehokas edelleen, kun viidakkoveitsellä sohitaan...

Jaakon Päivillä hurja meno: Miehet pahoinpitelivät toisiaan viidakkoveitsellä ja pesäpallomailalla

ILKKA 26.07.2016 14:36 (Päivitetty: 26.07.2016 14:42)

Jaakon Päivien päättymisviikonloppu tuotti poliisille tavanomaisen määrän töitä Pietarsaaressa. Poliisi kirjasi tapahtumasta kuusi pahoinpitelyyn liittyvää rikosilmoitusta, joista yksi luokiteltiin törkeäksi pahoinpitelyksi.

Törkeäksi pahoinpitelyksi luokitellussa tapauksessa mies kävi henkilöauton kimppuun niin sanotulla viidakkoveitsen tapaisella teräaseella, jolloin toinen mies kävi puolestaan hänen kimppuunsa pesäpallomailalla. Veitsellä huitonut mies sai poliisin mukaan lukuisia iskuja pesäpallomailasta, kun taas veitsi osui pesäpallomailalla huitoneen miehen korvanlehteen siten, että siihen tuli verta vuotava haava.

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten #32780 : Victoria
Vastaus käyttäjältä Victoria aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Antero on näköjään tutustunut erityisesti pohjanmaan historiaan, itselläni on tällä hetkellä kesken Paavo Haavikon Nuijasota, sisällissodan vuodet 1596-1599.
Kirja on ollut hyllyssäni ainakin viisitoista vuotta, ja olen joskus lukenutkin sen, mutta nyt oli kertauksen paikka. Suosittelen kaikille kirjaa, teoksesta saa kokonaiskuvan tilanteesta, syistä ja seurauksista.
Toki pitää muistaa, ja Paavo Haavikko muistuttaa, Suomessa oli suomalainen aateli, tätähän ei koulussa opetettu. Riistävä aateli, mutta kotimainen kuitenkin. Ei ruotsalainen, kuten meille annetaan ymmärtää. Eikä jostain syystä koulukirjoissa lue missään että Kaarle-Herttua oli teurastaja, huijari, valehtelija, sisällissodan yllyttäjä, psykopaatti, suomalaisen identiteetin hävittäjä ja raaka koloanisti. Arvoisa majesteetti hänen kuninkaallinen korkeutensa Kaarle IX.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Antero

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
6 vuotta 6 kuukautta sitten #32781 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Pohjoismaiden rajat historian saatossa?
Tuollainen mielikuva Kaarle-herttuasta nousee myös itselläni pintaan, äijä oli riidankylväjä ja käytti tilannetta härskisti hyväksi oman edun tavoittelussa. Klaus Flemingistä nousee yksi asia pintaan ja mikä Etelä-Pohjalaiset kirjassa mainitaan, mutta jota myös voisi pohtia. Mitä ilmeisemmin Fleming aavisti ettei Sigismun tule olemaan pitkäikäinen ja hänen sekä Kaarlen tiet valtataistelussa tulisi kohtaamaan vielä. Kaarlella ei ollut muita, kuin talonpojat joita käyttää hyväksi ja näinhän tämä teki, "Vartioikaa te maalla, minä vartioin merellä". Klaus Flemingillä oli unelma, hän piti tarkoituksella yllä suurta sotajoukkoaan ja perusteli sen ylläpidolla milläs muulla, kuin Venäjän arvaamattomuudella. Jotenkin tuttu klisee nykyisinkin... Joka tapauksessa hän olisi voinut jopa onnistua, mikäli olisi pitänyt talonpojista parempaa huolta, estänyt sotaväkensä väärinkäytökset ja jopa pyrkinyt liittoutumaan rangaistuksen sijasta heidän kanssa. Tässä vaiheessa Flemingin unelma meni viturallensa ja Kaarlen päästyä niskan päälle, alkoi myös Suomalaisten aatelien päitä putoamaan.

"Flemingillä oli ollut oma perusajatuksensa, johon kenties liittyi eräänlainen riippumattomuus Ruotsista (Suomen itsenäisyys?) ja vain kaukaisen ruhtinaan, Sigismundin alamaisuus - samaan tapaan kuin suomalaiset olivat aika ajoin suosineet unionikuningasta Tanskassa. Kummassakin tapauksessa olisivat tuskin muut kuin aateli hyötyneet. Kaarle-herttua voitti nyt kamppailun sekä Sigismundia että Suomen herroja vastaan. Viimeksi mainittujen kohtalo oli yhtä kamala, kuin johtavien nuijamiestenkin. Herttua lähti Suomesta myöhäissyksyllä 1599 Ruotsiin, jättäen jälkeensä viitisenkymmentä päätöntä ruumista ja Ruotsiin tiukasti yhdistetyn Suomen".

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.225 sekuntia